Jaana Leppäkorpi

Valtuustoaloitteita

2012-01-30T20:15:00.001+02:00

Tein tänään kaksi valtuustoaloitetta. Ensimmäinen aloite syntyi yhteistyönä yhdessä Matti Kurosen ja Antti Aarnion kanssa edellisen valtuuston kokouksessa. Esitämme, että osana Espoontorin ja Entressen yhdistämistä ja laajentamista selvitettäisiin voitaisiko samalla toteuttaa Espoon teatterille sen tarvitsemat tilat. Tällainen kauppakeskusteatteri on syntymässä Lappeenrantaan ja se voisi sopia Espooseenkin.

Espoon keskuksen kehittämistyö on jatkunut jo vuosia ja edennyt pala palalta. Nyt olisi syytä viedä tämä työ uudelle tasolle ja teatteri toisi keskukseen aivan uudenlaista ilmettä ja elämää. Saavutettavuuden kannalta keskus olisi hyvä. Tänne on helppo tulla kaikkialta Espoosta ja rataa pitkin katsojia voisi tulla sekä Helsingistä että Turun suunnasta.

Toinen aloitteeni koski teknistä toimialaa. Esitän, että ottaisimme oppia Helsingistä, missä toimii jo lukuisia puistokummeja. Teknisen keskuksen pitäisi ottaa tästä mallia ja lähteä kehittämään vastaavanlaista toimintaa yhdessä asukkaiden kanssa. Puistokummit ovat puistojen sydämiä, jotka hoitavat vapaaehtoisesti viheralueita ja siivoavat roskia. Se olisi toiminta, jonka kautta olisi mahdollista lisätä asukkaiden välillä ystävyyssuhteita. Käsin tekeminen ja parantuva lähiympäristön siisteys lisää hyvää mieltä.

Puistokummitoiminta lisää asukkaiden vastuuta omasta lähiympäristöstä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Molemmissa näissä aloitteisssa on kyse raja-aitojen rikkomisesta. Toivottavasti Espoolla on siihen rohkeutta!

***

Pulinat pois

2012-01-22T21:04:00.001+02:00

Äänestin ensimmäisen kerran vuonna 1988. Silloinkin oli presidentinvaali ja ehdokkaani oli Mauno Koivisto. Sen jälkeen olen ollut tiiviisti mukana sekä Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen kampanjoinnissa. Nytkin tein sen, minkä kiireiltä saatoin Paavo Lipposen puolesta. Tällä kertaa työmme ei riittänyt, mutta oli tärkeää.

Kun Paavo ilmottautui mukaan presidenttikisaan olin todella iloinen. Minulle hän oli ehdokas, jonka puolesta saattoi vilpittömästi tehdä työtä. Hän on koko elämänsä toiminut ja tarkastellut maailmaa kansainvälisesti. Ulkopolitiikan osaamisen kannalta hän oli ehdokkaista ylivoimaisin.

Lisäksi Paavo on vahvasti toiminut aiemmin ja nyt kampanjassaan suvaitsevaisuuden puolesta. Hän on puolustanut vähemmistöjä olipa kyse sitten maahanmuuttajista tai ruotsinkielisista Suomessa. Se on rohkeaa ja arvokasta arvopolitiikkaa.

Tämän päivän vaalitulos ei ollut toivomani mukainen, mutta olihan se ennakoitavissa. Surulliseksi minut tekee se, että osin Paavon ikä näytti vaikuttavan hänen menestykseen. On tolkutonta ajatella, että hän olisi ollut liian vanha!

Kansa on kuitenkin puhunut ja pulinat pois.

Minulle tämä oli tärkeä vaali, sillä se palautti mieleeni kuinka hieno ja tärkeä ihminen Paavo on kansallemme ollut. Nyt voimma rauhassa jäädä odottamaan mielenkiinnolla hänen muistelmien seuraavaa osaa ensi vuoden lopulla. Hän on erinomainen kirjoittaja!

Eräässä paneelissa Paavo totesi, että juuri hänen pääministerikaudellaan Suomi lopulta asemoitiin länteen. Tuo toteamus ymmärrettiin tahallaan väärin. Länsi ei tarkoita Natoa vaan arvoja: kansalaisoikeuksia, demokratiaa, avoimuutta, vapautta ja tasa-arvoa. Se on myös vahvaa eurooppalaista yhteistyötä, suvaitsevaisuutta ja välittämistä.

Niiden arvojen puolesta haluan tehdä työtä jatkossakin. Ja äänestää seuraavallakin kierroksella.

Siksi äänestän Pekka Haaviston presidentiksi.

***

Tukea Lipposelle, tukea arvojohtajuudelle

2012-01-10T19:04:00.002+02:00

Presidentinvaalien äänestys on alkamassa. Nyt on aika tehdä todellisia ratkaisuja ja gallupleikkien aika on ohi. Valitsemani linjan kulkijana aion äänestää Paavo Lipposta sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella, sillä sinne Paavon isot askelet tulevat vielä kantamaan.

Yllä olevassa kuvassa on se Paavo, jonka olen vuosien varrella oppinut tuntemaan. Ystävällinen ja hymyileväkin suuri mies, joka on aina seissyt rohkeasti omien näkemystensä takana. Olemme vuosien varrella tavanneetkin, mutta muistan hänet jo 90-luvun alusta, kun hän ei ollut SDP:n puheenjohtaja. Muistan myös sen kevään, jolloin vakuutuin, että nyt on Paavon aika ja hänet valittiin puoluejohtajaksi. Se valinta vei hänet sitten pääministeriksi.

Paavon aikaisemmat teot ja nyt käynnissä olevan kampanjan teemat - kansainvälisyys ja eurooppalaisuus, suvaitsevaisuus ja kansakunnan eheys - ovat sovussa keskenään. Itse näen Paavossa myös vahvan tasa-arvovaikuttajan. Pääministerinä hän nosti naiset tasa-arvoiseen asemaan hallituksessa. Hänen ratkaisunsa johtivat siihen, että maallemme valittiin ensimmäinen naispuolinen presidentti ja yksi merkittävä lasikatto murtui. Hänen hallituksensa aikana laajennettiin päivähoito-oikeutta, mikä oli tärkeä tasa-arvoteko kaikille Suomen naisille ja perheille.

Myös presidenttikampanjassaan hän on kertonut arvostavansa yhteiskuntamme naisten talousosaamista (mm. Seija Ilmakunnas) ja kansainvälistä tietotaitoa (mm. Teija Tiilikainen). Hänen puheestaan kuulee, että kaikki areenat ovat sekä naisten että miesten areenoita, eikä hän karsinoi naisia vain kotiasioiden ja sosiaalipolitiikan maailmaan. Ja onpa meillä yhteinen lempirunoilijakin eli Edith Södergran! Hän on siis erinomainen ehdokas naiselle!

Paavoa on arvosteltu oikeistodemariksi aikana, jolloin yhä enemmän politiikassa korostuvat muut akselit kuin oikeisto - vasemmisto. En ymmärrä tätä leimaa, mutta luulen sen johtuvan siitä, että johtaessaan maamme hallitusta hän osoitti olevansa talousasioissa vastuullinen, eikä antanut maamme romahtaa. Hän pystyi rakentamaan maatamme siten, että hän sai linjalleen laajaa kannatusta. Se perustui luottamukseen, jota hän teoillaan loi. SDP on ollut aina myös työn liike ja työpaikkoja Lipposen hallitukset ovat tähän maahan luoneet.

Presidentin on hyvä olla suunnannäyttäjä tärkeissä asioissa. Kansainvälisesti Paavo on aina ollut sitä. Nyt yksi maamme tulevaisuuden kannalta tärkeä haaste on työurien pidentäminen. Tässä tilanteessa on lähes naurettavaa kyseenlaistaa ehdokasta iän vuoksi. Paavon valitsemisensa olisi nyt osoitus siitä, että ikäsyrjinnän aika on ohi ja että on aika hyödyntää seniorikansalaistemme osaamista aiempaa paremmin.

Ajattelen, että jälleen on Paavon aika. Siksi Paavo Lipponen ja numero 5.

***

Vuoden vaihteessa

2012-01-01T13:50:00.001+02:00

Minulle kulunut vuosi oli henkilökohtaisesti merkittävämpikuin politiikan asialistalla olleet kysymykset, vaikka vuosi olipoliittisestikin hurja (melkeinpä kurja). Jokainen vaalivuosi on merkittävä ja jytkystähänon jo kaikki sanottu ja toivottavasti myös koettu. Omassa elämässäni taas ontärkeää ollut opintojen aloittaminen: matka työnohjaukseen jaratkaisukeskeisyyteen on ollut kiehtova ja jatkuu ensi vuonna, mitä odotaninnolla. Olen muutoksen ja uuden tiellä.

Jotain on politiikastakin todettava. Silmäilin vuoden aikanatekemiä merkintöjä ja totesin, että siinähän sitä on samalla tulevan vuodenasialistaa. Tulevakin vuosi alkaa kuntarakenneasioilla ja arvuuttelullajatkaako Espoo itsenäisenä kuntana vai osana isompaa kokonaisuutta. Nyt kaiviimein on ratkaisujen aika.

Virkamiesjohdossa on nyt tapahtumassa muutoksia, kunvalitsemme vuoden alkupuolella sivistystoimenjohtajalle sijaista. Viime vuonnaoli pohdittava pitääkö johtoa hyllyttää. Finnoon alueen suunnittelu jakaavoitus eteni viime vuonna ja 2012 järjestetään arkkitehtuurikilpailu, jonkatuomaristoon olen lupautunut.

Köyhyys ja erityisesti lapsiperheiden köyhyys nousi esiinHyvinvointibarometrissa ja siihen paneutuminen jatkuu tulevana vuonna – sitätosin teen työni puolesta, mutta innolla. Maan hallitus on omalta osaltaantehnyt ratkaisuja, jotka parantavat perusturvaa jonkin verran. Se on tärkeää.Espoon keskuksen asiat ovat pahasti kesken. Onneksi saammepian uuden projektipäällikön viemään hankkeita eteenpäin. Kaupungintalo,Lommila, kaupunkiradan jatko, Espoontorin ja Entrsessen yhdistäminen ja monimuu asia vaatii vielä kovasti työtä. Ja tahtoa edistää niitä.

Tulevakin vuosi on vaalivuosi, kuten mennyt. Saamme uudetpäättäjät viemään noita asioita eteenpäin. Saa nähdä täydentyykö nykysuomensanakirja tämän vuoden politiikan kielen uusista keksinnöistä, kuten kuluneena vuonna.

***

Oppimisen ilon ohella kulunut vuosi on suonut minullekulttuurin iloa. Silmäilin kalenteria ja hämmästyin, kuinka paljon kaikkeaolenkaan ehtinyt kokea. Keväällä näin Mirón näyttelyn Emmassa ja ihastuinKuninkaan puhe-elokuvaan. Teatterissa kävin katsomassa Pikku Prinssiä ja CortoMaltesea. Kevätkausi huipentui espoolaiseen jääkiekon ihmeeseen, kun Bluesnousi säälipleijareista hopealle. Sen jälkeen vielä istuimme sateisellaolympiastadionilla kuuntelemassa Bon Jovia. Hämmästyin kuinka äijätjaksoivatkaan soittaa!

Kesää vietimme Sysmässä nauttien pääasiassa alkeellisenelämän tuomasta vaihtelusta. Lasten Suvisoiton päätösesitystä kävimmekatsomassa, missä kymmenet lapset esittivät parastaan. Loppukesästä näimmeRonja Ryövärintyttären Suomenlinnassa.

Syksy on ollut kevättäkin elämyksellisempi. Se alkoiEspoo-päivän konsertilla Baronalla, missä esiintyi Anna Eriksson ja PMMP. Surullisiasävyjä kävin läpi, kun kävin viimeistä kertaa Kino Tuomarilassa, missävietettiin lopettajaisia ranskalaisen elokuvan merkeissä. Hevosenkengän Kerttuja Hannu puhutteli taas sekä lapsia että aikuisia. Tapiolan sinfoniettaesiintyi ensimmäisenä ulkopuolisena musiikkitalossa ja minäkin olin sitäihastelemassa. Ja tietysti olen käynyt kannustamassa Bluesia! Ja raveissakin kävin ensimmäisen kerran eläessäni.

Syyslomalla matkustimme Berliiniin, missä koimmeunohtumattomia hetkiä sekä Union Berliinin jalkapallo-ottelussa että We Will RockYou –musikaalissa. Talvea odotellessa kävin Lappi –näyttelyssä Ateneumissa jaihastuin Reidar Särestöniemen teoksiin. Niihin haaveilen palaavani tulevanavuonna! Ryhmäteatterin lavalla näin Don Quijoten, jossa kaksi huimaanäyttelijää Vesa Vierikko ja Pertti Sveholm pistivät parastaan.Roolisuoritukset olivat oikeastaan käsittämättömän hienoja! Ja tekstikin alkoikiinnostaa, mistä mieleeni tuli se, että sadan kirjan (jotka pitäisi lukeaennen kuolemaa) listalta on vielä monta kirjaa lukematta.

Vuosi loppui loistavaan YÖn 30-vuotisjuhlakiertueenkonserttiin Hartwall-areenalla. Se ilta oli täydellinen: musiikki tempasi kehonja sielun mukaan alusta alkaen, silmäkulmat kostuivat ja ilta huipentuiLumivalkoiseen rakkauteen sekä ilotulitukseen hallin katossa. Kiitos ja kunnia YÖja vuosi 2011!

***

Hyvää Joulua!

2011-12-24T10:59:00.000+02:00

"Joulun rauhaa, rakkautta sylin täyden saa,

kun itse jakaa ystävyyttä, hyvin vaeltaa.

Arjen pikku tähtiä, jos antaa pitkin vuotta,

ei joulutaivaan kirkkain tähti loista silloin suotta."

******

Espoon talous ja lapset

2011-11-30T17:43:00.004+02:00

Valtuusto käsittelee perjantaina ensi vuoden talousarviota ja suunnitelmaa. Sitä ennen ryhmät ovat jo neuvotelleet siitä ja sopu tulevasta on syntynyt. Ryhmien välisissä neuvotteluissa päätettiin joistakin tärkeistä lisäyksistä:

- neuvola ja kouluterveydenhoitoon saatiin lisää terveydenhoitajien vakansseja. Tämä lisäys on tärkeä, jotta uuden asetuksen mukaiseen neuvolatyöhön pystyttäisiin lapsirikkaassa Espoossa. Neuvola on tärkeä tuki perheille, kun he opettelevat elämään uuden pienen perheen jäsenen kanssa.

- koulujen iltapäivätoimintaan päätettiin lisätä varoja. Tavoitteena on, että yhä useampi tokaluokkalainenkin pääsisi turvallisen ja virikkeellisen iltapäivätoiminnan piiriin.

- Koulujen peruskorjausten ja laajennusten nopeuttamissuunnitelma tai -sevitys tuodaan ensi vuonna valtuuston käsittelyyn. On tärkeää, että lapsille saataisiin kunnolliset ja terveelliset työskentelyolosuhteet. Nyt tuntuu, että korjaushankkeet etenevät hätätilatöinä eli vasta kun tilanne romahtaa kelvottomaksi. Tilanne pitäisi saada haltuun tavalla tai toisella.

- Pikku-Auroran lasten kulttuurikeskuksen toteuttamista päätettiin nopeuttaa. On upeaa, että Espoo panostaa vahvasti lasten kulttuuritoimintaan. Onnistumisen ja itsensä toteuttamisen kokemuksia antava harrastus voi olla muutakin kuin liikuntaa!

- Leppävaaran uimahallin yhteydessä toteutettavaa maauimala nostettiin taas esille, jotta sinne saadaan hyppytorni. Päättäjien tahto on pitkään ollut se, että molemmat toteutetaan.

- Sellon ja Ison Omenan kirjastojen aukioloaikoja viikonloppuisin lisätään. Tavoitteena on palvella erityisesti nuoria paremmin.

Minulle nämä asiat ovat hyvä syy olla syntyneen talousarviosovun takana. Ne ovat tärkeitä tekoja lasten ja nuorten hyväksi, vaikka ei Espoo näillä päätöksillä valmiiksi tullut.

On joitain asioita, joista olen tällä hetkellä erityisen huolissani:

- perheneuvolatoimintaa uudistetaan ensi vuonna ja Espooseen tulee lasten psykiatrinen avohoidon yksikkö, jotta perheneuvolat pystyisivät palavelemaan varhaisemmassa vaiheessa. Samaan aikaan HYKS /HUS on uudistamassa nuorten psykiatrisia palveluita esim. Jorvissa olevat osastot saatetaan lakkauttaa. Kuinka espoolaiset nuoret saavat jatkossa apua ja tukea vaikeissa mielenterveysongelmissaan? Nupoli on osoittautunut hyväksi matalan kynnykset tukipaikaksi, mutta ei voi auttaa vaikeissa tilanteissa.

- edellisessä kirjoituksessani nostin esiin lapsiperheiden ja lasten köyhyyden. Siihen ei nyt syntyneessä sopimuksessa ei ole erityistä apua tulossa, mutta toivon, että ensi vuoden aikana syntyy ratkaisuja, joilla voisimme auttaa näitä lapsia tulevaisuudessa. Esimerkiksi harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämistä voitaisiin kohdentaa lapsiperheille, lasten harratusten tukemista lisätä ja Tampereen mallin mukaista aktiivipassin toteuttamista olisi hyvä selvittää.

***

Onko meillä varaa olla parantamatta perusturvaa?

2011-10-23T11:46:00.006+03:00

Osallistuin perustuloa käsittelevään seminaariin ja sen yhteydessä järjestettyyn paneeliin. sitä varten tutustuin hieman peruturvasta ja sen tasosta tehtyyn arviointiin. Se oli synkkää luettavaa varsinkin lapsiperheiden ja lasten näkökulmasta. Maassamme asuu 143 000 lasta, jotka kuuluvat pienituloisempaan kymmenykseen.

Lapsilisän reaaliarvo on laskenut 20-29 % vuodesta 1994 lapsilukumäärästä riippuen. Kotihoidon tuen taso taas on laskenut neljänneksen. Varsinkin yhden huoltajan lapsiperheiden tilanne on tukala. Maahamme on syntynyt myös työssäkäyvien köyhien luokka. Pienillä tuloilla ei elä osin myös siksi, että asuminen on kallista.

Espoossa joka kymmenes lapsi kuuluu pienituloisimpaan ryhmään. Lasten osalta köyhyys on pahimmillaan julmpempaa kuin aikuisten osalta, sillä lapset eivät pysty valitsemaan ryhmää, mihin he kuuluvat. Päiväkoti ja koululuokat tulevat annettuna ja erilaisuuden tunne korostuu, jos muilla lapsilla asiat ovat toisin: lelut, harrastukset, matkat, juhlat ovat lasten puheissa hyvin varhain.

En ole täysin vakuuttunut siitä onko perustulo tähän ratkaisu (mutta onko muita ehdotuksia?), mutta siitä olen vakuuttunut, että perusturvaa pitää korottaa ja selkeyttää. Sen pitäisi olla sellaisella tasolla, että se vapauttaisi ihmiset pysyvästa toimeentulotuen asiakkuudesta, jolloin toimeentulotuesta tulisi jälleen tilapäinen apu ja sosiaalityön väline. Se homma kuuluu maan hallitukselle ja eduskunnalle. Ja nyt päätetty sadan euron korotus ja toimeentulotuen nosto ovat hyvä askel oikeaan suuntaan. Sitä tietä pitää jatkaa.

Kunnan tehtävä on huolehtia palveluista. Siinäkin meillä Espoossa on tehtävää. Varsinkin heikommassa asemassa oleville lapsille oikeus hyviin ja kehittäviin palveluihin on tärkeää. Päivähoito ja koulu tukevat lasten kehitystä ja vanhemmuutta. Perheiden oikeus tietoon tulisi myös taata esim. pienten koululaisten iltapäivähoitoa voi saada maksutta, kun perheen taloustilanne on heikko. Valitettavasti siitä kerrotaan huonosti ja on iso riski, että köyhät lapsiperheet eivät edes hae iltapäivätoimintaan.

Tutkimusten mukaan 40 % toimeentulotukeen oikeutetuista jättää tuen hakematta. Onko kyse tiedon vai voimavarojen puutteesta ja mitä sille voisi tehdä? Paraneeko tämä tilanne nyt, kun Espoon keskuksen aikuissosiaalityö on siirretty Leppävaaraan ja jokaisen uuden asiakkaan pitää siis matkustaa toiselle alueelle saadakseen apua.

Hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu myös innostava ja onnistumisen kokemuksia antava harrastus. Kunta voi tarjota lapsille harrastusmahdollisuuksia, mutta tärkeää on myös huolehtia, että perheet saavat taloudellista tukea riittävästi, että se mahdollistaa köyhienkin perheiden lasten harrastusmahdollisuudet. Siitä pitäisi lautakunnan ja sen jaostojen pitää huolta.

Taloudellinen niukkuus on iso riski lapsille. Köyhyys kuormittaa aikuisia, se vie voimavaroja vanhemmuudesta ja vanhempien väsyminen, uupuminen ja masentuminen vaikuttaa vuorovaikutukseen. On tärkeää, että meillä on myös lapsilla ja vanhemmilla oikeus tukeen ajoissa, kun pulmia ilmenee. Perheneuvolat, lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja lastensuojelun tukitoimet on laitettava kuntoon.

Espoossa onkin käynnistymässä LOP-hanke eli Lapsen oikeus palveluun- hanke ja siinä Lapsiköyhyyteen paneutuva työryhmä. Olen itse tuen työryhmän toinen koordinaattori. Työmme alkaa kokemustiedon keräämisestä ja sitä kautta etenee palveluiden kehittämiseen. Uskon, että paljon on tehtävää ja tulemme tuottamaan tärkeää tietoa.

Sekä perusturvajärjestelmää että palveluitamme yhdistää monimutkaisuus. Välillä tuntuu, että meillä pitäisi olla työssä ihmisiä, jotka kietäisivät asunnosta asuntoon tiedustelemassa onko asukkailla kysyttävää ja arvioimassa ovatko he saaneet heille kuuluvat etuudet ja palvelut. Jotain tällekin asialle pitäisi tehdä, mutta mitä?

Lapset ovat arvokkainta ja tärkeintä mitä meillä on. Siksi onkin syytä kysyä onko meillä varaa olla parantamatta perusturvaa?

***

Politiikan sillisalaattia

2011-10-17T18:29:00.003+03:00

Syksy on alkanut vilkkaasti. Luottamustehtävissä on ollut paljon asioita, mutta uutta ajateltavaa olen saanut myös muissa ympyröissä. Siitä myöhemmin enemmän. Kaupunginhallitus ja konsernijaosto ovat siinä mielessä haastavia luottamustoimia, että niiden asialistoilla on todellakin kaikkea mahdollista.

Tänään konsernijaostossa oli esillä mm. yksityinen HYKS Oy, ilmaston hillintään keskittyvän kuntien yhteisen yrityksen perustaminen ja joukkoliikenneasiat. HYKS Oy on saanut paljon huomiota lehdissäkin ja suunnitelma sisältää paljon selvittämättömiä asioita.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyössä on erilaisia himmeleitä kuten kuntayhteistyössä yleensäkin. Meillä on HUS:n (erikoissairaanhoito) lisäksi, HSL (joukkoliikenne), HSY (mm. jäte- ja vesihuolto) ja monta pienempää toimijaa. Itse olen käsittänyt, että HSY:n tehtäviin nimenomaan kuuluu ympäristötiedon tuottaminen kuten aiemmin YTV:lle. Minulle ei ole mitenkään selvää, miksi me tarvitsisimme yhtiön hillitsemään ilmastonmuutosta! Haluavatko kunnat ryhtyä tekemään voittoa ilmastonmuutoksella?

Keskustelu kuntayhtymien kanssa on ajoittain vaikeaa ja niiden ohjaus on haastavaa. Tästä on osoituksena juuri nämä asiat: yksityis-HYKSistä ei ollut Espoolta kysytty mitään, mutta lausuimme silti. Joukkoliikenteestä olemme antaneet lausunnon HSL:lle, mutta viesti ei mennyt perille. Siksi jouduimme tänään uudelleen sanomaan, ettei linjoja saa karsia mielin määrin vaan nyt on aika käyttää espoon osalta kertynyttä ylijäämää joukkoliikenteen palveluiden ylläpitoon. Osakeyhtiön ohjaus on tätäkin hankalampaa.

Keskustelu näistä kaikista jatkuu. Ikävää vain on se, että järkevä tarkastelu tuntuu olevan lähes mahdotonta kuntauudistuksen varjojen vuoksi. Jokaista kannanottoa, näkemystä ja tekoa voidaan käyttää raskauttavana todisteena jostain jollekin missä tahansa tilanteessa.

En siis vastusta ilmastonmuutoksen hillintää enkä siitä tiedottamista. En myöskään vastusta kuntien yhteistyötä. Kannatan vain järjen käyttöä niiden ohella.

**

Kilpailukyvyllä on hintansa

2011-09-13T18:41:00.008+03:00

Jokainen meistä tuntee niitä ihmisiä, joiden mielestä lasi on lähes tyhjä, kun se on puolillaan tai niitä, jotka näkevät taivaanrannassa tulevan sateen, kun aurinko hellii meitä kauneimmillaan. Näille ihmisille voi hymähdellä, mutta toisinaan asioiden vieminen eteenpäin on liiankin raskasta. Pitää olla uskoa siihen, mitä tekee ja toivoa, jotta jaksaa rakentaa parempaa.

Tämä tuli mieleeni kun viime viikolla julkaistiin jälleen kerran jonkin kansainvälisen selvityksen (tutkimuksen) lista maailman kilpailukykyisimmistä maista. Suomen sijoitus oli parantunut ja taisimme olla vertailussa kolmansia. Upea saavutus eikö?

No, tokihan uutisiin oli taas haettu elinkeinoelämän edustaja maalaamaan synkkää tulevaa: vaikka tässäkin tutkimuksessa vielä parjäsimme niin kyllä se kohta ihan suruksi ja ongelmiksi muuttuu. Erityisen ikävänä seikkana tämä "asiantuntija" näki Suomen korkean veroasteen. Se koituu tuhoksemme, jos häntä uskomme.

Tuon tutkimuksen mukaan Suomen vahvuuksia ovat toimiva hallinto ja hyvä koulutusjärjestelmä. Uskottava ja toimiva hallinto tarkoittaa sitä, että niin yritykset kuin yksittäiset kansalaisetkin saavat asiansa käsittelyyn ja tasapuolisen kohtelun ilman, että prosessin aikana tarvitsisi voidella käsittelijöitä. Yritys saa asemakaavamuutokset tai rakennusluvan, jos edellytykset täyttyvät.

Koulutusjärjestelmämme on saanut viime vuosina paljon kiitosta. Hyvä ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä tarjoaa mahdollisuuksia kaikille. Pienellä maalla ei ole varaa panostaa vain rikkaiden kouluttamiseen. Kilpailukyvyn kannalta on tärkeää myös, että yritykset voivat luottaa tulevan työvoiman osaamiseen. Koulutuksesta saatu todistus kertoo meillä suorituksista ja taidoista, ei varallisuudesta.

On siis tärkeää, että meillä maksetaan julkisellakin sektorilla sellaista palkkaa, että sillä elää. Vaikka korruptiovertailuissa Suomen päälle onkin heijastunut varjoa politiikan toimijoiden vuoksi niin virkamiehiin, poliisiin ja opettajiin tässä maassa voi luottaa.

Eikö tämä kerro siitä, että osaamme käyttää veroeuromme oikein? Ratkaisukeskeisesti ajatellen juuri näistä vahvuuksista pitäisi pitää kiinni ja rakentaa niiden pohjalta parempaa yhteiskuntaa. Jos se maksaa, se saa maksaa. On se sen arvoista.

Ei anneta elinkoinoelämän sahata omaa oksaansa lyhytnäkäisen ahneuden vallassa.

***

Joukkoliikenteen tulevaisuus?

2011-08-15T20:42:00.005+03:00

Syyskauden politiikan arki tuli nopeasti vastaan. Maanantaiaamuna konsernijaostossa käsittelimme HSL:n (Helsingin seudun liikenne) toiminta- ja taloussuunnitelmaa tuleville vuosille, joka veti jokaisen ilmeet vakavaksi.

Espoo on varautunut kuusi miljoonaa pienempään kuntaosuuteen kuin mitä esillä oleva suunnitelma edellyttää. Niinpä virkamiehet olivat valmistelleen meille hyväksyttäväksi lausunnon, jonka mukaan HSL:n pitäisi
- korottaa enemmän kuin + 4,5 % lippujen hintoja, jotta saataisiin miljoona euroa enemmän lipputuloja,
- karsia suunniteltuja parannuksia linjastoissa (mm. uutta linjaa Tillinmäkeen ei tarvita), ja
- käyttää aiottua enemmän ylijäämää ja lisätä tuottavuutta.

Käytännössä siis esitys lähti siitä, että joukkoliikennettä "kehitettäisiin" korottamalla lippujen hintoja ja karsimalla palveluita. Esitys jäi pöydälle ja syystä.

Joukkoliikenteen menot kasvavat Espoossa ja seudulla monesta eri syystä. Polttoainekulut ovat kasvaneet, koska hinta ja verotus on noussut. Linja-autoliikenteen kilpailutusten myötä kulut kasvavat joka kerta. Erityisen suurta kustannusten nousu on nimenomaan bussiliikenteessä ja sitä myöten Espoossa, jonka joukkoliikenne perustuu isolta osin busseihin.

Raideliikenteen kustannusten nousu on maltillisempaa. Jo siitäkin syystä on hienoa, että viimeistään nyt Espooseen rakennetaan metroa. Myös kaupunkiradan jatkotyö olisi tärkeää saada käyntiin. Tässä tilanteessa ne ovat entistäkin kannatavampia investointeja.

Valtion toiminta on kaksijakoista. Toisaalta se tulee pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä noin kuudella miljoonalla. Se on 1,1 % koko seudun joukkoliikenteen toimintatuloista. Samaan aikaan valtio nostaa dieselveroa 1,4 % (8 senttiä /litra), jonka vuoksi siis nimenomaan bussiliikenteen kustannukset nousevat merkittävästi.

Kyse ei ole vain yhden vuoden pulmasta. Jokaisella kerralla kun bussivuoroja on kilpailutettu ovat kustannukset nousseet linjoilla 5-6 %, koska tällä hetkellä yhtiöt tekevät tappiota. Ensi vuonna kilpailutetaan Leppävaaran alueen liikenne, joten sieltä tulee seuraaville vuosille iso lasku maksettavaksi. Miten selviämme siitä?

Hyvä ratkaisut ovat siis nyt tarpeen. Tarvitaan myös poliittista tahtoa edistää joukkoliikennettä. Myös HSL:n pitää tarkastella toimintaansa. Kasvavassa ja kehittyvässä Espoossa tarvitaan lisääntyvää joukkoliikennettä varsinkin kun meillä parhaillaan kehitetään palveluverkkoa keskittämällä toimintoja joukkoliikenteen varteen. Päättäjien on huolehdittava, että uusiin ja isompiin toimipisteisiin pääsee ja kohtuulliseen hintaan.

*

Kesäterässä

2011-06-13T17:56:00.008+03:00

Puutarha ja kesätuulet ovat jälleen saaneet kirjoittamisen innon laantumaan, mikä on harmillista. Onhan tässä kuitenkin monenmoista tapahtunut.

Eduskuntavaaleista on kulunut jo pitkä tovi, mutta maahan ei ole saatu aikaiseksi toimivaa hallitusta. Edellinen hallitushan jäähdytteli ties kuinka kauan, joten jossain vaiheessa olisi syytä saada hallitus, joka vie asioita eteenpäin. Työllisyys, taloustilanne, sosiaalinen eriarvoisuus ja moni muu asia vaatisi toimenpiteitä. Espoolaisena ja kesäsysmäläisenä odotan myös mielenkiinnolla tulevan hallituksen linjauksia tulevasta kuntarakenteesta.

Espoossa on tapahtunut monenlaista. Palveluverkon kehittäminen ja suunnittelu tapahtuu toimialoilla ja tarkoittaa yhä palveluiden keskittämistä: aikuissosiaalityö viedään pois Espoon keskuksesta, vaikka siellä on kolmasosa kaikista asiakkaista. Perheneuvoloiden toimivuutta yritään parantaa keskittämällä nekin kahteen keskukseen. Palvelut tarvitsevat seiniä. Kaupungin oman investointisuunnitelman ohella on vireillä erilaisia vuokrahankkeita, joita ei arvioida edelleenkään yhtä perusteellisesti kuin rakennushankkeita. Kuka koordinoi kokonaisuutta, huolestuttaa minua yhä.

Espoon keskuksen osalta olen ollut harmissani virastokeskuksen uudistamisen hitaasta tahdista. On yli vuosi siitä kun valtuusto päätti purkaa kaupungintalon ja samalla käynnistää koko alueen kaavoituksen, jotta alueelle voidaan rakentaa asumista, lisätä palveluita, parantaa viihtyisyyttä toteuttamalla kaupunkiaukion ja näkymiä Espoonjoelle. Nyt kun museovirasto ja ELY-keskus selvittävät kaupungintalon mahdollisia suojeluarvoja onkin käynyt ilmi, ettei kaavoitusta ole kunnolla edes aloitettu. On vain keskitytty purkuhankkeeseen, joka on vain osa alueen uudistamista.
- Olen kiirehtinyt kaavoituksen käynnistämistä.

Finnoon (mm. Suomenojan jätevedenpuhdistamon alue ja lintukosteikko) alueen osayleiskaava jäi kaupunkisuunnittelulautakunnassa pöydälle. Samaiselle alueelle on laadittu myös visio, joka on innostava ja kunnianhimoinen. Siihen kannattaa tutustua!

Myös Suvelan alueen visio on lähes valmis ja siinäkin on kiinnostavia ehdotuksia, joita soisi edistettävän mm. asukaspuiston uudistaminen, koulun kehittäminen, uudisrakentaminen ja kevyen liikenteen silta keskuksen suuntaan. Tyytyväisenä olen huomannut, että Suvelassa tapahtuu oikeastikin, eikä vain suunnittelijoiden pöydällä. Koulun viereinen pelikenttä laitetaan tänä kesänä aivan uuteen uskoon.

Ensi viikolla on vielä yksi kaupunginhallituksen kokous, sitten on kevätkauden asiat käsitelty. Työt jatkuvat syksyllä.

*

Hyvinvoinnin kipukohtia Espoossa

2011-05-15T20:36:00.002+03:00

Joku vuosi sitten valtuustossa ja lehtien palstoilla väiteltiin siitä pitäisikö Espoossa tehdä köyhyystutkimus vai raportoida hyvinvoinnin tilasta. Jälkimmäinen kanta voitti ja sen tuloksena olemme saaneet yhden hyvinvointiselonteon ja tänä keväänä Hyvinvointibarometrin 2010.

Barometria lukiessa olen tyytyväinen tehtyyn ratkaisuun. Epäilijöille voi sanoa, ettei valittu linja peittele espoolaisten elämän kipukohtia eikä myöskään palveluissa olevia puutteita. Barometri antaa itse asiassa laajemman kuvan espoolaisten pulmista ja vaikeuksista yhdistettynä siihen työhön, mitä kaupunki tekee. On tärkeää nähdä koottuna se ohjelmatyö, millä pulmiin yritetään vaikuttaa.

On pysähdyttävää lukea, että joka viides espoolainen kertoo että heidän taloustilanteensa on ollut vuosia heikko. He ovat joutuneet tinkimään jopa lääkkeistä ja muusta terveydenhuollosta. Lisäksi barometrissä ja potilasasiamiehen kertomuksessa kuvataan sitä, kuinka meillä on terveysasemissa isoja ongelmia. Sairauksiin ei saa riittävästi apua. Takaisinsoittojärjestelmän avulla yhteyden asemalle saa, mutta siellä ei ole antaa aikaa lääkärille. Asiakkaita ohjataan toisinaan yksityiselle, vaikkei saisi!

Taloudelliset vaikeudet näkyvät myös lasten elämässä. Barometrissä kerrotaan, että perheet ovat joutuneet tinkimään lasten harrastuksista ja koulutusmahdollisuuksista. Lapsiperheiden taloudellinen asema on heikentynyt ja lasten pienituloisuusaste on korkeampi kuin väestön yleensä. Näin ei pitäisi olla.

Espoossa on alueellisia eroja ja barometrin laatijat esittävät, että meillä kehitettäisiin positiivisen diskriminaation mallia eli alueille, joille kasaantuu huono-osaisuutta tulisi kohdentaa enemmän palveluita ja tukea. Maahanmuuttajavaltaisten koulujen vetovoimaisuutta pitäisi vahvistaa pienemmillä opetusryhmillä, kielikoulutuksella ja tasavertaisista oppimismahdollisuuksista huolehtimalla.

Alueellista hyvinvointityötä koordinoivat alueelliset hyvinvointiryhmät ilman minkäänlaisia resursseja. Laatijoiden mielestä niiden toimintamahdollisuuksia tulisi lisätä – toimialajohtajan mielestä ei, kun otin asian esille kaupunginhallituksessa.

Myös kuntalaisten osallistumismahdollisuuksiin pitää palata. Alueneuvottelukuntien alasajoa ja tilalle tullut malli ei näytä toimivan. Hyvinvointibarometrin mukaan vain joka neljäs kokee vaikuttamismahdollisuutensa hyviksi. Voimattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne lisää myös huonovointisuutta, siksi meidän pitää miettiä vielä tällä valtuustokaudella miten tuemme kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia paremmin.

Espoossa on käynnistynyt vanhemmuuskampanja. Se onkin tarpeen, kun tarkastelee barometrin ja kouluterveyskyselyn tuloksia. Liian moni vanhempi on tietämätön siitä, missä lapset kulkevat. Laajemminkin tilastoista heijastuu lasten ja nuorten huonovointisuus esim. huostaanottojen määrä on kasvussa.

On kuitenkin tärkeä muistaa, ettei vanhempien herättely pelkästään riitä. Apua ja tukea hakeville perheille pitää olla myös palveluita, joista saa neuvoja ja tukea lasten kasvatukseen. Tässä mielessä sosiaaliasiamiehen raportista ilmenevä perheneuvolan tilanne on todella kehno. Meillä on ollut jopa puolen vuoden sulku perheneuvolaan!

Näin ei voi jatkua. Vanhempia ei saa jättää yksin kasvatustehtävän kanssa, joka toisinaan on oikeasti voimia vievää ja sydäntä särkevää. Siksi meidän pitää huolehtia päivähoidon, koulujen ja perheneuvoloiden mahdollisuuksista tukea perheitä. Ilman toimivia perhepalveluita, on oikeastaan hävytöntä herätellä vanhempia.

Kuten lukija huomaa on Espoossa barometrin ohella valmistunut myös sosiaali- ja potilasasiamiehen kertomus ja seuraavaan valtuustoon tulossa myös tarkastuslautakunnan arvio viime vuodelta, jossa keskitytään erityisesti lasten ja nuorten asioihin. Yksikään päättäjä ei siis voi ainakaan väittää, että meiltä puuttuisi tietoa.

*

Näppärä ei ole aina kestävää

2011-04-26T21:26:00.006+03:00

Vuosi sitten Espoon valtuusto päätti purkaa kaupungintalon ja ajoittain minultakin on tiedusteltu, miten asia etenee. Mitään muutahan alueella ei ole tapahtunut kuin, että kaupungintalo ja virastotalo I:n on tyhjennetty. Virastokeskus autioituu ja odottaa uusia ratkaisuja kipeästi.

Tänään museovirasto lausui kaupungintalon suojeluesityksestä mm. seuraavaa:
- Espoon kaupungintalon rakennuksella on sen käyttöön liittyviä historiallisia, arkkitehtuurista johtuvia rakennustaiteellisia sekä kaupunkikuvaan vaikuttavia ympäristöllisiä arvoja, joiden perusteella sen säilyttäminen on perusteltua.
- Kaupungintalolla sekä sen ja valtuustotalon muodostamalla kokonaisuudella on Espoon kaupungistumiseen ja yhdyskuntarakenteen sodanjälkeiseen muutokseen liittyviä identiteetti- ja symbolimerkityksiä.
- Kaupungintalon purkaminen ... merkitsisi Espoon hallintokeskuksen 1960-70 -luvun rakennusvaiheen historiallisesti arvokkaimman ja arkkitehtonisesti laadukkaimman osan häviämistä.

Painavaa tekstiä. Tästä johtuen museovirasto esittääkin, että ELY-keskus selvittäisi onko kaupungintalon suojeleminen erityislain nojalla perusteltua, kun kaupunki ei ole kaavoituksen yhteydessä asiaa selvittänyt. Museoviraston näkemyksen mukaan alueen asemakaava on vanhentunut.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Purkuasia on tulossa rakennuslautakunnan asialistalle. Jos lautakunta päättää olla myöntämättä lupaa, valittanee kaupunginhallitus päätöksestä. Jos taas purkulupa annetaan, valittaa museovirasto ja ELY-keskus sekä jotkut aktiivit päätöksestä.
- Asia on siis solmussa, eikä mitään tapahdu oikeussalien ulkopuolella vuoteen tai pariin!

Asian ratkaiseminen asemakaavoituksella veisi kuulemma 3-5 vuotta ja siksi hanketta on edistetty selvityksin ja yksittäisillä ratkaisuilla.
- Kuinka ihmeessä näin tärkeä asemakaavoitus voi kestää niin kauan ja miksei asia ole edennyt vuodessa? Miksi museovirastolla on käsitys, ettei kaupunki ole ryhtynyt uudistamaan virastokeskuksen asemakaavaa?

Yksittäisratkaisuilla ei ole mahdollista korvata kaavoitusprosessia, jossa aina pakko selvittää hankkeen vaikutuksia - myös kulttuurisia ja sosiaalisia - avoimessa vuorovaikutuksessa osallisten kanssa.
- Tästä samasta syystä ELY-keskus valittaa Kehä III:n tienoon jokaisesta kaupallisesta hankkeesta: kaupunki ei halua uudistaa vanhentunutta yleiskaavaa ja sen sijaan se asemakaavoittaa erillisiä kohteita ilman kokonaisnäkemystä, jota taas ELY-keskus perää. Syntynyt tilanne ei hyödytä ketään, mutta työllistää oikeusasteita ja pitkittää eri hankkeita.

Eikö olisi aika ottaa lusikka kauniiseen käteen tai paremminkin kynä ja alkaa piirtämään kaavoja ja ryhtyä valmistelemaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmia? Se on työlästä, mutta kerta kaikkiaan on niin, että näppärät ratkaisut eivät ole kestäviä.

Eniten autioituneesta kylästä kärsivät asukkaat. Vuosi sitten ajattelin (kts. puheeni täältä), että turvallisuus ja viihtyisyys ovat alueen kehittämisessä tärkeimpiä. Tämä tilanne ei niitä edistä! Se on iso vahinko.

***

Se on nyt kansan käsissä

2011-04-17T12:44:00.007+03:00

Tänään on suuri päivä. On kansanvallan juhlapäivä. Kävin itse lasten kanssa äänestämässä. Joka kerta se tuntuu tärkeältä ja vakavalta, vaikka samalla sisällä pulppuaa vaikuttamisen ilo. Vaalityö on tehty ja nyt jännitetään.

Vaalityön iloa on näkynyt viime aikoina kaikkialla: teltoilla on ollut vipinää ja paljon tärkeitä keskusteluja on käyty. Moni on sanonut, että ihmiset ovat olleet aikaisempaa kiinnostuneempia asioista. Se lupaa hyvää. Mitä suurempi kiinnostus ja äänestysinto, sitä vahvemmin kansanvalta toteutuu.

Katsoin useamman vaalitentin ja sitten niiden analyysin siitä, mistä keskusteltiin. Keskusteluiden sisältöhän kertoo vain toimittajien painopisteistä, ei niitä teemoja puolueiden puheenjohtajat saaneet päättää. Moni meistä olisi halunnut kuulla enemmän terveydenhuollon ratkaisuista, verotuksesta, vanhustenhoidosta, työelämän kehittämisestä, ympäristöstä ja siitä, kuinka eriarvoisuuden kasvu saadaan taittumaan. Pidetäänkö kaikista huolta?

Jutta yllätti minut. Olen kaivannut häntä televisioesiintymisiin ja pohtinut miksi niin usein joku muu on ollut edustamassa demareita. Tiedän, että se oli tietoista, mutta sisimmässäni olen epäillyt. Eipä tarvitse enää: Jutta on ollut aurinkoinen, asiantunteva ja varma oma itsensä - sellainen, jollaisena olen hänet oppinut tuntemaan. Nyt häneen sai tutustua koko Suomen kansa!

Teot ovat vahva viesti. Näissä vaaleissa on kyse arvoista: onko maamme suvaitsevainen, avoin ja tasa-arvoinen jatkossakin, vai annammeko ahdasmielisyydelle ja epäluuloille vallan?

Juuri tästä syystä olen ilolla kiinnittänyt huomiota SDP:n maahanmuuttajataustaisiin ehdokkaisiin: Nasima Razmyarin rohkeus tuli esille jo tanssiohjelmassa, mutta tärkeää viestiä ovat vieneet eteenpäin Uudellamaalla myös Jesca Muyingo ja Ranbir Sodhi. SDP:n ja Suomen ovet ovat olleet heille avoimia ja he ovat valmiita rakentamaan tätä maata ja yhteiskuntaa. Niin tulee olla jatkossakin.

Olen toiminut demareissa yli 20 vuotta ja moni ehdokas on minulle tuttu. Toivon heille kaikille menestystä ja jännitän heidän puolestaan tänä iltana.

Uudet ihmiset ja ehdokkaat kertovat kuitenkin puolueen uudistumisesta, siksi mieltäni ovat lämmittäneet uudet ehdokkaat kuten Pilvi Torsti Helsingistä, jonka kampanja huokuu iloista mieltä ja vahvaa asiantuntemusta. Uudellamaalla taas Mikael Jämsänen on laittanut koko sydämensä peliin ja Marko Massinen kampanjoinut tärkeiden asioiden puolesta savolainen pilke silmäkulmassaan.
- He luovat minuun uskoa SDP:n tulevaisuudesta ja antavat voimaa tehdä työtä rakkaassa liikkeessä! Yhdessä.

Tänä keväänä ja tänään kaikki on mahdollista. Hyvä työ kantaa hedelmää, on voittajia ja on häviäjiä. Minä jännitän ja toivon parasta. Niin on hyvä kuin käy, sillä se on kansan tahto.

***

Toiveilla paremmasta ei elä

2011-04-04T18:53:00.005+03:00

Viime aikoina on julkaistu tärkeää tietoa siitä, miten tiukoilla perusturvan varassa olevat ovat. Tänään Hesarissa kerrottiin, kuinka asumistuki ei ole seurannut asumiskustannusten nousua ja siksi tuen saajat ovat nyt pienituloisempia kuin 20 vuotta sitten. Nyt asumistuen saajilta kuluu asumiseen kolmannes vähistä varoista kun 90-luvulla meni 15 prosenttia.

Nykyään myös useampi on juuttunut köyhyyteen ilman, että heillä olisi sieltä tietä parempaan. Jäljet johtavat tässäkin 90-luvun lamaan, joka synnytti meille pitkäaikaistyöttömyyden. Sen jälkeen on toki syntynyt tuhansia ja tuhansia työpaikkoja, mutta ne ovat aivan uudenlaisia eivätkä tarjonneet työllistymismahdollisuuksia laman ja taantumien pois pyyhkimille. Työelämän vaatimukset ovat kasvaneet ja liian moni on sen kehän ulkopuolella.

Tietysti parasta työtä köyhyyden poistamiseksi olisi työelämän muuttaminen, sosiaalisten yritysten perustaminen, tuettu työllistäminen ja monet muut keinot, joilla mahdollisimman moni saataisiin mukaan yhteiskunnan rakentamiseen. Näitä ratkaisuja vain on liian moni saanut odottaa yhä kutistuvat perusturvan varassa.

THL:n tutkimuksen mukaan se ei riitä edes kohtuulliseen kulutukseen. Yksinasuva tarvitsisi noin 600 euroa kuussa asumismenojen lisäksi, jotta elämä olisi edes säällistä, mutta usemmilta tuosta uupuu kolmannes.

Näin vaalien alla elämme lupausten aikaa ja toivottavasti vaalien jälkeen tekojen aikaa. SDP on luvannut osallistua tämän isoimman epäkohdan korjaamiseen 100 euron korotuksella. Se ei ole riittävästi, mutta hyvä alku. Lisäksi SDP aikoo parantaa toimeentulotuella elävien lapsiperheiden tilannetta sillä, että lapsilisä jätettäisiin huomiotta tukea myönnettäessä. Tämä on tärkeä ele. Lapsiperheiden köyhyyden lieventämiseksi tulee tehdä kaikki mahdollinen.

Minusta olisi kuitenkin nyt viimein perusteltua nostaa perusturva (työmarkkinatuki ja minimisairauspäivärahat) asumistuen kanssa sellaiselle tasolle, ettei se synnyttäisi pysyvää toimeentulotukiasiakkuutta. Näin toimeentulotuesta tulisi jälleen sosiaalityön kuntoutuksen väline ja viimesijainen apu tilapäiseen hätään. Sen jälkeen ei tarvitsisi enää keskustella pitääkö se siirtää Kelaan eli ei.

SDP:n tavoite on suurista puolueista selkein ja konkreettisin. Keskusta on keskittynyt puolustamaan nykytasoa, persut vaativat tasokorostusta ja kokoomus taas haluaa auttaa eniten tarvitsevia, mitä se sitten tarkoittaakin.

Suomella on oltava varaa auttaa kaikkein köyhimpiä parantamalla tukia.

*

Espoonkruunun asukasvalinnan siirto ei ole lääke kohtuuttomuuteen

2011-03-28T22:15:00.017+03:00

"Asukkaiden kohtelussa Espoonkruunussa on jo nyt ongelmia. Yhtiö on kohtuuton asukkaita kohtaan.", Jaana Leppäkorpi (sd) kihisi. - HS 29.3.2011-

Valtuustossa oli tänään esillä Espoonkruunun asukasvalintojen siirto yhtiön itsensä hoidettavaksi. Olen useampaan otteeseen vastustanut tuota esitystä seuraavin perustein.

Esityksessä ei ollut selkeää tietoa muutoksen taloudellisista vaikutuksista, vaikka se tarkoittaa, että jatkossa asukasvalinnan maksavat asukkaat vuokrissaan. Asuntohakemusten liitteenä on osalla myös asiakirjoja, joista käy ilmi heidän elämäntilanteesta johtuvia perusteita asunnon tarpeelle. Katson, että näiden arkaluonteisten ja salassa pidettävien asiakirjojen käsittely tulisi pitää viranomaistoimintana.

On erikoista, että muutosta perustellaan sillä, että asuntotoimisto on nyt "väärässä" paikassa organisaatiossa. Se on nyt ympäristö- ja teknisen toimen esikunnassa. Tämä voi olla totta, mutta asuntoasioiden ja asuntopolitiikan sijaintia ja vahvistamista kokonaisuutena olisi perusteltua kehittää ilman, että asukasvalintaa siirretään osakeyhtiön hoidettavaksi.

Asukasvalinnassa ja asukkaiden kohtelussa on nytkin ongelmia. En usko, että tällä aikataululla (1.5. alkaen) ja tällä muutoksella saadaan tilanteeseen parannusta.

Espoonkruunu on kohtuuton asukkaitaan ja myös heidän asioitaan hoitavia viranomaisia kohtaan. Virheitä ei suostuta tunnustamaan eikä tarkastelemaan asukkaiden tilannetta kokonaisuutena.

Vuokrayhtiö antaa elinikäisiä porttikieltoja ja isien virheistä siirtyy tietoja täysi-ikäiseksi kasvaneiden lasten tietoihin, vaikka virallisesti entisistä asukkaista ei rekisteriä pidetäkään. Virallisesti myös myönteinen elämänmuutos pitäisi johtaa mahdollisuuteen saada uusi asunto, mutta tällaisesta mahdollisuudesta ei asukkaiden eikä myöskään sosiaaliviranomaisten kanssa olla valmiita edes keskustelemaan.
- On siis turha puhua sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutumisesta, kun rikollisiakin kohdellaan Suomessa inhimillisemmin.

Sosiaalinen isännöinti näyttää olevan termi, josta ei Espoonkruunussa ole vielä edes kuultu tai ainakaan se ei ole johtanut käytännön toimintatapoihin. Asumisneuvojat taas hoitavat vain vuokrarästejä. Kenenkään tehtäviin ei kuulu asumishäiriöiden tai naapuririitojen selvittely ennen kuin asukasta tai perhettä ollaan häätämässä ulos.

Kielitaidottomuutta Espoonkruunussa ei huomioida lainkaan. Jos asukas osaa tervehtiä suomeksi, se ei vielä tarkoita, että hänellä olisi kykyä hoitaa asioitaan ilman tulkin apua.

Tästä syystä kaupungin sosiaalitoimen ja Espoonkruunun kanssa tehtävä sopimus yhteistyökäytännöistä ja menettelytavoista on todella tärkeä. Ehditäänkö se laatia kuukaudessa? Se tulisi saattaa myös luottamushenkilöiden käsiteltäväksi ja sen toimivuutta tulisi arvioida avoimesti säännöllisesti.

On myös tärkeää muistaa, että pelkkä sopimus ei riitä. Espoonkruunulla on iso työ, että se kouluttaa henkilökuntansa yhteistyösopimuksen sisältöön ja käytäntöihin. Nyt esityslistalla esillä olevat lakipykälät eivät ole tosiaankaan yhtiössä tuttuja. Esimerkiksi lastensuojelulain mukainen asumisolojen korjaamisvelvoite koskee Espoonkruunua, koska kaupunki on antanut sille kuuluvan sosiaalisen asuntotuotannon tehtävän yhtiölle.

Kyse ei ole vähäisestä asiasta:

Kaupungin sosiaalisesta vastuusta pitää huolehtia, sillä perheitä ja lapsia ei voi heittää taivasalle, vaan tilanteeseen on puututtava toisella tavoin aikaisemmin ja tämän pitää myös Espoonkruunun ymmärtää ja kehittää asumista turvaavia keinoja. Tavoitteeksi pitäisi ottaa häätöjen nollaaminen yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa.

Taloudellisestikin asia on merkittävä, sillä kaupungin tilapäiseen majoitukseen käytettävät menot ovat kasvaneet viime vuosina. Vuonna 2010 kaupungilta kului n. 1,4 miljoonaa ja noin 80 % aikuissosiaalityön työajasta kuluu asumiseen liittyvien asioiden selvittelyyn.

Asunto on perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistymiselle. Ja sen tulisi näkyä myös asukasvalinnoissa jatkossa paremmin.

*

Persujen kannatus kylmää sydäntä

2011-03-18T18:41:00.008+02:00

Lähes jokainen on seurannut galluppeja viime kuukausina ja pohtinut poliittista huumaa, joka kantaa perussuomalaisia kohti vaalivoittoa ja sitä kautta hallitukseen. Jos niin käy vaalipäivänä, se on demokratiaa ja sitä kunnioitan. Silti sydäntä kylmää aika, jota elämme ja arvot, jotka saavat tukea.

Mikä on tämä aika, joka kyseenalaistaa niin vahvasti ihmisten tasa-arvoiset oikeudet olla, elää ja toteuttaa itseään? Onko kielellisesti lahjakkaat ilmaukset politiikassa nyt tärkeämpiä kuin sisältö vai onko iso suomalaisista tosiaan niin kylmiä kanssaihmisiään kohtaan?

Puolittain hämmästyneenä tai huvittuneena on keskusteltu persujen kulttuuripoliittisista linjauksista, missä he nostavat hattua menneille suurmiehille ja pyyhkivät pöytää "tekotaiteellisilla postmoderneilla kokeiluilla". Minua ei naurata. Kyse on ihmisten luovuudesta ja taiteellisesta ilmaisunvapaudesta, jota pitää tukea - ei rajoittaa poliittisilla päätöksillä. Neuvostoliitossahan aikanaan taidettakin ohjattiin vahvasti, mutta demokratiaan sellainen ei kuulu.

Puheenjohtaja Soini on kertonut suhtautuvansa kielteisesti aborttiin, mikä on konkretisoitunut myös teoiksi Euroopan parlamentissa. Puolueen ohjelmassa aborttiin ei oteta kantaa, mutta puhutaan sikiöseulonnoista valmistautumisena tulevaan - se mitä ei sanota on tuomio niille naisille ja perheille, jotka päätyvät aborttiin. Tästä ei siis ole pitkä matka aborttia vastustavaksi liikkeeksi, joille ei Suomessa aiemmin ole ollut tilaa.

En usko, että sattumalta entinen ministeri Mönkäre eilisessä iltapäivälehdessä muistutti omakohtaisilla kokemuksillaan siitä, millaista murhetta aborttilainsäädännön kiristäminen tuo mukanaan.
- Onko naisilla jatkossa oikeus päättää omasta kehostaan ja huolehtia terveydestään?

Persujen puheenjohtaja kulkee sujuvasti kansainvälisissä ympyröissä, eikä häneen kai istu rasistin leima, mutta entä hänen ohjelmansa? Sen mukaan perussuomalaiset ovat valmiita vastaanottamaan humanitaarisen avun tarpeessa olevia Suomeen, mutta ruuhka-Suomeen heillä olisi asiaa vasta kun pystyvät elättämään itse itsensä. Suomalaiset kyllä saisivat muuttaa paremman elämän ja elannon toivossa sinne, missä on työtä, mutta maahanmuuttajille he eivät ole valmiita antamaan oikeutta valita asuinpaikkaansa.

Sanomattakin on selvää, että homoseksuaaleille persuilta ei tasa-arvoisia oikeuksia tipu. He toki saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta oikeutta sitoutua avioliitton kautta rakastamaansa ihmiseen tai lapsiin heille ei suotaisi.

Näissä vaaleissa ei siis ole vain kyse EU:sta ja siitä pitäiskö eurosta luopua, ilmastopolitiikan suunnasta tai luonnonsuojelusta. Kyse on myös siitä kunnioitetaanko tässä maassa kanssaihmisiä ja onko meillä kaikilla tasa-arvoiset oikeudet toteuttaa itseämme.

Olen itse maalta kotoisin ja työläisperheen kasvatti. Olen nähnyt ison muutoksen, joka tässä maassa on tapahtunut. Työpaikkoja on mennyt ja moni on juuttunut työttömyyteen. Monikulttuurisuudesta on itsellenikin tullut arkipäivää, kun se aikanaan oli pakolaiskuvauksia iltauutisissa. Ymmärrän, että tämä kaikki aiheuttaa epävarmuutta ja pelkoakin, mutta oikeuttaako se heittämään romukoppaan sen, mitä tässä maassa on arvokkainta?

Minä olen kasvanut tässä maassa suvaitsevaitsevaisuuteen ja vieraiden kunnioitukseen. Naisten aseman eteen olemme tehneet ison työn ja olleet edistyksellisiä. Seksuaaliset vapaudet eivät loukkaa ketään, mutta antavat arvon jokaiselle.
- Näitä asioita en lapsuudessa ja nuoruudessani kuullut kenenkään kyseenlaistavan. Siellä, mistä minä tulen ei ollut akateemista sivistystä, eikä juuri muutakaan koulutusta, mutta sydämen sivistystä oli sitäkin enemmän. Ihmisarvoa kunnioitettiin. En saata uskoa, että se olisi maailman muutoksessa kadonnut.

Sydämestäni toivon, että sittenkin mahdollisimman monen äänestäjän sydän sykkii lämpimänä ja välittävänä vaalipäivänä 17.4.2011. Vain äänestämällä voimme estää Suomea muuttumasta taantumukselliseksi.

*

Nuorten asema Keski-Espoossa

2011-03-08T21:07:00.003+02:00

Olin Entressen kirjaston järjestämässä paneelissa keskustelemassa nuorten asemasta asuinalueellamme. Se herätti pohtimaan asiaa ja mieleeni tuli kolme eri näkökulmaa, joiden pohjalta nuorten tilannetta voisi kuvata. Ensiksi lähestyisin asiaa osallisuuden ja toimintamahdollisuuksien kautta ja sitten lopuksi nostan esiin muutamia huolia.

Osallisuudesta:
Nuorilla on oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Viime keväänä tehty ratkaisu lopettaa Keski-Espoon yläkoulu pikaisella aikataululla ohitti kaikki asianosaiset - myös nuoret. Päätöshän ei koskenut vain muutamaa luokkaa vaan kaikkia alakoulun lapsia perheineen, jotka ovat kouluun menneet sillä ajatuksella että sen tuttujen seinien sisällä saa käydä koko peruskoulun. Niin ei saa toimia.

Toisaalta hyvä esimerkki siitä, kuinka nuoria voidaan kuulla on viime keväänä tehty selvitys siitä, miten Suvelassa voidaan. Tätä viestiä olen itsekin vienyt eteenpäin, sillä siinä nuosi tärkeitä asioita.
- Tämänkaltaisia mahdollisuuksia tuoda esiin näkemyksiä tarvitaan lisää. Lasten ja nuorten kasvua aktiiviseen kansalaisuuteen tulee tukea päiväkodeissa, kouluissa, nuorisotyössä ja muissa toiminnoissa.
　
Nuorten palvelut, toimintamahdollisuudet:
Olen erityisen ylpeä Entressen kirjastosta, sen toimintatavoista ja linjasta. Kirjastossa ovat saaneet erityistä huomiota lapset, nuoret ja maahanmuuttajat eli ne, jotka tekevät Espoon keskuksesta erityisen.
　
Uusi nuorisotila Sentteri tarjoaa toiminnanmahdollisuuksia, vaikka onkin kaukana Kirkkojärveltä tai Kukkaromäestä ja saisi olla useamminkin auki.
　
Espoon keskuksessa on myös erinomaiset mahdollisuudet päästä ammattiin. Olen ilolla seurannut, kuinka Omnian kampus kasvaa ja kehittyy tarjoten yhä moninaisimpia mahdollisuuksia nuorille.

Lisäksi Keski-Espoon koulun kentän peruskorjaus käynnistyy nyt syksyllä, mikä osoittaa sen, että muutoksia myös tapahtuu todellisuudessa eikä vain suunnittelijoiden pöydillä. Ja myös Keski-Espoon urheilupuistoon on viimein tulossa kunnon huoltorakennukset ja tekojää. Nämä parantavat harrastusmahdollisuuksia alueella, vaikkakin siinä on vielä tehtävää.
　
Synkät virrat eli huoli alueen nuorista:
Suurimmalla osalla Keski-Espoon nuorista asiat ovat riittävän hyvin. On unelmia ja huolenpitoa, jotka kantavat vaikeidenkin hetkien yli. Kaikilla ei näin kuitenkaan ole.

Keski-Espoossa on eniten lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia ja nuoria ja eniten Espoossa kodin ulkopuolelle sijoitettuja nuoria. He eivät ole saanut apua ajoissa tai tuki ei ole ollut riittävää.

Huumeita tuntuu liikkuvan nyt enemmän kuin aiemmin. Tätä tukee myös kouluterveyskyselyiden tulokset. Se tarkoittaa sitä, että yhä useammalta nuorelta vaaditaan tervettä itsetuntoa ja rohkeutta pitää itsestä huoltaan. Tarvitaan myös aikuisten valppautta enemmän.

Espoon keskus on turvattomin alue Espoossa. Se heijastuu myös nuorten arkeen ja toimintamahdollisuuksiin.

**
Ihan kaikkia näitä asioita ei kyseisessä illassa käsitelty, sillä puhuimme siitä, mitä nuoret itse pitivät tärkeänä. Paikalle oli tullut ihania aktiivisia yhteisistä asioista kiinnostuneita ja lähimmäisistään huolta kantavia nuoria.

Politiikka oli taas kerran hauskaa - ja tärkeää, sillä upeintahan elämässä on toisten kohtaaminen.

*

Kohtuullinen taksa joukkoliikenteeseen

2011-03-06T18:21:00.005+02:00

Parhaillaan Espoossa ja muissa seudun kunnissa on lausunnolla esitys uudesta julkisen liikenteen taksa- ja lippujärjestelmästä. Aiemmin on jo todettu täysin matkaan sidottu lippu todettu huonoksi, koska siinä olisi pitänyt leimata tullessa ja mennessä. Se olisi ollut hankala, mutta tavallaan perusteltu järjestelmä.

Nyt uudistuksen perustaksi on ajateltu kaarimallia, missä kehät määrittyisivät tietyn etäisyyden mukaan Helsingin keskustasta. Siis sieltä, minne ja missä iso osa joukkoliikennematkoista nyt tehdään.

Itse olen ajatellut, että uudessa mallissa pitää olla tiettyjä seikkoja, joita sen pitää täyttää:
- sen pitää olla ymmärrettävä, selkeä ja oikeudenmukainen
- sen pitää parantaa joukkoliikenteen suosiota (kilpailukykyä)
- sen pitää olla seudullinen
- sen pitää olla taloudellisesti kestävällä pohjalla

Paras ratkaisu yhä olisi se, että koko pääkaupunkiseudulle tulisi vain yksi vyöhyke. Konsernijaostossa meille kerrottiinkin, että maailmalla suunta on juuri tällaisiin laajempiin yhtenäisiin vyöhykkeisiin. Se kuitenkin maksaa, eikä ole saanut sen vuoksi kannatusta.

Nyt esitetty vyöhykemalli on kehityskelpoinen, mutta vyöhykeraja on Espoon sisällä väärässä kohdassa. Jos se Espoossakin vedettäisiin samanlaista kehää pitkin kuin idässä on tehty, kulkisi se Kehä III:n kohdalla kakkosen sijasta. Tältä pohjalta tulisi jatkaa työtä minun mielestäni.

Esityksen perusajatus on se, että minimilippu on kahden vyöhykkeen lippu, joka maksaisi suunnilleen sisäisen lipun verran. Tällä hinnalla siis pääsisi yhä Espoonlahdesta Leppävaaraan. Espoon sisäinen vyöhykeraja sen sijaan tekisi sen, että Leppävaarasta ja Tapiolasta pääsisi myös Helsingin keskustaan tai vaikka Itäkeskukseen tällä kahden vyöhykkeen lipulla. Espoon keskuksesta taas tarvittaisiin taas kolmen vyöhykkeen lippu (nyk. seutulippu), jos esitys menisi tuollaisenaan läpi. Jos taas rajaa siirrettäisiin olisi näiltäkin alueilta edullisempaa kulkea Helsinkiin töihin.

Matkan hinta vaikuttaa selvästi joukkoliikenteen houkuttelevuuteen. Rajaa siirtämällä tekisimme siis joukkoliikenteestä houkuttelevampaa. Sellaisten ratkaisujen aika olisi nyt.

Jos vyöhykemalliin mennään niin jossakin tuon rajan pitää olla. Minusta on tärkeää, että mallista tulee sellainen, että sen kuntalaisetkin tuntevat perustelluksi ja oikeudenmukaiseksi. Kehä II:n kohdalla ei ainakaan ole oikea paikka.

Uuden mallin pitää olla myös ymmärrettävä ja sellainen, että käyttäjä hahmottaa helposti millä hinnalla minnekin mennään. Kohtuuttomuuksia pitää välttää eli tilanteita, joissa kahden lähekkäin olevan pysäkin välillä muuttuu hinnoitteluperiaate jyrkästi.

Helsingin seudun liikenne voi laajentua kehyskuntiin ja toivottavasti niin myös tekee. Vyöhykemallin kehittäminen tukee tätä kehitystä ja voi parhaimmillaan antaa selkeän pohjan, kuinka koko seudun liput hinnoitellaan. Tavoitteenahan on kehittää joukkoliikennettä koko seudulla, eikä vain katsoa omia nurkkia, vaikka niidenkin osalta ratkaisun pitää olla perusteltu.

Malli ei siis ole valmis vaan vaatii vielä paljon hiomista ja kunnilta valmiutta tukea joukkoliikennettä. Niissä keskusteluissa on hyvä pitää mielessä joukkoliikenteen hyödyt kaikille.

*

Finnoon ja Kaitaan tulevaisuus

2011-02-15T19:25:00.002+02:00

Olin tänään asukastilaisuudessa, missä käynnistettiin Finnoon ja Kaitaan alueen visiotyön valmistelua. Tämän työn rinnalla valmistellaan Finnoon alueen osayleiskaavaa. Tuon alueen sisälle jää Suomenojan voimalaitos, aikanaan toimettomaksi jäävä jätevedenpuhdistamo ja arvokas lintualue. Merellisyys ja satama ovat mahdollisuuksia, kun taas voimalaitos ja puhdistamon muistot (purkuputki) haasteita, jotka on huomioitava.

Kaupunkisuunnittelulautakunta ja kaupunginhallitus ovat linjanneet perusteellisesti visiotyön ja kaavoitustyön tavoitteet. Tavoitteena on luoda ilmastonmuutoksen esimerkkialue, minne tulee korkealaatuista asumista ja lintukosteikosta muodostuu alueen vetovoimatekijä. Visioalueelle tulee noin 20 000 asukasta, työpaikkoja ja kaksi metroasemaa.

Linjaukset ovat perusteltuja. Olin tuossa tilaisuudessa visio- ja yleiskaavatyötä ohjaavan poliittisen ohjausryhmän edustajana ja nostin tilaisuuden alussa esille muutaman itselleni tärkeän seikan, joita toivon että suunnittelussa voimme edistää:

Ensinnäkin on hyvä, että aluetta suunnitellaan avoimesti ja osalliset kutsutaan työhön alusta alkaen mukaan. Olen myös tyytyväinen, että meillä päättäjilläkin on poikkeuksellinen mahdollisuus olla perusteellisemmin mukana valmistelutyössä.

Itse haluan muistuttaa, että suunnittelun sosiaalisestakin kestävyydestä on huolehdittava.
Visiotyössä asukkaita kutsutaan sektoreittain eroteltuihin työpajoihin pohtimaan heille tärkeitä kysymyksiä. On tärkeää, että samalla painotetaan kokonaisuutta. Millaisin edellytyksin pystymme luomaan hyvää, kokonaista ja toimivaa arkea tuleville ja nykyisillekin asukkaille? Millaista on hyvä elämä tulevaisuudessa? Miten yhteisöllisyys muodostuu ja miten sitä voidaan edistää?

Meidän päättäjien on tärkeä huomioida, että kaavoitustyö ja koko kaupungin palveluverkon uudistaminen nivoutuvat yhteen. Se ei ole itsestään selvää nyt, kun palveluverkon kehittäminen tuntuu tarkoittavan keskittämistä isoihin yksiköihin.

Edustan puoluetta, joka teki ison työn, että metro saatiin rakenteille Espoon puolelle. Tulemme jatkossa tekemään myös hartiavoimin töitä, jotta se jatkuu Finnoon alueen kautta Kivenlahteen. Samalla se tarkoittaa Finnoon alueen suunnittelussa sitä, että alueelle tulee luoda turvallinen, selkeä ja esteetön kevyen liikenteen reitistö.

Alueesta tulee luoda monipuolinen asuinalue. Tulossa on korkeaa ja merellistä asumista, mutta samalla on taattava, että asuntokanta on monipuolista. Alueelle pitää rakentaa omistus- ja vuokra-asuntoja (ja näiden välimuotoja) - luoda mahdollisuuksia kohtuuhintaiselle asumiselle. Uudet avaukset asumiseen ja sen kehittämiseen olisi toivottavia.

Olemme vahvasti sitoutuneet siihen, että alueella voi jatkossakin pesiä arvokas linnusto. Pidän sitä tärkeänä.

Ihanne on, että myös nuorilla pareilla ja perheillä olisi mahdollisuus ja varaa pesän rakentamiseen Finnoossa ja asettumiseen sinne. Asettuminen edellyttää, että alueelta löytyy myös asumisen vaihtoehtoja, jos / kun elämäntilanne muuttuu.
　

*　

Valtuusto ei voi olla kohtuuton

2011-01-31T17:50:00.005+02:00

Espoossa on pidempään kohuttu toimialajohtaja Loukon virkamatkoista ja nyt jo entisen kaupunginjohtajamme roolista niiden hyväksymisessä. Uuden vaihteen asia sai viime kesänä, kun asiassa nostettiin syyte. Espoossa asiaa käsiteltiin syksyn alussa, jolloin kaupunginhallitus totesi, että tilanteesta huolimatta johto voi jatkaa työssään. Nyt vuoden alussa asia on taas esillä valtuustossa.

Minua häiritsee se, että matkojen ja laskujen kaivelun taustalla oleva motiivi ei mielestäni ole ollut paremman yhteiskunnan tai avoimemman Espoon rakentaminen.

On tietysti selvää, että tapahtumat ovat vaikuttaneet kaupungin toimintaan. Ohjeita on tarkistettu ja toimialajohtajille on laadittu johtajasopimukset, joissa asiaa on ohjeistettu mm. puolison osalta. Lisäksi uusi kaupunginjohtaja varmasti ottaa syntyneen tilanteen huomioon. Ja tietysti kaupungin sisäisiä ohjeita tulee tarkistaa, jos muutostarvetta yhä on. Toimialajohtajien ja kaupunginjohtajan tehtävään kuuluu suhdetoiminnan hoitaminen ja kaupungin edustaminen jatkossakin. Työtä on voitava tehdä läpinäkyvien pelisääntöjen nojalla, jotta vastaavanlaisia syytteitä ei jatkossa tule.

On hyvä, että asia käydään perusteellisesti läpi ja että asia eteni oikeuteen, joka ratkaisee johtajien syyllisyyden tai syyttömyyden. Valtuuston tehtävä ei ole tuomita.

Kaupunginjohtaja on jäänyt jo eläkkeelle, eikä häntä voi enää pidättää virastaan. Hän on kuitenkin hyväksynyt toimialajohtajan matkasuunnitelmat ja matkoista jälkikäteen tehdyt matkalaskut. Kustannuksista on vastannut Espoo. Vastuuvapaus on kaikille myönnetty noilta vuosilta, eikä tarkastuslautakunta ole löytänyt menettelyistä huomautettavaa.

Pahimmillaan oikeuskäsittely voi kestää vuosia, sillä asia voi edetä käräjäoikeudesta ylempiin oikeusasteisiin. Toimialajohtajan laittaminen palkattomalle hyllylle vuosiksi olisi mielestäni kohtuutonta. Minusta Espoon ei voi olla kohtuuton työnantaja johtajille eikä työntekijöille.

Näistä syistä en kannattanut tänään toimialajohtajan pidättämistä virasta, eikä kannattanut valtuuston enemmistö. 57 valtuutettua katsoi, että Louko voi jatkaa tehtävässään. Lisäksi yksimielisesti valttuusto päätti, että kaupungin hallintoa koskeviin sääntöihin ja toimintaohjeisiin tehdään tarvittavat korjaukset pikaisesti.

*

Vahva Espoo, vahva seutu, vahva Suomi

2011-01-13T21:41:00.006+02:00

Espoon, pääkaupunkiseudun ja metropolialueen tulevaisuudesta käydään parhaillaan valtavaa taistoa. Keskustelu on sekavaa ja vaikeasti hahmottuvaa – paitsi niiden osalta, jotka ajavat mammuttiorganisaatioita eli pääkaupunkiseudun tai laajemman alueen pakkoliittämistä yhteen.

Mitä enemmän olen näitä asioita pohtinut, sitä varmempi olen siitä, että pääasiassa seudun verkostomainen yhteistyö tuottaa enemmän kuin valtavat organisaatiomuutokset.

En kannata siis mammuttikuntaa, enkä seutuhallintoa. Kannatan vahvoja peruskuntia, jotka vastaavat kuntalaistensa hyvinvointia tukevista palveluista. Se on demokraattisin, läpinäkyvin ja selkein malli. Kannatan myös hyvää yhteistyötä naapureiden kanssa.

Helsingin seutu (14 kuntaa) on koko maan kannalta erittäin merkittävä alue. Jo nyt täällä asuu joka neljäs ja kolmasosa kansantuotteesta syntyy täällä. Siksi maan hallituskin on omalta osaltaan tehnyt selontekoa metropolipolitiikasta ja tulevaisuudestamme. Ratkaisuja halutaan seuraavaan hallitusohjelmaan.

Laaja yksimielisyys vallitsee niistä kysymyksistä, joihin meidän pitäisi löytää tavalla tai toisella parempia ja uusia ratkaisuja. Ne ovat:

- asumisen ja liikenteen pulmat: asumisen kalleus, asuntorakentamisen riittämättömyys ja liikennejärjestelmän (erit. joukkoliikenteen) kehittämisen tarve sekä näiden liittäminen yhteen;

- sosiaaliset haasteet mm. syrjäytymisen riskien ehkäisy, vaara alueiden eriytymisestä ja maahanmuuttajien kotouttamisen hoito; ja

- seudun ja samalla koko Suomen kilpailukyvyn parantaminen, jotta saisimme lisää yritteliäisyyttä, työpaikkoja ja mahdollisuuksia ihmisille.

Maan hallituksen laatimasta selonteosta käy selvästi ilmi, että

- 14 kuntaa on tehnyt valtion kanssa sopimuksen asuntotuotannon lisäämisestä. Kullekin kunnalle asetettuun tavoitteeseen on päästy pääkaupunkiseudulla, mutta kehyskunnissa ei ole pystytty rakentamaan riittävästi asuntoja, eikä edistämään riittävästi vuokra-asuntotuotantoa.

- Uusmaalaisista maahanmuuttajista asuu 86 % pääkaupunkiseudun kunnissa, mikä kertoo siitä, että isot kunnat ovat osaltaan kantaneet sosiaalista vastuutaan. Pääkaupunkiseudulla on myös tehty paljon töitä asunnottomuuden poistamiseksi.

- Joukkoliikenteen toimivuutta korostetaan selonteossa aiheellisesti ja samalla kerrotaan, että joukkoliikenteen palvelutaso romahtaa selvästi HSL (Helsingin seudun liikenne)-alueen ulkopuolelle mentäessä. Raideliikenneinvestointien tarpeellisuus korostuu raportissa.

- Palvelut tulee järjestää asiakkaiden ehdoilla. Arjen sujuvuuden kannalta on tärkeää, etteivät kuntien väliset raja-aidat vaikeuta palveluiden saamista. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat laajentaneet määrätietoisesti yhteistyötä palveluiden käytössä esim. päivähoitopaikkaa voi hakea toisesta kunnasta. Selonteosta ei selviä, miten kehyskunnat ovat edenneet tässä työssä.

Näiden huomioiden jälkeen on äärettömän vaikeaa ymmärtää vaatimusta pakottaa pääkaupunkiseudun kunnat yhteen. Eikö muutostarve ole jossain muualla? Paljonko saisimme liitoksella lisää kohtuuhintaisia asuntoja tai raiteita seudulle?

Ja mitä konkreettista valtio on tehnyt (selonteon lisäksi)?

- Pääkaupunkiseudun kunnat ovat yksimielisesti sopineet valtion kanssa, kuinka joukkoliikennejärjestelmää tulisi kehittää. Kaupunkiradan jatkon pitäisi sen mukaan olla jo rakenteilla ja meillä on siihen ollut valmius. Puuttuu vain valtion teot ja sitä myöten kaikki. Kehä III:n peruskorjauskin voisi edetä yhtä mittaa, jos kaupunkien mielipidettä kysyttäisiin. On myös erikoista, että Espoon piti lainata varat Kehä I:n parantamiseen.

- Asuntorakentaminen edellyttää kaavoitettua maata. Siitä huolimatta kehyskunnissa on jouduttu pakkolunastamaan valtion maita, kun se ei ole suostunut kohtuulliseen hintaan sitä myymään kunnille. Mikä siis olikaan tärkeintä?

- Ammatilliseen opetukseen valtio ei ole millään myöntänyt riittävästi aloituspaikkoja, jotta seudun nuoret ja muut pääsisivät oppiin, vaikka siten ehkäisisimme syrjäytymistä.

- Maahanmuuttajat tarvitsevat erityistä tukea palveluissa ajatellaanpa vaikka päivähoitoa tai koulutusta. Kuitenkaan valtionosuusjärjestelmä ei huomioi millään tavoin maahanmuuttajien määrää.

- Ei ole katsonut peiliin, vaan hakee ratkaisuja jostain muualta: laatikkoleikeistä. Metropolipolitiikalta puuttuu todellinen sisältö ja näkemys - tahdosta puhumattakaan.

Mitä pitäisi tehdä?

- Keskitytään palveluiden kehittämiseen kunnissa ja yhdessä sekä keinoihin, joilla voidaan vahvistaa asukkaiden hyvinvointia ja halua osallistua yhteiseen työhön.

- Jos seudun yhteistyötä ja toimintakykyä pitää parantaa kuntaliitoksin pitäisi huomioida, että ideaali kunnan koko on noin 50 000 asukasta. Niin ollen siis yhdistymiskehitystä pitäisi kai tapahtua muualla kuin pääkaupunkiseudulla?

- Asumisen lisäämisen ja liikenteen parantamisen osalta yhteistyötä ja sopimusten velvoittavuutta pitäisi parantaa. Metropolikaavan mahdollisuutta pitäisi selvittää. Sen valmistelisi uudistunut maakuntaliitto (+ HSL + HSY osin) ja sen hyväksyisi maakuntavaltuuston tapaan koottu elin. Metropolikaava korvaisi sekä kuntien yleiskaavat että maakuntakaavan ja sisältäisi sopimuksen asuntotuotannosta ja liikennejärjestelmän kehittämisestä. Ja se sitoisi myös valtiota!

Entä kilpailukyky?

Metropolialueen kilpailukyvyn kannalta on tärkeää luoda sujuva ja toimiva ympäristö niin ihmisille kuin yrityksillekin. Koko suomen kannalta on iso pulma, että kansainvälisesti seutumme ei ole houkutteleva sijaintipaikka yrityksille – se tarkoittaa samalla, ettei koko Suomi ole riittävän houkutteleva. Voiko olla niin, että kyse on etäisyyksistä ja laajempien yhteyksien puutteesta?

Olisi perusteltua arvioida, miten raideyhteys Tallinnaan parantaisi koko Suomen ja metropolialueemme kilpailukykyä. Ehkä se olisi hyvinkin kannattava kansallinen ja eurooppalainen ponnistus, joka liittäisi koko Suomen tiiviimmin Eurooppaan aikana, jolloin ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat yhä tärkeämpiä? Lentoliikenne on osoittanut oman haavoittuvuutensa, joka osaltaan lisää raideliikenteen houkuttelevuutta pidemmilläkin matkoilla. Raideyhteys olisi konkreettinen teko EU:lta pohjoisen ulottuvuuden liittämisestä tiiviimmin keskustaan.
　

Tämä oli minun pitkä metropoliselontekoni näin kevätkauden alkajaiseksi.

　
***　
　
　

On hanget korkeat, nietokset

2010-12-20T20:09:00.003+02:00

On hanget korkeat, nietokset, vaan joulu, joulu on meillä! On kylmät paukkuvat pakkaset ja tuimat Pohjolan tuulokset, vaan joulu, joulu on meillä!

Me taasen laulamme riemuiten, kun joulu, joulu on meillä! Se valtaa sielun ja sydämen ja surun särkevi entisen, mi kasvoi elämän teillä!

Oi käykää, ystävät, laulamaan, kun joulu, joulu on meillä! Se tuttu, ystävä vanhastaan, on tänne poikennut matkoiltaan ja viipyy hetkisen meillä.
- Vilkku Joukahainen -

Rauhallista Joulun aikaa.
Ja Onnellista Uutta Vuotta!

Palveluverkon ja Hista-jekun jälkeen joulunaikaan

2010-12-17T10:35:00.005+02:00

"Onko tämä suunnitelma uhka vai mahdollisuus, kysyi Jaana Leppäkorpi (sd.). Hän itse piti sitä mahdollisuutena."
"Valtuusto pystyy valvomaan, että palveluverkkoa kehitetään kuntalaisten parhaaksi. Jaana Leppäkorpi (sd.). "

- Länsiväylä 15.12.2010 -

Maanantain valtuustossa oli kaksi isoa asiaa. Käsittelimme tulevaisuuden palveluverkkon kehittämistä ja suunnittelua uudelleen. Käytännön tasolla asia on näyttäytynyt meille päättäjille ja kuntalaisille lakkautuslistoina. Jossain toisaalla on sitten käsittelyssä ollut visio, missä on monta hyvää ja lupaavaa asiaa. On uupunut askelmerkit siitä, kuinka nämä liittyvät yhteen.

Siksi on hyvä, että valtuusto päätti teettää toimenpideohjelman useammalle vuodelle ohjaamaan päätöksentekoa, investointien suunnittelua ja joukkoliikenteen parantamista. Pääsemme käsittelemään tätä keväällä samalla kun käsittelemme tulevan vuosien investointiohjelmaa.

Esitin toimenpideohjelmaa jo kaupunginhallituksessa, mutta siellä ajatus kaatui äänestyksessä. Onneksi valtuusto pohti asiaa uudelleen ja päätös syntyi yksimielisesti. Tavoitteenani oli taata esityksellä se, että nyt eri yksiköiden ja toimialojen toimenpiteet nivoutuvat yhteen ja näin syntyy uudenlaista osaamista ja kuntalaisten tarpeisiin paremmin vastaava palveluverkko. Haluan myös varmistua, ettei osaoptimointia tapahdu, vaan kehitystyö on taloudellista.

Palveluverkon visiossa on paljon hyvää. Omahoidon tukeminen, sähköisen asioinnin lisääminen ja palveluiden keskittäminen uudenlaisiin kokonaisuuksiin (hyvinvointikeskukset, torit ja osaamiskeskset) on perusteltua. Kunhan samalla pidämme huolta kaikkein heikoimmista; muistamme, etteivät kaikki ole netin käyttäjiä ja takaamme kaupungin eri osien tasapainoisen kehittämisen.

On syytä muistaa, että jokainen kaupunkikeskuksemme on keskikokoisen kaupungin kokoinen ja niistä jokaisesta tulee löytyä toimivan arjen kannalta keskeiset palvelut. Hyvillä palveluilla takaamme keskuksien vetovoiman ja kehittymismahdollisuudet!

Visio voi olla uhka tai mahdollisuus. Valtuutetuille ja lautakunnille jää tärkeä rooli huolehtia, että kuntalaisten paras toteutuu. Jo nyt valtuusto on osoittanut suuntaa: se ohjeisti laboratorioasiaa uudelleen ja puuttui kulttuuritoimen suunnitelmiin lakkauttaa Kannusali epäkäytännöllisenä.
- Meidän pitää olla siis jatkossakin tarkkoina, miten asiat etenevät!

***
Valtuusto hyväksyi myös Histan osayleiskaavan, joka on aina ollut ja on hankala kysymys. Osa valtuutetuista totesi, että jokin jekku siinä pitää olla kun asiaa viedään nyt niin nopeasti päätökseen. Hämmästelin tätä näkemystä, kun Histaa on käsitelty 20 kertaa lautakunnassa ja seitsemän kertaa kaupunginhallituksessa. Sitä on valmisteltu vuosia ja palautettu lukuisia kertoja.

Myöhemmin muistin, että Etelä-Espoon yleiskaavaa tehtiin 30 vuotta, joten siitä näkökulmasta tosiaankin Hista valmistui aika nopeasti. Itse ajattelin, että tämä vaihe oli nyt syytä viedä päätökseen. Itse kaavaan ei ole aikoihin vaadittu muutoksia. Se huomioi riittävällä tavalla selvityksissä esiin nousseet maisema-, kulttuuri- ja luontoarvot. Sen perusteella voidaan kaavoittaa riittävän tiivis keskus, mikä luo edellytyksiä palveluille ja joukkoliikenteelle.

Perinteisesti olemme Histaa tehneet huolella ja kiirehtimättä. Näin hanke tulee etenemään jatkossakin. Asemakaavoitus (joka mahdollistaa rakentamisen) voi alkaa vasta, alueelle on laadittu kehittämissuunnitelma ja kaavoitusohjelmaan sisältyy alueen kaavoitus. Päättäjät ratkaisevat siis senkin, koska kaavoitus jatkuu.

Histaan ja siitä länteen pitäisi saada rata. Se ei kuitenkaan etene ellei meidän suunnittelu etene. Siksikin kannatin osayleiskaavan hyväksymistä.

***
Näistä ja monesta muusta keskustelimme valtuustossa yli puolen yön. Se oli taas kerran sellainen urakka, että joululoma tulee todella tarpeeseen.

Toivotan rauhallista Joulun aikaa ja hyvää Uutta Vuotta!

*

Talvinen turvallisuuskävely

2010-12-12T20:14:00.004+02:00

Suvelassa on syksyn aikana järjestetty turvallisuuskävelyitä, joiden tavoitteena on ollut kartoittaa alueen turvattomuuteen liittyviä parannustarpeita ja mitkä tekijät vaikuttavat alueen viihtyisyyteen. Kävelyiden keskeinen idea on se, että ne kokoavat alueen toimijoita laajasti keskustelemaan yhdessä ja tekemään havaintoja alueen piirteistä.

Suvelan turvallisuuskävelyihin on osallistunut asukkaita, kiinteistöjen edustajia, huoltoyhtiöitä, järjestöjä, seurakunnan ja poliisin edustaja sekä virkamiehiä ja paikallisia vaikuttajia. Vastuunkantajat, päättäjät ja kokijat on siis koottu yhteen keskustelemaan näkemästään. Suunnitelluilla reiteillä on pysähdytty yhdessä arvioimaan asuinalueen fyysistä, toiminnallista ja sosiaalista ympäristöä.

Marraskuussa järjestettiin pimeän ajan kävelyitä. Osallistuin itse eräänä perjantai-iltana kävelylle. Ensilumi oli jo satanut maahan ja tehnyt paikasta kauniimman ja valoisamman, mitä Suvela todella pimeinä syysiltoina on.

Näimme kuitenkin, kuinka eri kunnossa alueen talot ovat. Osa on kunnostettuja ja hoidettuja, osa taas kaipaa kipeästi korjaamista. Entisen kaupan seinää rumensi graffiti, joita näkyi myös joidenkin talojen rappukäytävissä. Raittien valaistusta on parannettu, minkä pystyi hyvin havaitsemaan, kun alueella on yhä vanhojakin lamppuja. Lumen alle oli jäänyt raiteilla olevat eri suuntiin töröttävät laatat, joista asukkaat kertoivat.

Asukaspuiston takana oleva aita on jo aiempien kävelyiden perusteella luvattu korjata, mutta huonokuntoisena se siellä yhä seisoi. Puiston takana kulkeva raitti on myös täysin valaisematon, mistä on kaupungille tehty muutosesitys.

Suvelan nuorista tehdyssä haastattelussa kävi ilmi, kuinka häiritsevä alueen ravintolan terassi ja siellä istuvat aikuiset voivat olla. On nuoria, joiden mielestä on epämiellyttävää odottaa bussia, kun terassilta saatetaan huudella. Talvi ja pakkanen olivat korjanneet tämänkin pulman ja terassilla kävi vain muutama henkilö pikaisesti tupakalla.

Kaikkein masentavin paikka kierroksella oli Suvelan pieni ostoskeskus. Sieltä löysimme pienen joukon nuoria olutpullojen kanssa ja mukana olleet poliisit joutuvat töihin. Itse ostoskeskus on erittäin epäsiisti ja huonossa kunnossa. Yläkerran liiketilat ovat vain osittain käytössä. Suvelan kohentamisen kannalta olisi todella tärkeää saada tuo paikka uudistettua. Kauppapalvelut ovat asukkaille tarpeellisia, mutta muutoin keskuksen voisi laittaa maan tasalle ja rakentaa jotain uutta tilalle.

Kävelyn aikana teimme havaintoja ja se päättyi nuorisotilalle, missä jokainen osallistuja kirjasi omat ajatuksensa ylös. Näistä havainnoista tehdään yhteenveto ja kootaan yhteen kaikki kehittämis- ja korjausesitykset. Raportti jaetaan alueen toimijoille, jotta nämä voisivat huomioida esitykset toiminnassaan. Toukokuussa järjestetään uusi seurantakävely, missä tarkastellaan onko muutoksia tapahtunut.

Turvallisuuskävely on erinomainen menetelmä perehtyä tietyn alueen tilanteeseen ja nähdä alueen asukkaiden arkea iloineen ja murheineen. Kävelyillä on kiinnitetty huomiota myös viihtyisyyttä tuoviin tekijöihin, mutta ennen kaikkea se on tuottanut konkreettista tietoa muutostarpeista.
　
　
*　

Kirjoitus on julkaistu Keski-Espoon Sanomissa 11.12.2010

Espoon keskus vuonna 2011

2010-11-28T14:24:00.003+02:00

Olen kahlannut useampaan kertaan ensi vuoden taloussuunnitelmaa läpi ja tarkastellut myös sitä, millaisia uudistuksia ja muutoksia se tuo meille Espoon keskuksen asukkaille. Hyvältä näyttää isolta osin.

Palveluista:
- Kannusalissa soi ja raikaa kulttuuri jatkossakin, kun valtuustoryhmät yhdessä estivät toiminnan lakkauttamisen.
- Ymmerstaan valmistuu päiväkoti ja Suviniityn päiväkodin rakentaminen käynnistyy.
- Yhteispalvelupiste siirtyy Entresseen, mikä on erinomainen asia, sillä pisteen nykyinen sijainti on turhankin syrjäinen nyt kun palvelut yhä selvemmin keskittyvät radan eteläpuolelle.
- Tekninen keskus lupaa tehostaa Kirkkojärven viheralueiden hoitoa.

Suunnitelmat:
- Suvelan kehittämissuunnitelma valmistuu.
- Valtuustotalon laajennuksen suunnittelu käynnistyy ja virastokeskuksen suunnittelu jatkuu.
- Palveluverkkoa pohditaan ja siihen liittyen Perheiden talon suunnittelu jatkuu. Kai.
- Suvelan asukaspuistorakennuksen uudistamista selvitetään yhdessä seurakunnan kanssa. Yhteishankkeen pitäisi olla valmis 2013, jolloin asukaspuisto saisi kaksinkertaiset tilat nykyiseen verrattuna.

Rakentaminen:
- Suviniityn asuinalueen rakentaminen alkaa.
- Kaupungintalo puretaan.
- Keski-Espoon urheilupuiston huoltorakennuksen rakentaminen käynnistyy. Valmista on seuraavana vuonna ja hankkeen yhteydessä puistoon tulee myös tekojää.
- Tuomarilan koulun laajennus ja peruskorjaus on suunnitteilla.

Liikenne:
- Kaupunki on valmis jatkamaan kaupunkirataa keskukseen Leppävaarasta ja toteuttamaan matkakeskuksen, jos vain valtio suostuisi antamaan oman osuutensa hankkeeseen.
- Espoonväylä on suunnitelmissa tuleville vuosille.
- Turunväylän leventäminen Tuomarilan ja Nihtisillan välillä on myös suunnitelmissa.
- Vantinportin alikulku valmistuu.

Edistystä näyttää siis tapahtuvan, mutta samalla on huolen mustia pilviäkin ilmasssa. Investoinnit on tarkoitus käydä tarkasti läpi alkuvuonna ja siksi kauempana olevia hankkeita ei ole aikataulutettu. Tämä koskee Perheiden taloa, jonka tarpeellisuutta on kyseenalaistettu, vaikka sen piti olla Espoon ensimmäinen!

Palveluverkon kehittäminen on myös nyt käynnissä. Päättäjän ja varmaan asukkaidenkin silmissä se alkanut näyttää pelkiltä lakkautuslistoilta, joiden yhteyttä hienoihin visioihin tulevasta on vaikea hahmottaa.

Espoon keskuksen osalta itse olen todella järkyttynyt siitä, että täältä kai ollaan viemässä aikuissosiaalityön palvelut pois, vaikka alueellamme on eniten niille palveluille kysyntää! Sellaiset suunnitelmat on estettävä, jos ne etenevät päättäjien pöydälle.

*

Talousarvio 2011: näkevätkö lapsemme nälkää?

2010-11-15T19:23:00.007+02:00

Syksyn alkumetreillä päätettiin talouden reunaehdoista, joilla lähdettiin suunnittelemaan ensi vuoden talousarviota. Tuolloin osa valtuutetuista jopa esitti, että veroprosenttia olisi ollut varaa laskea. Se tuntui tolkuttomalta varsinkin, kun sen jälkeen saimme kuulla huolestuttavia uutisia lasten palveluista.

Uhattuna oli pienten koululaisten iltapäivätoiminta, Espoo-lisä ja pienet päiväkodit, vaikka pidimme veroprosentin kykyisellään.

Lautakunnat eivät tyytyneet tähän ja onneksi myös kaupunginjohtaja arvioi tilanteen uudelleen. Viime viikkoina on myös taloudellinen tilanne kohentunut sen verran, että varsinainen talousarvio oli uhkakuvia parempi. Onneksi näin.

Jotakin kohennettavaa talousarvioon jäi tämänkin jälkeen:
- lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tilanne vaatii lisävaroja, eikä pelkkä kohentamisen suunnittelu riitä,
- lasten ja alueellisen kulttuuritoiminnan mahdollisuuksien kannalta on kestämätöntä, että Kannusali suljettaisiin,
- joukkoliikenne kaipaa uutta näkemystä: palvelutaso ei voi vuodesta toiseen pysyä nykyisellään, jos joukkoliikenneyhteyksiä on tarkoitus parantaa palveluverkon kehittämisen tueksi.

Talousarvioneuvottelut ovat nyt viime metreillä ja kohta saamme kuulla muuttuuko vielä jokin paremmaksi ja jos muuttuu niin mikä. Itse olen toiveikas, mutta myös surullinen. Tuntuu, etten taaskaan ole tiennyt riittävästi valmistautuessani omalta osaltani ja tuodessani esille tärkeitä tavoitteita.

Sain näet tänään palautetta 10-vuotiaalta lapselta hänen suuttuneen ukkinsa kautta. Lapsi oli eilen isänpäivän päivällisellä kertonut jäävänsä usein koulussa ilman ruokaa, koska hänen luokkansa menee viimeisenä ruokalaan. Voiko se olla totta? Voiko todella olla niin, että meillä Espoossa ei riitä kaikille lapsille joka päivää ruokaa kouluissa? Miten lapset jaksavat opiskella koulussa, jos eivät saa ruokaa päivän aikana.

Tänä vuonna Espoo Catering tuottaa 2,5 miljoonaa voittoa ja samaan aikaan se kykene ruokkimaan lapsia. Kyse ei siis ole lisärahan tarpeesta, vaan toiminnan ohjauksen parantamisesta ja tavoitteiden selkeyttämisestä. Asiaan pitää ja voi puuttua - ja heti.

*

Sidonnaisuudet julki

2010-11-05T14:19:00.005+02:00

Avoimuuden vaatimus politiikassa on syventynyt. On tärkeää tietää tiettyjä asioita ihmisestä, jota on äänestänyt tai aikoo äänestää. Edellisten kuntavaalien aikaan puhuttiin paljon vaalirahoituksesta ja omalta osaltani kerroin siitä kaiken eli että rahoitin itse oman kampanjani.

Nyt keskusteluun on noussut valtuutettujen ja keskeisten luottamushenkilöiden sidonnaisuudet. Päätin ottaa selvää, mitä tällä oikein tarkoitetaan ja löysin listan, jota tunnutaan noudattavan eri yhteyksissä. Omalta osaltani tässäkin asiassa on helppo olla avoin: minulla on vain yksi merkittävä sidonnaisuus, mitä en ole koskaan peitellyt. Päinvastoin näen, että se antaa minulle tärkeää tietoa ja osaamista luottamustehtävien hoitamiseen.

Olen töissä Espoon kaupungilla ja se vaikuttaa varmasti myös päätöksentekooni. Olen korostanut eri yhteyksissä hyvän henkilöstöpolitiikan, työhyvinvoinnin ja osaavan henkilökunnan pysyvyyden merkitystä hyvien ja toimivien palveluiden takaajana.

Espoo on päättänyt tässäkin taloudellisessa kurimuksessa etsiä keinoja selviytyä siten, ettei se irtisano tai lomauta henkilökuntaansa. Olen kannattanut tätä linjausta lämpimästi, sillä samalla kun pyrimme selviämään tämän päivän haasteista rakennamme tulevaisuutta työnantajana kiristyvillä työmarkkinoilla. Pula osaajista on totta jo tänään ja siksi on tärkeää huolehtia henkilökunnasta.

Alla oma selvitykseni sidonnaisuuksistani:

Virat, toimet, ammatit, tehtävät
1. Valtion, kunnan ja muiden julkisyhteisöjen virat:
Espoon kaupunki, johtava sosiaalityöntekijä

2. Palkattu toimi yksityisessä yrityksessä tai yhteisössä: -
3. Ammatin ja elinkeinon harjoittaminen:-

Hallintotehtävät
4. Hallintotehtävät valtionyhtiöissä: -
5. Hallintotehtävät taloudellisesti merkittävissä yrityksissä: -
6. Hallintotehtävät pankeissa ja muissa rahalaitoksissa: -
7. Hallintotehtävät merkittävissä järjestöissä: -

Luottamustehtävät
8. Etujärjestöjen luottamustehtävät:-
9. Kirkolliset luottamustehtävät: -

Taloudellinen asema
10. Liike- ja sijoitustoimintaa varten hankitut merkittävät omistukset (esim. yli 50 000 euron yhden kohteen osalta) sekä muut merkittävät omistusosuudet (esim. yli 30 % äänivallasta): -
11. Liike- ja sijoitustoimintaa varten otetut yli 100 000 euron velat sekä samassa tarkoituksessa annetut yli 200 000 euron takaukset tai muut vastuut: -

12. Muuta, jota haluan ilmoittaa

Omistamani jäsenkirjat kertovat omaa kieltään arvomaailmastani ja siitä, mikä minulle on tärkeää: Olen jäsen
- kotiseutuyhdistyksessä: Keski-Espoo -seura
- oman alueeni puolueosastossa: Keski-Espoon sosialidemokraatit
- osuuskauppaliikkeessä: HOK-Elanto ja Tradeka
- ammattiliitossa: Talentia.

*

Suvelasta mainettaan parempi

2010-10-18T17:45:00.004+03:00

Suvelassa kuhisee monella tavoin ja onneksi positiivisesti. Alueella on useita kehittämishankkeita meneillään ja Suvela-visiotakin ollaan laatimassa. 4V (välitä, vaikuta, viihdy ja voi hyvin!) -hanke on toiminut jo pidempään. Näissä merkeissä sain käsiini raportin Miten Suvelassa viihdytään? Siinä suvelaiset nuoret kertovat ajatuksiaan Suvelasta asuinpaikkana.

Nuorten ajatukset ovat herättäviä ja jäin miettimään, mitä kaupunki voisi tehdä.

Turvattomuus nousee raportista esille useassa eri kohdassa. Nuoret eivät uskalla liikkua ja toimia, koska Suvelassa tapaa niin usein humalaisia, häiriköiviä ja ahdistelevia ihmisiä. Alueella on liikaa baareja ja niissä tarjoillaan päihtyneille.
- Onkohan Satulinnan terassi kaupungin mailla, jolloin sen luvan voisi lakkauttaa? Lisäksi kaupunki voi olla aktiivisesti yhteydessä valvontaviranomaisiin, jotta alueen baarien tarjoilulinja otettaisiin tarkkailuun. Syytä olisi.

Aikaisemmin lapset ja nuoret ovat joutuneet väistymään huonosti käyttäytyvien aikuisten tieltä. Näin kävi, kun ryhmäperhepäiväkoteja suljettiin. Nyt pitäisi ottaa nuorten ääni tosissaan ja yrittää saada aikuiset aisoihin. Humalaisille voisi etsiä syrjäisestä paikasta oma paikka (katos tms.), missä he eivät häiritsisi lasten ja nuorten kulkemista.

Espoonkruunu on merkittävä toimija Suvelassa. Nuoret ovat harmissaan näiden talojen kunnossa. Tästä syystä esitin konsernijaostossa, että yhtiön tulee noudatta Espoon turvallisuusohjelmaa ja panostaa kunnossapitoon, jotta asukkaiden turvallisuus paranisi.

Alueella on nuorille kohtalaisen hyvin palveluita: uusi nuorisotila Sentteri on hieno ja Entressen kirjasto on panostanut erityisesti lapsiin ja nuoriin. Silti kaikki eivät ole löytäneet itselleen mielekästä tekemistä. Onkohan nuorisotilalla riittävästi tietoa alueen harrastusmahdollisuuksista? Ja onko koulu riittävän avoin erilaisille toimijoille?

Seurakunnalla on vireillä oma hanke alueelle. Olisi hienoa, että seurakunnan uusi toimintatila rakentuisi asukaspuiston viereen ja ehkä hanketta voisi suunnitella yhteistyössä kaupungin kanssa. Näin sinne voisi toteuttaa kaikille yhteisiä toimintatiloja. Siitä voisi tulla Suvelan sydän.

Suvelan ostari on rapistunut, eikä sen omistajalla ole liioin ollut kiinnostusta paikan hoitamiseen. Miten omistajan saisi innostumaan paikan laajentamiseen ja samalla kunnostamiseen? Olisiko siinä paikka nuorten toivomalle kahvilalle? Vai voisiko walkers-tyyppistä toimintaa saada alueelle? Mistä löytäisimme aktiiviset aikuiset käynnistämään toimintaa?

Epäsiisti ja rapistunut ympäristö aiheuttaa turvattomuutta. Myös hyvällä valaistuksella voisi lisätä turvallisuutta. Siivottomuus viestii myös arvostuksen puutteesta. Toivoa antaa kuitenkin se, että nuoret itse näkevät oman asuinalueensa hyvätkin puolet ja vahvuudet. He tietävät, että Suvela on mainettaan parempi.

Valtuuston tahto muuttaa ja kehittää Suvelasta nykyistä parempi on saatava muuttumaan oikeiksi teoiksi. Pieniä askelia on otettava heti - ne luovat uskoa muutokseen - ja vision valmistuttua tehtävä suurempia tekoja.

Itse aion paneutua Suvelan turvattomuuteen paremmin, siksi aion osallistua alueella järjestettävään piemän ajan turvallisuuskävelyyn, jonka reitti kulkee mm. alueen baarien liepeillä. Lisäksi aion osaltani pitää nyt esille nousseita asioita esillä ja tulen osallistumaan myös Suvela -vision laadintaan sen mitä luottamustehtäviltäni pystyn.

**

10023 ja loppu - näin ei pitänyt käydä?

2010-10-05T21:17:00.004+03:00

Olen jatkuvasti saanut kuulla, kuinka vaikeaa on saada puhelimella yhteyttä terveysasemalle ja kuinka sekään ei vielä takaa, että apua saisi. Jos yhteyden saa niin silti monelle on käynyt niin, ettei aikaa lääkärille saa, tai vastausta kysymyksiin ei tulekaan, eikä reseptiä saa uusittua.

Tämä pulma on ollut tiedossa ja olen kaupunginhallituksessa saanut selvityksiä siitä, kuinka puhelinjärjestelmää kehitetään. Avain on siinä, että kehitteillä on järjestelmä, joka osaa soittaa takaisin! Järjestelmä on näemmä kehitteillä edelleen. Yksinkertainen ajattelisi, että asia ratkeaa sillä, että palkataan lisää ihmisiä, jotka osaavat käyttää puhelinta, kirjata numero ylös ja ymmärtävät sairaanhoidosta riittävästi. Se ei taida olla nykyaikaa ja homma takkuaa.

Minulla on ollut tuuria niinä kertoina kun olen apua tarvinnut. Numerosta 10023 olen saanut selkeitä ohjeita ja usein myös ajan lääkärille pulmat kun ovat olleet sen kaltaisia, että vastaanotolle on ollut syytä mennä.

Numerosta 10023 ova vastanneet asiantuntevat ihmiset, jotka eivät ole olleet kaupungin palkkalistoilla vaan yksityisessä yrityksessä. Ratkaisulla kaupunki on (kai) etsinyt näppäryyttä, tehokkuutta ja säästöjä. No, nyt olemme siinä tilanteessa että taustalla oleva yritys on konkurssissa, eikä tietoa jatkosta ole. Edessä saattaa olla todellinen kaaos!
- Oliko meillä varauduttu tähän vai onko edessämme tilanne, jota ei pitänyt tulla?

Tämä on erinomainen osoitus siitä, kuinka vaikeaa palveluita ja auttamistyötä on pilkkoa ydintoimintaan, jota halutaan tuottaa kaupungin omana toimintana ja tukipalveluihin, joiden tuottamiseen voidaan joidenkin mielestä etsiä uusia toimijoita. Ehkäpä ajanvarauskin osa terveyspalveluiden ydintä, kun asiaa nyt katsomme? Jonkun pitää toimia asiantuntevana "portinvartijana", joka ohjaa ihmiset oikeiden palveluiden piiriin - muuten koko toiminto puuroutuu.

Syntynyt tilanne on tärkeä oppitunti, mutta samalla harjoittelua aivan liian arvokkailla asioilla: ihmisten terveydellä. Toivon, että tilanne saadaan ratkaistua ennen kuin nykyistä isompia pulmia tulee.

*

Lapsiin on oltava varaa

2010-09-20T15:43:00.005+03:00

Espoon valtuusto päätti edellisellä viikolla ensi vuoden tuloista eli veroprosenteista ja kehyksestä, jonka puitteissa talousarvio pitäisi laatia. Osa valtuutetuista olisi halunnut alentaa veroprosenttia ja siitä äänestettiin. Se herätti ihmetystä kun samaan aikaan on jouduttu tekemään erityisen vaikeita päätöksiä. Jo nythän palveluverkon kehittäminen ja tuottavuusohjelma ovat alkaneet näyttäytyä karsintaohjelmalta, mikä ei ole tarkoitus.

Tämän päivän Hesari kertoi karusti sitä, millaiselta Espoon opetuksen tulevaisuus nyt tehdyillä suunnitelmilla näyttää. Opetuksesta esitetään karsittavan opetustunteja ja koululaisten iltapäivätoiminta ehdotetaan lakkautettavaksi. Iltapäivätoiminnalla ei ole lain suojaa ja siksi siitä voitaisiin surutta karsia ellei sitten meillä päättäjillä ole viisautta ymmärtää esityksen vaikutuksia ja mahdottomuutta.

Pieniä lapsia ei vain voi jättää yksin useiksi tunneiksi. Itse asiassa iltapäivätoiminnan lisäksi meillä pitäisi olla mahdollisuus turvallisiin aamuihin kouluilla. Liian useinhan pienten koululaisten aamut alkavat yhdeksältä tai jopa kymmeneltä, eikä vanhempien (tai yksihuoltajaperheen vanhemman) työ aina jousta.

Jos iltapäivätoimintaa karsitaan, joutuu varmasti moni vanhempi lyhentämään työaikaansa turvatakseen lasten iltapäivät edes jollain tavoin. Se tarkoittaa pienempiä verotuloja myös kaupungille.

Osa vanhemmista taas luottaa siihen, että lapsi pärjää ja varmasti osa pärjääkin tavalla tai toisella, mutta joutuuko silloin pieni lapsi ottamaan liikaa vastuuta liian aikaisin? Eka- ja tokaluokkalaiset vain ovat niin pieniä, että joissakin maissa heidän jättäminen yksin useaksi tunniksi luokiteltaisiin heitteillejätöksi. (Yhteis)kunnalla ei ole oikeutta tehdä sellaista.

Talousarvion yhteydessä on oltava rohkeutta pitää huolta lapsista ja päättäjillä pitää olla malttia odottaa kehittämistyön tuloksia pidempään.

*

Johan on kuumien tunteiden soppa!

2010-09-04T19:48:00.007+03:00

Pidin lomaa heinäkuun ja olin neljä kokonaista viikkoa poissa Espoosta, mutta maallekin asti kantautui ikävät uutiset Espoosta. Kaksi keskeisintä johtajaamme sai syytteet meneillään olevassa tutkinnassa ja hyvä niin. Näin asia tutkintaan perinpohjin ja heidän syyllisyytensä arvioidaan oikeudessa. Minulla on aikaa malttaa odottaa siihen asti, sillä niin mielestäni asiat hoidetaan. Minulla ei ole valtaa eikä oikeutta tuomita.

Jouduin laittamaan muiden luottamustehtävien vuoksi varanaiseni siihen kaupunginhallituksen kokoukseen, missä päädyttiin siihen, että nämä johtajat voivat jatkaa tehtävissään. Niillä tiedoilla, joita minulla on, ymmärrän ratkaisun. Kannatan myös Espoon virkamiesten toimintatapojen tarkistamista ja uutta ohjeistamista, jos sellaiselle yhä tarvetta on.

Joka tapauksessa huonommin ei olisi voinut syksy alkaa. Varsinkin kun tänäkin syksynä olisi todella tärkeitä asioita pohdittavana ja ratkaistavana.

Tässä mielessä harmillinen on myös Tapiolan jalkapallostadionista syntynyt soppa. Asia on nyt pariin otteeseen ollut kaupunginhallituksessa ja kummallakin kerralla palautettu uudelleen valmisteltavaksi. Päätösesitys on toki tässä välissä kehittynyt hyvään suuntaan, mutta nyt toisella kerralla olisin vienyt asian muutettuna kaupunginvaltuuston ratkaistavaksi. Jos kaupunki haluaa kiristää ehtoja, joita omalle rahoitukselle hankkeen osalta asetetaan, se voidaan tehdä palauttamattakin. Ja olisi voitu tehdä.

- En todellakaan ymmärrä miksi enemmistön mielestä oli järkevämpää palauttaa asia kuin muuttaa päätösehdotusta! Itse asiassa palauttaminen on enemmän kiusaamista kuin järkevää päätöksentekoa. Miksi hankkeen vastustajat eivät esitä yksinkertaisesti esityksen hylkäämistä, kun sitä kuitenkin haluavat? Miksi he sen sijaan haluavat työllistää virkamiehiä aivan kuin näillä ei olisi tähdellisempääkin tekemistä?

Tuon yhden ehdon ohella päätösesityksessä oli kymmenen muuta ehtoa, jotka hankkeen tulee täyttää, jotta kaupunginhallitus myöhemmin voisi päättää yksityiskohtaisesta lainoituksesta. Käytännössä asiasta ei siis ole ollutkaan tarkoitus päättää lopullisesti nyt, vaan asettaa hankkeen toimijoille reunaehdot, joiden puitteessa he voivat tukeutua kaupungin apuun. Ja se tuki olisi siis pitkäaikainen laina, josta stadionyhtiö maksaisi korkoa. Ja jos he pääsisivät suunnittelemaan hanketta niin tietysti myös sen kustannukset tarkentuisivat. Myöhemmin myös asiantuntijan arvio olisi luotettavampi kuin yhdenkään nyt!

Minusta me olemme nyt tahkonneet hankkeen kanssa ihan riittävästi ja jatkuva näennäinen palauttaminen pitää asian vain turhaan otsikoissa, kun tärkeämpiäkin asioita olisi.
- Valitettavasti olen tämän näkemyksen kanssa vähemmistössä.

Näiden kohujen varjossa etenee palveluverkon uudistaminen kuin varkain ja tulee yllättämään vielä monet. Vaadin kaupunginhallituksessa kartalle piirrettyä visiokuvaa vuoden 2020 palveluista ja kuvausta siitä kuinka tulevaisuudessa palvelut tukeutuvat joukkoliikenteeseen ja kehittyvätkö kaupunkikeskukset tasapuolisesti. Valitettavasti meille tehty kuva on juuri niin sumea kuin pelkäsin. Meidän päättäjien toivotaan kulkevan enemmän sumeassa uskossa ja luottamuksessa kuin näkevän kokonaismuutoksen, mihin nyt tehtävät yksittäiset päätökset johtavat.

Asiaa on vaikea hahmottaa, mutta kokonaisnäkemystä pitäisi olla nyt, kun yksittäistä karsintaa tehdään koko ajan. Miltä kaupunkikeskusten palvelut näyttävät, jos meillä on jatkossa kaksi perheiden taloa, kaksi aikuissosiaalityön keskusta, kaksi perheneuvolaa, kaksi tai kolme täyden palvelun terveysasemaa, viisi laboratoriota jne.. Ja miten asukkaiden ja perheiden arki sujuu, jos useinkin tarvittavia palveluita täytyy hakea toisesta keskuksesta?

Muutokset tulevat tapahtumaan hitaasti ja suuntaa voi reivata vielä useampaan kertaan järjevämpään suuntaan, mutta kohtalokkaitakin virheitä voidaan tehdä. Nyt kun haluataan rajusti keskittää ja karsia voidaan myydä ja muuttaa aivan keskeisiä palveluille varattuja tontteja muuhun toimintaan. Niitä ei myöhemmin voi palauttaa. Siksi niukkuudenkin aikana pitäisi jättää mahdollisuuksia tuleville päättäjille tehdä viisaammin. Ehkä se olisi vähintä, mitä voisimme nyt tehdä.

***

Hyvää kesää!

2010-07-05T20:12:00.006+03:00

Kävelen metsässä, pelästyn pääskystäkin.

Näinä aikoina

kun elämä on jatkuvasti

hiuskarvan varassa

olisi turvallisinta roikkua narun päässä,

ajattelen.

Taitan kielon, se tuoksuu.

Poimin mustikan, se maistuu.

Sitten tulen lammen rantaan, kumarrun,

näen kasvoni, ja osaan yhä hymyillä.

- Tommy Tabermann -

Kotona kesällä parasta on aloittaa aamu ja päättää päivä istahtamalla terassin rappusille ja katsella pienen puutarhamme ihmeitä. Monet kukat ja tulikuusama ovat olleet jo jonkin aikaa loistossaan - pionikin on avannut nuppunsa, mutta ruusujen ja kärhöjen upeita kukkia saamme vielä odottaa. Yllätyksiä ja iloa piisaa siis koko kesän aina pitkälle syksyyn. Näin toivon.
- Onnea on nähdä pienet ihanat asiat lähellämme juuri nyt.

Rentouttavaa, iloista ja virkistävää kesää!

Uutta ilmettä Espoon keskuksessa

2010-06-14T18:38:00.004+03:00

Uudistetun Espoon asemasillan avajaisia juhlittiin näyttävästi kuun vaihteessa syystäkin, sillä niin kipeästi asemasillan kunnostusta kaivattiin. Silta oli ankea ja roskainen pitkään. Harmia aiheutti myös vanereiden taakse piilotettu tulipalosta kärsinyt pieni kiinalainen ravintola.

Nyt asemasilta on valoisa, miellyttävä ja taiteellinenkin. Hissitkin on saatu sellaiseen kuntoon, että niihin uskaltaa mennä. Sillalle on avattu myös uusi kahvila-ravintola, joka tuntuu houkuttavan ihmisiä. Se tuo tunnelmaa ja viihtyisyyttä.

Samaan aikaan myös aseman vieressä olevan liikekeskuksen Espoontorin peruskorjauksen ensimmäinen vaihe valmistui. Sielläkin uusi ilme, avaruus ja siisteys ilahduttavat meitä asukkaita. Hyvää on kannattanut odottaa ja valmista joudumme vielä odottamaan jonkin aikaa.

Jotain kuitenkin katoaa kun saamme uutta. Omaperäisyys ja positiivinen rosoisuus katoavat, kun palveluiden osalta alaa valtaavat ketjujen pyörittämät yritykset. Onko uudessa ja kiiltävässä tilaa esimerkiksi maahanmuuttajien pienille ja ystävällisille palveluille?

Ilossa on siis hitunen haikeutta: lämmintä kanasalaattia tai herkullisia uuniperunoita jään kaipaamaan. Onneksi sentään divari näyttää sisukkaasti säilyvän hengissä ja palvelee erinomaisesti myös alueen ainoana levykauppana.

*

Aatteen paloa Joensuussa

2010-05-30T16:42:00.006+03:00

Puoluekokous on ohi ja olen palannut kotiin. Vaikka jo moni muukin on sen todennut, on ihan ensimmäiseksi pakko sanoa, että kokouksessa oli poikkeuksellisen hyvä tunnelma. Jopa minä lähdin eilen kotiin hyvällä mielellä, vaikken kaikkiin päätöksiin ollutkaan tyytyväinen.

Kokouksessa valittiin puolueelle johto ja uutena tuohon tiimiin tuli Mikael Jungner. Uskon, että hän tuo uutta virtaa ja ajattelua puolueeseemme, mutta ei voi nostaa meitä politiikan kärkeen yksin. Siihen tarvitaan jokaista meistä.

Jotain ajatuksia kokouksessa heräsi:

People like me

Ihmiset arvostavat kaltaisiaan asiantuntijoina ja ovat kiinnostuneet sellaisten kokemuksista, joiden kanssa he voivat jakaa niitä. Tästä syystä erilainen vertaistuki ja vertaisryhmät esimerkiksi netissä ovat vahvistuneet. Tämä meidän pitäis huomata oman politiikkamme retoriikassa: minusta on vaarallista puhua tavallisista ihmisistä, kun jokainen kuitenkin on omanlaisensa ja erityinen omine kokemuksineen. Kuka haluaa samaistua tavalliseen?

SDP. Kansan edustaja.
Jutta julkisti eilen puolueen uudet sloganit ja ilmeen linjapuheessaan, jonka alussa hän kertoi demokratian voivan Suomessa huonosti. Hän lupasi meidän sosialidemokraattien tekevän työtä, jotta kansanvalta vahvistuisi. Tämä johdanto herätti minussa toiveita, mutta en osaa yhdistää niitä valitettavasti tuohon sloganiin, jossa lupaamme olevamme kansan edustajia. Ehkä sitä pitää pureksia hieman enemmän.

Minä ajattelen, että demokratiaa pitää kehittää ja meidän demareiden tulee luoda edellytyksiä sille, että yhä useampi kuntalainen, kansalainen ja puolueen jäsen voisi myös suoraan vaikuttaa asioiden valmisteluun, palveluiden kehittämiseen ja valintoihin. Erilaisten suorien vaikuttamismallien kehittäminen on tärkeää tässä ajassa. Yhä koulutetummat ihmiset eivät tyydy pelkän äänestäjän rooliin tai siihen, että me päättäjinä välitämme heidän ajatuksiaan.

Järjen käyttö ei ole aina mahdollista

Tein puoluekokouksessa esityksen, että Sivistys-visiosta olisi poistettu alusta lause, joka kuului seuraavasti: "Julkinen päivähoito ja varhaiskasvatus ovat opetustoimen vastuulla." Perustelin esitystäni sillä, että mielestäni olennaista on se millaista päivähoitoa me haluamme lapsille ja heidän perheilleen luvata, eikä hallinnolliset ratkaisut. Organisaatiot ja byrokratia ovat vain välineitä. Hävisin tämän äänestyksen ja huomasin puolueemme olevan totaalisen juuttunut väittelyyn sosiaali- ja opetustoimen välillä, kun kuntien rakenteet jo tänään ovat yhä moninaisempia.

Itse toivon, että kymmenen vuoden päästä emme enää käy tätä väittelyä ja uskon, että kuntien palvelut on voitu organisoida aivan toisin. Voisiko lapsille ja perheille olla parempi, jos näiden peruspalveluiden ympärillä olisi koottu muitakin palveluita kuten mm. neuvola, terapiapalveluita, perheneuvola ja lastensuojelu? Eikä nykyinen ministeriörakennekaan ole ikuinen. Olisin toivonut, että visiossa olisi nähty tämä mahdollisuus.

Jos esitykseni olisi mennyt läpi olisi visiomme varhaiskasvatuksesta alkanut seuraavasti: "Lapsen ja perheen tarpeita ymmärtävä päivähoito ja varhaiskasvatus edistävät lasten turvallista kasvua ja luovat pohjan tasa-arvoisille koulutusmahdollisuuksille."

- Ja juuri tämähän on kaikken olennaisinta! Mutta järjen käyttö ei tosiaankaan ollut tällä kertaa mahdollista.

322 Päivää
Eilen tuleviin eduskuntavaaleihin oli 322 päivää. Nuo vaalit ovat kohtalon hetki liikkeellemme ja koko maalle. Meidän ei kuitenkaan ole pakko voittaa noita vaaleja, vaan me haluamme voittaa ne tekemällä puhuttelevaa ja uskottavaa politiikkaa. Näin uskon.

Nykyhallituksella on kyllä ollut varaa myöntää lukuisia verohelpotuksia, mutta köyhyyden lieventämiseen ja nuorisotyöttömyyden poistamisen se näkee vain kuluina, joihin ei ole varaa. Todellisuudessahan nuo toimethan olisivat investointeja, jotka toisivat vipinää talouteen sen lisäksi, että niin edistettäisiin oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Nykyajattelun mukaan muutoinkin näyttää olevan helpompaa vähentää valtion tuloja kuin kohdentaa valtion varoja järkevästi. Se kaventaa politiikan toimintamahdollisuuksia. Muutosta tarvitaan.

Arvoilla on väliä. Puolueissa on eroja. Se meidän on osoitettava kansalaisille.

*
Ps. Tämä biisi loi niin hyvän fiiliksen moneen suureen hetkeen, että kyllä tässä on levykaupoille mentävä:

http://www.youtube.com/watch?v=P5TNK-TvIcI

- Siihen tunteeseen on hyvä palata, kun vastatuulta päin käydään.

*

Minun SDP:ni

2010-05-24T18:45:00.009+03:00

Torstaina käynnistyy SDP:n puoluekokous Joensuussa ja on aika pohtia, millainen liike puolueemme on ja mitä sen tulisi tehdä.

Minun SDP:ni on

... suunnannäyttäjä, poliittinen johtaja
Sen tavoitteet tulee perustua syvään analyysiin yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuuden haasteista. SDP:n tulee osoittaa muutoksen suuntaa ja perustella ratkaisujaan niin, että se saa kansalaisten tuen linjalleen. SDP ei ole tuuliviiri, eikä voi toimia gallupdemokratiaan nojaten.

Hyvä perehtyminen asioihin, vankat perustelut ja avoin vuorovaikutus kansalaisten kanssa ovat se tie, jolla saavutamme luottamusta. Kannatukset kalastelu erilaisin heitoin ei tuo uskottavuutta. Itse koen äsken käynnistyneen maahanmuuttokeskustelun tai presidentin valtaoikeuksien taakse linnoittumisen juuri tällaisena kalasteluna. Minun SDP:ni työskentelee parlamentarismin vahvistamiseksi ja on kansainvälinen ja suvaitsevainen.

Suomi kansanvälistyy, eikä sen myötä tulevat muutokset ole kaikki helppoja, mutta meidän tuleekin tehdä työtä sen eteen, että monikulttuurisuudesta tulee voimavara, eikä yrittää padota muutosta. Padot murtuvat aikanaan ja sitä kautta syntyvä raju muutos on huomattavasti vaikeammin hallittavissa.

... oikeudenmukainen, omaa vahvan sydämen
Talouden tilanne on nyt vaikea, mutta meillä on keskuudessamme yhä edellisenkin laman uhreja. Se synnytti Suomeen pitkäaikaistyöttömyyden, josta emme ole hyvinäkään vuosina päässeet irti. Nousukauden hedelmistä pääsi nauttimaan kaikki muut paitsi ne, jotka juuttuivat perusturvan varaan. Köyhyys on totta Suomessa ja perusturvan huono taso selittävät tuloerojen kasvua. Kyse on ollut tahdon puutteesta.

On totta ja tärkeää todeta, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Toimimalla tämän periaatteen eteen emme ole kuitenkaan pystyneet nostamaan perusturvan varassa eläviä työelämään, vaan olemme jättäneet heidät köyhyyteen. Meidän on viimein luvattava heille säällinen elämä: riittävä toimeentulo hyvien palveluiden ohella.

Tämä ei ole tärkeää vain köyhien vuoksi vaan uskon vahvasti, että äänestäjät odottavat meiltä uskottavaa työtä juuri tämän asian eteen. Lähimmäisen rakkaus ei ole kuollut, vaan moni työssä käyvä ja hyvin toimeentulevakin omaa oikeudenmukaisen sydämen ja ajattelee, että hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on kantaa huolta heikoimmista.

... luottamusyhteiskunnan rakentaja ja työntekijöiden oikeuksien takaaja
SDP:n vahvuus on juuri tässä: me olemme työelämän sopimusjärjestelmän kehittämisen osaajia. Me olemme uskottava liike takaamaan, ettei lakko-oikeuteen puututa ja että työntekijöiden osallistumismahdollisuuksia työelämässä parannetaan. Me ymmärrämme, ettei paikallista sopimista voi olla ellei työntekijöillä ole oikeutta tietoon ja turvattu neuvotteluasema.
- Palkansaajille tämä ei voi olla vähäinen asia tässä poliittisessa tilanteessa, kun työnantajien puolelta asenne työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan kohtaa on kiristynyt.

SDP voi olla myös työelämän suunnannäyttäjä. Me ymmärrämme sen, ettei sanelemalla ratkaista työelämän haasteita. Tarvitaan vuorovaikutusta ja osallistavaa johtamista, jotta yhä koulutetumpien ammattilaisten osaamiseen saadaan käyttöön. Johtamiskulttuurin muutoksella parantuu työhön sitoutuminen, lisääntyy työn tuottavuus ja syntyy kasvupohjaa kehitystyölle.

... osaavien ja innostavien ihmisten johtama
Jutta Urpilainen jatkaa puolueen johdossa ja on nostanut rinnalleen eduskuntaryhmän johtoon Eero Heinäluoman. Tätä kaksikkoa tukemaan pitää valita puoluesihteeri, joka on riittävän vahva visionääri ja omanlaisensa persoona, siksi kannatan Mikael Jungneria tähän tehtävään.

Puolueessa on myös muita merkittäviä tehtäviä. Uskon, että Maria G. jatkaa innostuneena varapuheenjohtajistossa, mutta toivon myös Susanna Huoviselle ja Miapetra Kumpulalle löytyvän tehtäviä, joissa he voisivat olla enemmän esillä sanoittamassa omaan ihmisläheiseen ja asiantuntevaan tapaansa SDP:n linjaa kansalaisille ja puolueemme jäsenille.

*

Kevättä

2010-05-09T13:10:00.002+03:00

Sitä voisi kuvitella, että valon lisääntymisen myötä tekemisen tahti sen kuin kiihtyisi ja se näkyisi myös blogin pidossa, mutta näin ei ole. Kiire tässä on toki lisääntynyt, mikä näkyy siinä, ettei aikaa ole ollutkaan kirjoittaa - eikä voimia.

Monenlaista on kuitenkin tapahtunut.

Espoon palveluverkon tulevaisuutta pohdittiin iltakoulun merkeissä huhtikuussa. Tulevaisuuden palvelukonseptia on yritetty konkretioida meille taviksille käyttämällä kaupan rakennetta: Espooseen tulee lähipalveluita kioskeihin, perupalveluita lähikauppaan ja laaja-alaista osaamista marketteihin. Itsepalvelua ja nettipalveluita lisätään, jotta räätälöityä henkilökohtaista apua voitaisiin tarjota niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Tavoitteena on uudistaa ja tehdä visio tulevasta, eikä karsintalistaa.

Samaan aikaan toisaalla ollaan lakkauttamassa lähikirjastoja, vaikka niistä onkin visioitu kuntalaisten kulttuuri- ja asukastiloja. Visiot ja käytännön toimet eivät tunnu kohtaavan!

Itse pidin palveluverkon periaatteista yhtenä tärkeimmistä sitä, että kaupunkia pitää kehittää tasavertaisesti. Meillä on useampia kaupunkikeskuksia joiden kaikkien vetovoimaisuudesta, elävyydestä ja toimivuudesta olemme vastuussa. Tästä näkökulmasta on onnetonta, että virkamiehet visioivat vain kahta perheiden taloa Espooseen. Toinen niistä tulisi Espoon keskuksen ja toinen Matinkylään. Perheiden talot ovat juuri niitä monipuolisia supermarketteja, joiden seinien sisältä perheet saavat neuvolapalveluista alkaen tukea eri elämäntilanteisiin.
- Minun visiossani näitä taloja on ainakin neljä, jotka toki toteutetaan vaiheittain.

Hyvä visio tulevasta vaatii huolellista valmistelua ja laaja-alaista keskustelua. Kuntalaisillekin on annettava mahdollisuus ottaa kantaa tuleviin suunnitelmiin ja konkretiaan, mitä todella ollaan tekemässä. Sellaista kelvotonta valmistelua (sanelua) kuin mitä opetuslautakunta harjoitti Keski-Espoon yläkoulun lakkauttamisessa ei saa jatkossa olla. Vastuullisuutta ja huolellisuutta on siis vaadittava myös luottamushenkiköiltä, eikä vain virkamiehiltä.

***

SDP:n puoluekokous on tämän kuun lopulla. Olen menossa kokoukseen ja vielä pari viikkoa sitten olin hyvin huolissani tulevista henkilövalinnoista. Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen hiljaista aikaa, kun ajattelee kuinka tärkeitä valintoja Joensuussa tehdään.

Nyt tilanne näyttää jo aivan erilaiselta. Meillä on kaksi loistavaa puoluesihteeriehdokasta: Mikael Jugner ja Reijo Paananen. Valehtelisin jos väittäisin valinnan heidän väliltään olevan helppo. Kummassakin heissä on osaamista, jonka uskon vahvistavan SDP:tä. Yksin heistä kumpikaan ei voi SDP:tä pelastaa, mutta kumpi heistä osaisi innostaa meidät kaikki yhdessä vahvempaan työhön paremman maailman puolesta?

Puoluekokouksessa hyväksytään visioasiakirja, joka osoittaa suunnan, mitä kohti me demarit haluamme kulkea ja minkä eteen teemme työtä. Minulle hyvinvointivision näkemys siitä, että perusturvaa on parannettava, jotta sen varassa elävien ei jatkossa tarvitsisi turvautua pysyvästi toimeentulotukeen, on tärkeä. Uskon, että moni odottaa meidän tekevän myös konkreettisia tekoja tuon tavoitteen eteen. Köyhyys ja perusturvan tason heikkous ovat kipeimpiä kysymyksiä maassamme ja syy tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvuun.

Puoluekokousaineistosta huomaa myös sen, että puolueen jäsenet ja varmasti kansalaisetkin odottavat meiltä konkreettisia ratkaisuja ongelmiin. Aloitteita on taas käsittelyssä satoja. Nähtäväksi jää antaako kauas katsova visio riittävät eväät, jotta kansalaisten usko ja luottamus vahvistuisi meitä kohtaan.

***

Näillä mietteillä odottelen auringon paistetta ja lämpöä, joka virkistäisi. Kukkaloisto pienellä pihallamme on jo alkanut ja antaa yhä uudelleen ilon aihetta.

*

Virastokeskuksen uudistaminen on välttämätöntä

2010-04-18T19:08:00.007+03:00

"Demareiden Jaana Leppäkorpi huomautti kirpakasti, että suunniteltu kaupunkiaukio, omistusasunnot ja kahvilat voidaan toteuttaa vaikka taloa ei purettaisikaan:" HS 20.4.2010

"Virkamiehiä ei voi sirotella sinne tänne, miten sattuu. Jaana Leppäkorpi (sd)" Länsiväylä 21.4.2010

Huomenna valtuusto päättää todennäköisesti Espoon kaupungintalon tulevaisuudesta ja virastokeskuksen uudistamisesta. Ratkaisua on vatvottu pitkään ja päätösehdotus on matkan varrella elänyt kuin ameeba. Jatkuvasti muuttuvaan ratkaisuun on vaikea ottaa kantaa - saati sitten selvittää sen taloudellisia vaikutuksia. Purkamista tukeva esitys ei myöskään perustu minkäänlaiseen tarveselvitykseen siitä, millaisia tiloja kaupungin virkamiehille tarvittaisiin.

Valtuuston päätösvaltaan kuuluvat hankesuunnitelmat ja valmistellut asemakaavat, kun taas rakennuslautakunta päättää purkuluvista ja asemakaavoituksen suuntaviivat (mm. tornitalot ja räystäskorkeudet) kuuluvat kaavoittajille. Erikoista, että nyt näistä näytään päätettävän täällä valtuustossa tai neuvottelukunnassa.

Ja musiikkiopetuksen kehittäminen taas kuuluu kulttuurilautakunnalle! Silti olen tyytyväinen siihen, että piskuinen kauppalantalo näyttää nyt säilyvän kulttuuritoimen ja musiikkiopetuksen käytössä. Näin talo pysyy toiminnallisesti elävämpänä kuin jos siitä olisi tullut uuden kaupunginjohtajan pönötyspytinki. Ratkaisulla ehkäistään myös se, että kaikki musiikkiopetus keskittyisi Tapiolaan.

Kaupungintalon yhteydessä yritetään nyt ratkaista liian monta asiaa kerralla!

Nyt tehtävää päätöstä ratkaistaessa tulisi huomioida neljä erilaista näkölumaa:
- yleinen kaupungin tilapolitiikka (omistaminen vs. vuokraaminen),
- kaupunkikuvalliset tavoitteet,
- turvallisuuden ja viihtyisyyden lisääminen sekä
- imagolliset ja symboliset arvot.

Omistaminen on viisasta

Jälleen kerran olemme saaneet kuulla väitteitä, ettei omistamisella ole väliä. On esitetty, että virkamiehet voidaan surutta sirotella sinne tänne vuokrakoppeihin, eikä sillä ole toiminnallisia tai taloudellisia vaikutuksia. Näin ei ole.

Hallinto luo edellytyksiä toimiville palveluille ja hyvälle päätöksenteolle. Myös hallinnon kokoaminen yhteen saman katon alle vaikuttaa työskentelyn toimivuuteen aivan samoin kuin uskomme palveluiden yhdistämisen tuottavan lisäarvoa asukkaille.

Omistaminen on myös väistämättä edullisempaa. Yksityinen vuokranantaja kerää aina vuokrassa myös voittoa omistukselleen ja maksattaa kaikki muutostyöt vuokralaisella, vaikka kyseessä olisi tilojen terveellisyyteen liittyvät remontit kuten olemme kuulleet kaupunginjohdon nykyisissä vuoratiloissa käyneen.

Omistaminen tuo vaikutusvaltaa, kun tehdään muutostöitä tai suunnitellaan tilojen käyttöä. Se antaa myös päätösvaltaa tilojen hintaan, sillä sisäiseen vuokraan me voimme itse vaikuttaa määrittelemällä sen, miten vuokra määräytyy: maksetaanko vuokrassa myös maanvuokraa tai millaisen tuottotavoitteen me määrittelemme tilaliikelaitokselle.

Laadukasta kaupunkikuvaa

Riippumatta siitä, mitä kaupungintalosta päätetään on virastokeskuksen uudistaminen mahdollista ja välttämätöntä. Virastotalo 1 puretaan joka tapauksessa, autot on saatava maan alle paikoituslaitokseen, kansiratkaisuista voidaan luopua ja tilaa uudisrakentamiselle ja aukiolle erilaisine toimintoineen löytyy kaikissa vaihtoehdoissa.

Turvallisuus on tärkeintä

Virastokeskuksen uudistamisen tärkeimpiä tavoitteita tulee olla turvallisuuden parantaminen, elävöittäminen ja viihtyisyyden lisääminen. Virastokeskuksen muutos on välttämätön ja kaupungintalopäätöksestä riippumatta näiden tavoitteiden edistäminen keskeistä.

Kuten sanoin niin, joka tapauksessa alueelle on mahdollista toteuttaa elävä kaupunkiaukio, uutta asumista (900 -1100 asukasta) ja liiketilaa maantasoon (putiikkeja, kahviloita yms.). Myös uudistettavan kaupungintalon pohjakerrokseen on mahdollista tuoda kaupunkilaisia palvelevia toimintoja.

On siis humpuukkia väittää, että vain purkamalla kaupungintalo tämä kaikki voitaisiin toteuttaa!

Kaupunkiin kuuluu kaupungintalo

On usein todettu, että kaupungintalo on Espoon ensimmäinen. Se symboloi Espoon kaupungistumista ja itsenäisyyttä, mitä me kaikki valtuutetut olemme pitäneet tärkeänä. Historiaan perehtyneet näkevät tässä erittäin suuren arvon: Espoo ja espoolaiset ansaitsevat oikeuden historiaansa ja juuriinsa.

Kaupungilla on oltava kaupungintalo. Jos emme siis saa nyt uutta, toimivampaa ja edustavampaa, kannatan nykyisen säilyttämistä ja uudistamista.

Unelma herää

Olen luonteeltani kuitenkin toiveikas realisti. Tiedän, että valtuuston enemmistö on jo sopinut, että kaupungintalo puretaan. Kun myöhemmin huomaamme tarvitsevamme kaupungintaloa, on nykyinen jo ehditty purkaa ja tontti rakentaa täyteen.

Uskon, että tuolloin on yhä tilaa radan päällä. Silloin voimme rakantaa uuden kaupungintalon radan päälle. Siitä tulee uusi julkinen kiinnostava koko kaupungin ja Espoon keskuksen sydän. Silloin saamme aidosti yhdistettyä radan etelä- ja pohjoispuolen; liitämme muuttuneen virasto- ja asumiskeskuksen liikekeskuksiin ja matkakeskukseen.

*

Reuma - liian hyvä valittavaksi?

2010-04-05T20:57:00.004+03:00

Reuman sairaala on ollut minulle olemassa koko elämäni ajan. Minut on kasvatettu siihen ymmärrykseen, että siellä saa oikeasti maan parasta hoitoa. Siellä tehdään ihmeitä ja osataan ihmistä hoitaa kokonaisuutena. Reuman hoidon ja osaamisen taso tuo turvallisuutta sairaan ihmisen elämään.

Olen myös nähnyt läheltä aikuisen miehen silmistä hädän ja epävarmuuden nyt, kun jatkohoitopaikasta ei ole tietoa. Muistan myös tuon katseen vuosien takaa, kun keskussairaalassa tutkittiin häntä ymmärtämättä, millaisia muutoksia ja missä kaikkialla reuma voi ihmisen kehossa saada aikaiseksi.

Torstaina tuli keskusteluohjelma Reuman tulevaisuudesta ja siitä kuinka väistämätöntä konkurssi on. Minulle siitä heräsi entistä enemmän epäilyjä kuin varmuutta järjenkäytöstä. Ehkä tässä ei olekaan ollut puutetta tahdosta, vaan enemmänkin päinvastoin?

Uskon, että Reuma piti nimenomaan saada kaatumaan ennen kuin uusi terveydenhuoltolaki ja ihmisten valinnanvapaus tulisivat voimaan, sillä sen jälkeen liian moni valitsisivat Reuman hoitopaikakseen. Kyllä reumaa sairastavat tietävät, missä maan parasta hoitoa saa, eikä silloin matka ole este. Eikä varsinkaan silloin kun muualla osaaminen leikkauksissa loppuu kesken.

Erikoista oli myös kuulla, kuinka Reuman tulevaisuutta pohtiessa oli nimenomaan sairaanhoitopiireiltä kysytty, miten he haluavat hoitaa reumasairaat, kun toisaalla ollaan korostamassa sairaiden omaa oikeutta valita hoitopaikkansa. Ja HUS:n asiantuntija oli ohjelmassa kertomassa, kuinka he haluavat hoitaa reumaa sairastavat itse. Hän myös uskoi Päijät-Hämeenkin keskussairaan pystyvän tähän kunhan vähän aikaa kuluu.

Ristiriita valinnanvapauden ja keskussairaaloiden sanelun välillä on niin ilmeinen, että se kaipaa selityksen.

Oliko Reuman sairaala liian hyvä potilaiden itse valittavaksi?

*

Hyvin aiheesta on kirjoittanut myös Hanna:
http://kuntsi.blogspot.com/2010/03/risikko-polkylle.html

*

Keski-Espoon yläkoulu lakkaa

2010-03-29T20:42:00.005+03:00

"Jaana Leppäkorpi vie Keski-Espoon koulupäätöksen kaupunginhallitukseen. .. Leppäkorpi perustelee otto-oikeuden käyttöä sillä, että päätöksellä on laaja vaikutus kouluverkkoon, ... Myöskään taloudellisia vaikutuksia ei hänen mielestään ole arviotu riittävästi. Koulu on hänestä tehnyt myös hyvää työtä haasteellisten oppilaiden parissa." HS 27.3.2010

Kaupunginhallitus päätti tänään esityksestäni ottaa Keski-Espoon yläkoulun tulevaisuuden käsiteltäväkseen. Sen jälkeen esittelijä esitti hallitukselle, että yläkoulun luokat jatkaisivat koulussa kuten suunniteltu on. Kannatin tätä esitystä samoilla perusteilla, kuten esitin otto-oikeuden käyttämistäkin. Valitettavasti se ei riittänyt, sillä kaupunginhallituksen enemmistö päätti äänin 6-9 lopettaa koulun.

Päätös on onneton monessakin mielessä. Eniten suren kuitenkin lasten ja nuorten puolesta, joiden äänellä ja mielipiteellä ei ollut mitään merkitystä. Tällaisellä kiireellä ei näin isoja ratkaisuja saisi koskaan tehdä! Tämä oli erittäin huonoa lapsipolitiikkaa.

Näiden viikkojen aikana kävi ilmi, kuinka hyvää työtä koulu on tehnyt. Peruskoulun suorittaneet nuoret ovat lähes kaikki saaneet jatko-opintopaikan. Se on hyvä saavutus, kun iso osa koulun oppilaista tarvitsee oppilashuollon tukea. Yhtenäiskoulu on yhteisönä tukenut lapsia hyvin. Tästä työstä koulu olisi pitänyt palkita, ei lopettaa.

Keski-Espoo on lapsirikas alue. Opetustoimen johtajan kannanoton mukaan viiden vuoden päästä alueellamme tarvitaan uusi yläkoulu. Aion omalta osaltani olla aktiivinen tässä asiassa.

***
Tässä esitykseni otto-oikeuden käyttämiseksi:

Esitän, että KH käyttää otto-oikeuttaan Suomenkielisen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan päätökseen, joka koskee Keski-Espoon yläkoulun lakkauttamista.Esitän otto-oikeuden käyttämistä koska:

- Päätöksellä on vaikutusta laajasti Keski-Espoon kouluverkkoon (mm. Saarnilaakson tulevaisuuden suunnitelmiin, Jalavapuiston oppilaiden koulupolkuun ja parakkikoulun tarpeellisuuteen) ja siksi myös Keski-Espoon yläkoulun tulevaisuus ja tarpeellisuus pitää arvioida kouluverkkoselvityksen yhteydessä, ei yksittäisenä tapauksena, jollainen se ei ole.

- Koska päätöksellä on vaikutuksia koko alueen kouluverkkoon, ei lakkauttamisen taloudellisiakaan vaikutuksia ole arvioitu riittävästi. Näin iso asia tulisi valmistella huolella.

- Valtuusto on päättänyt, palveluverkon uudistamista tulee valmistella toimialoilla ja lautakunnissa avoimessa vuorovaikutuksessa sekä henkilöstön että asiakkaiden ja asukkaiden kanssa. Nyt tehty ratkaisu on syntynyt niin nopealla aikataululla, ettei asiaa ole ehditty riittävästi käsitellä. Sekä lapsilla että koulun henkilökunnalla oli kohtuuttoman vähän aikaa varautua näin isoon muutokseen.

- Lautakunnan listan liitteenä olevasta aineistosta käy ilmi, että koulu on tehnyt erittäin hyvää työtä haasteellisten oppilaiden parissa: yhtenäiskoulun kantava ja tukeva yhteisö on kantanut lapsia siten, että heistä lähes kaikki saaneet jatko-opiskelupaikan. Päätöksen sosiaalisia ei ole ehditty arvioida riittävästi.

- Oppilasennusteen mukaan alueen yläkoululaisten määrä kasvaa siten, että noin viiden vuoden päästä alueelle tarvitaan uusi yläkoulu. Tämän ratkaisun yhteydessä pitäisi myös päättää minne uusi koulu perustetaan tai käynnistetäänkö nyt lakkautettava koulu uudelleen. Jos yläkoulu lakkautetaan vain määräajaksi, ei siellä olevia erikoisluokkatiloja (kotitalousluokka, fysiikka-kemia-luokka) ole syytä purkaa, mutta samalla ne tilat jäävät vajaakäytölle. Uuden koulun perustamisesta aiheutuvia kustannuksia ei ole huomioitu päätöstä tehtäessä.

- YT-menettelyssä on puutteita mm. vastaanottavien koulujen henkilökunnan, Espoo Cateringin sekä kiinteistöhuollon ja siivoushenkilöstön osalta.

Yläkoulun tulevaisuus ei vaikuta siihen, etteikö Keski-Espoon koulu olisi monitoimitalo: nyt jo siellä toimii esiopetus, yhtenäiskoulu (1-9 lk.) ja nuorisotilat. Alueen varhaiskasvatus voi lisätä koulun tilossa omaa toimintaansa, vaikka yläkoulu jatkaisikin.

Näillä perusteilla katson, että KH:n tulee paneutua asiaan, käyttää otto-oikeuttaan ja päättää asiasta.

*

Puskista on helpompi tehdä esityksiä?

2010-03-22T21:37:00.003+02:00

Kaupunginhallitus päätti tänään kokoomuksen, vihreiden, Keskustan ja osin RKP:n äänin 10 - 5 perustaa uuden toimialajohtajan viran ja perustaa tälle uuden toimialan. Esitys tuli osalle meistä täytenä yllätyksenä, vaikkakin enemmistön kanssa asiasta oli selvästi sovittu: piiruakaan esityksestä ei voinut muuttaa, eikä sitä kärsinyt jättää edes viikoksi pöydälle tutustumista varten.

Esitys on iso ja merkittävä. Sillä on yhtä johtajaa suuremmat kustannusvaikutuksetkin, sillä eihän uusi johtaja ilman esikuntaa ja sihteereitä pärjää. Näitä vakansseja mietitään sitten myöhemmin. Nyt uudet johtosäännöt ja uusi johtajan virka on tarkoitus saada valtuuston päätettäväksi toukokuun valtuustoon. Tuon pallin täyttämistä ei meidän muiden tarvitse vaivautua pohtimaan, sillä siihen tarvitaan vihreiden jäsenkirjaa ja ehkä jotain muutakin osaamista.

Asiasta sopineet kertoivat esityksen johtavan tehostamiseen ja tuottavan säästöjä. Jos ja kun he uskoivat näin asiaansa niin miksei asiaa voitu tuoda tavallisessa järjestyksessä päätettäväksi? Normaalistihan me päätämme virkamiesten esityksestä asioista ja jopa niin, että esityslista on puoli viikkoa myös kuntalaisten luettavana.

Tavallisesti päätöksenteko on avointa. Kaupunginhallituksessa olemme myös pyrkineet kunnioittamaan toisten toiveita saada lisäaikaa perehtyä esityksiin ja jättäneet asioita pöydälle. Tällä kertaa kokoomuksella¨ja vihreillä ei ollut mitään haluja kuunnella, vaan vain kova tahto sanella.

Meillä on valtuustosopimus, jossa on sovittu että isoista asioista pyritään päättämään mahdollisimman laajassa yhteisymmärryksessä. Tuollaiset esityksen näin vaikeassa taloustilanteessa ovat juuri niitä asioita, joissa pitäisi hakea yhteistä näkemystä.

Itse luulin, että vuoden takaisten tapahtumien jälkeen yhteiset askelmerkit tälle kaudelle löytyivät, mutta ei...

Näin asiasta kaupunki tiedotti kokouksen jälkeen:

Kaupunginhallitus käynnisti valmistelun palveluliiketoiminnan toimialan perustamiseksi

Kaupunginhallitus päätti äänin 10 -5 käynnistää valmistelun johtosääntöjen muuttamiseksi ja palveluliiketoimen toimialajohtajan viran perustamiseksi siten, että valtuusto voi päättää asiat 24.5.2010.

Johtosääntöjä muutetaan siten, että perustetaan 1.1.2011 alkaen uusi palveluliiketoimen toimiala, joka muodostuu Espoo Catering -liikelaitoksesta, Varikko-liikelaitoksesta, Kiinteistönhoito-liikelaitoksesta ja teknisen keskuksen nettobudjetoidusta katu- ja vihertuotantoyksiköstä. Kiinteistöpalvelukeskus tulosyksikkönä lakkautetaan 1.1.2011 alkaen ja sen toiminnoista tonttiyksikkö ja asuntopalvelut siirretään teknisen ja ympäristötoimen toimialan esikuntaan sekä kaupunkimittausyksikkö tekniseen keskukseen. Palveluliiketoimen toimialalla on pelastuslaitoksen johtokunta Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos -liikelaitosta varten ja palveluliikelaitosten johtokunta muita varten.

Keskushallinnon konsernipalvelujen tulosyksikön toimintaa valmistellaan siten, että palvelutuotantoon liittyvien toimintojen siirrot palveluliiketoimen toimialalle voivat alkaa 1.1.2012 sijoittuen nykyisen palveluliikelaitosten johtokunnan alaisuuteen.

Lommila uusiksi

2010-03-17T20:45:00.003+02:00

Kaupunkisuunnittelulautakunta osoitti tänään poikkeuksellista rohkeutta palauttaessaan Lommilan hypermarketkaavan uudelleen valmisteltavaksi. Lautakunnan tavoitteena on, että alueelle tulee pääasiassa tilaa vievää kauppaa ja enintään 4 000 k-m2 päivittäistavarakauppaa eli ei hypereitä vaan marketteja. Lisäksi lautakunnan näkemyksen mukaan suuri kauppakeskus pitää toteuttaa vaiheittain: vuoden 2015 tienoilla enintään 60 000 kerrosneliötä ja sitten seuraavalla vuosikymmenellä 50 000 k-m2.

- Näin kauppakeskus kasvaisi Sellon kokoiseksi limittäin Espoon aseman alueen kehittymisen myötä, eikä kerralla syöden alueen asukkaiden ostovoiman. Lautakunnalla on pyrkimys kokonaisvaltaiseen suunnitteluun yksittäisen hankekaavan sijaan, siksi se vaati myös asemalta Nimiehenpellon kautta Lommilaan kulkevan akselin tarkempaa suunnittelua. Tavoitteena on löytää Espoon keskuksen muutoksen eväät.

Päätös luo mahdollisuuksia myös Pohjois-Espoon lähipalveluiden kehittymiselle. On kestämätöntä ajatella, että Lommilasta muodostuisi Lippajärven, Viiskorven, Nupurin tai Histankin "lähikauppa".

Lommilan kauppakeskittymä on maakuntakaavan sallima, mutta Pohjois-Espoon yleiskaavassa sitä ei ole. Tuo yleiskaava on laadittu ennen kuin laissa ja muullakin ohjeistuksella on ryhdytty ohjaamaan tarkemmin kaupan sijoittumista. Tältä osin kaava on siis auttamattomasti vanhentunut ja Ely (ent. alueellinen ympäristökeskus) onkin asiasta useampaan otteeseen huomauttanut ja valittanut. Jokainen valituskierros pitkittää erilaisia hankkeita ainakin vuodella tai kahdella.

Lommilan suhteen on tarkoitus etsiä sellainen ratkaisu, josta ei valitettaisi. Kun nyt otetaan lisäaikaa, säästetään aikaa myöhemmin.

Päätös osoittaa rohkeutta käyttää kunnalle kuuluvaa kaavoitusvaltaa ja rohkeutta nähdä kokonaisuus ja suunnitella tulevaisuutta. Se henkii myös uskoa siihen, että vaihtoehtoja on olemassa.

Ehkäpä Espoo on oikeasti edelläkävijä - jopa suunnannäyttäjä. Se ratkeaa, kun näemme kuinka Lommilan suunnittelu tästä etenee.

*

Palveluita ei ole ilman tilaa, rakennuksia

2010-03-15T17:48:00.003+02:00

Tänään valtuustossa on käsiteltävänä valtuustokysymys, joka koskee kaupungin hallinnon (kaupunginjohtajan esikunnan) vuokratilojen sopimuksen jatkamista. Kysymys tehtiin koska noiden väistötilojen vuokrasopimusta pidennettiin viime vuoden lopulla usealla vuodella, vaikka valtuustosopimuksessa on sovittu että nyt alkuvuodesta päätetään kaupungintalon tulevaisuudesta. Virkamiehet siis ajattelivat päättäjien puolesta!

Ratkaisu osoittaa, että kaupungin johtosäännöissä on ammottava vuokratilojen mentävä aukko. Eri toimialoilla ja keskushallinnossa voidaan siis vuokrata tiloja ja vaatia niihin muutoksia surutta ilman, että asiaa tuodaan kertaakaan päättäjien punnittavaksi. Poliitikkojen tehtäväksi jää sitten vastata käyttökustannusten kasvusta aiheutuneisiin paineisiin.
- Juuri tästä syystä kaupungin pitkäaikaiset vuokravastuut ovat vuosi vuodelta lisääntyneet ilman, että me valtuustossa olisimme niitä voineet vaikuttaa tai edes pohtia.

Vuokratilat tuntuvat olevan siis näppärä ratkaisu, kun tilaa tarvitaan lisää. Jos taas haluttaisiin tähän tarpeeseen vastata rakentamalla omaa, sitä punnittaisiin useassa eri lautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja valtuustossakin. Myös omien tilojen korjaukset ja remontit on vaikeammin toteutettavissa kuin vuokratiloissa, joiden osalta remonteista aiheutuvat kustannukset jyvitetään vain kätevästi vuokriin.

Paine pitkittää kaupunginjohtajan esikunnan vuokrasopimusta syntyi siitä, että noita tiloja piti remontoida. Vuokrat olisivat nousseet kohtuuttomaksi ellei maksuaikaa eli vuokra-aikaa olisi pidennetty. Hämmästelen kuitenkin sitä, että remontit johtuivat kaiketi kousteusongelmista. Eikö vuokranantajalla ole mitään velvollisuutta taata tilojensa terveellisyys? Miten sekin voidaan maksattaa vuokralaisella, kun vaihtoehtonahan pahimmillaan pitäisi olla käyttökielto?

Johtosäännöt on siis syytä laittaa remonttiin: olipa tila sitten vuokrattu tai oma, sen tarvetta ja sen kustannuksia tulee pohtia samalla tavoin. Sujuvuutta päätöksenteossa kyllä löytyy, kun perusteet ovat asialliset. Muutoksella saisimme varmasti myös parempaa koordinaatiota tilojen hallintaan. Nyt tuntuu, ettei riittävän moni tiedä mitä kukin toiminto itsekseen tekee.

Tiloja tarvitaan, sillä palveluita ei ole ilman paikkaa - ilman tilaa, jossa kohdata, hoitaa tai opettaa. Nekin työntekijät tarvitsevat asialliset ja terveelliset työtilat, jotka palvelevat asiakkaita heidän kodeissaan tai rakentavat ja huoltavat kaupunkiamme.

Siitäkin tässä on kyse, että pääasiasssa kunnankin kannattaisi omistaa omat seinänsä. Se on useimmiten edullisin tapa luoda edellytykset palveluille; se antaa myös parhaimmat vaikutus- ja muutosmahdollisuudet, kun tarpeet muuttuvat vuosien varrella. Tämä on totuus, joka pätee niin tavallisen ihmisen arjessa kuin kunnankin omistajapolitiikan peruslinjaukseksi ja sillä linjalla soisin Espoossakin kuljettavan.

*

Kunpa osaisimme nähdä kauas

2010-03-07T21:17:00.004+02:00

Puolitoista vuotta me päättäjät olemme tehneet päätöksiä talouden synkkien varjojen alla. Monenlaisia ratkaisuja onkin jo tehty ja niiden ansiosta viime vuosi ei ollut niin huono kuin pelättiin. Nytkin jo väläytelty tämän vuoden taloussuunnitelman avaamista, vaikkei selkeitä perusteita sille ole.

On riski, että pelko ja epävarmuus saa meidät tekemään hätäisiä ratkaisuja, joista ei ole kuin haittaa tai joista koituu iso lasku myöhemmin. Vaikeina aikoina olisi tärkeää kyetä näkemään pidemmälle, tarkastelemaan vaihtoehtojen vaikutuksia laajasti.

Lyhytnäköisyys ja hätiköiminen ovat riskejä, jotka ovat nousseet mieleeni myös Espoon keskuksen tulevaisuutta suunniteltaessa. Jokainen meistä voi itse nähdä, kuinka hidasta työtä suunnitelmien ja kehittämisen toteuttaminen on. Tarvitaan uskoa ja määrätietoisuutta kulkea silloinkin, kun on vaikeaa.

Lommilan kauppakeskusta hypermarketteineen on tarjottu Espoon keskuksen pelastajaksi ja veturiksi. On kuitenkin vaikea uskoa, että sellaisenaan se elävöittäisi asuinaluettamme laajasti, vaan enemmänkin saattaisi kuihduttaa aseman seutua, jonka liikekeskukset etsivät yhä paikkaansa. Keskuksen yksi vaikeus on siinä, että rata jakaa alueen.
- Kuinka siis kaupallisen keskuksen siirtäminen kahden moottoritien ja yhden päätien muodostamaan kolmioon voisi edistää yhtenäisen kaupunkirakenteen syntymistä? Lommilan suunnittelijoilta on vaadittava rohkeampaa otetta, näkymää tulevaisuuden liikekeskuksesta, joka oikeasti täydentää nykyistä palveluvalikoimaamme.

Virastokeskuksen uudistamisen suuntaviivoista päättäminen on ollut vaikeampaa kuin kukaan osasi kuvitella. Nyt talouden varjot heittävät senkin ylle oman haasteensa: pitäisikö meillä silti olla rohkeutta ratkaista kaupungintalon kohtalo kestävästi, eikä vain ensi vuoden talousarviota tuijotellen? Esitykset, joiden mukaan kaupungin työntekijät voidaan surutta ripotella ympäri kaupunkia sijaitseviin vuokrakoppeihin, ei vastaa omaa käsitystäni toimivista hallintorakenteista tai työhyvinvoinnista. Jos ne seikat unohdetaan, maksetaan isoja kuluja myöhemmin.

Samaan aikaan olemme pohtineet palvelurakennettamme. Tavoite koota palveluita yhteen isompiin kokonaisuuksiin on sinänsä kannatettava, kunhan samalla huolehditaan jokaisen kaupunkikeskuksen palveluiden toimivuudesta. Espoossa on useita keskuksia, joiden asukkailla on oltava oikeus saada omalta alueeltaan palveluita. Toimivat ja monipuoliset palvelut ovat se tekijä, joka tekee kaupunkikeskuksistamme vetovoimaisia. Ja toisaalta palveluiden alasajo, suistaa keskukset kuihtumisen kierteeseen. Se ei voi olla Espoon visio tulevasta.

Espoon keskuksenkin alueella asuu ihmisiä keskikokoisen kaupungin verran. On ihan kohtuullista odottaa, että omalta alueelta löytyy merkittävin osa palveluista. Erikoissairaanhoito on sitten asia erikseen, kuten myös päivystyspalvelut.

Elämme vaikeita aikoja ja se vaatii meiltä rohkeutta. Sitä voi osoittaa myös katsomalla kauas ja näkemällä sen, mikä tässä ajassa ja tässä päivässä on säilyttämisen arvoista.

*
Kirjoitus on julkaistu Keski-Espoon Sanomissa 5.3.2010 Päättäjän palstalla.

Huippuarkkitehtuuria arjen keskellä

2010-02-07T19:01:00.006+02:00

Ajoittain kuulee esityksiä siitä, että uudet koulurakennukset ja päiväkodit pitäisi olla tietynlaisia monistettavia tyyppirakennuksia. Näin ajatellaan, että säästettäisiin rakentamisen kustannuksissa. Toisaalta unohtuu, että joka tapauksessa joka kerta uusi rakennus pitää sovittaa tontille ja suunnitella tarpeiden mukaan. Samalla tällä linjalla menetettäisiin se mahdollisuus, joka julkinen rakentaminen joka kerta on.

Erilaiset uudet julkiset rakennukset ovat aina merkittäviä alueen identiteetin muodostumisessa. Oman alueen koulu tai päiväkoti voi olla enemmänkin kuin vain hoito- tai opiskelupaikka. Se voi olla meidän oma.

Joku aika sitten lehdessä oli kirjoitus siitä, että Suomen rakennustaiteen museo on äskettäin valinnut Suomen uuden arkkitehtuurin parhaimmiston edustajia. Espoosta uuden huippuarkkitehtuurin edustajia löytyi kaksi, joista toinen on Tuomarilan päiväkoti (kuva yllä).

Minulle hyvä suunnittelu tarkoittaa kolmea asiaa: se on kaunista katsella, on toiminnallisesti harkittua ja energiankulutukseltaan säästeliästä. Tyylikäs julkinen rakennus on osa alueen identiteettiä ja parantaa ihmisten juurtumista alueelleen.

Viime kaupunginhallituksessa hyväksyimme suunnitelman siitä, kuinka Espoon ja tämän seudun kilpailukykyä voitaisiin lisätä. Itse uskon, että teot ovat vahvempi viesti, kuin puheet. Siksikin on upeaa, että Tuomarilan päiväkoti sai ansaitsemaansa huomioita. On myös hienoa, että muutama vuosi sitten valmistunut Hösmärinpuiston pienten lasten koulua on esitelty mm. Suomen suurlähetystön koosteessa suomalaisesta arkkitehtuurista.

Netistä löysin artikkelin, jossa todettiin seuraavaa: "Julkinen rakentaminen on perinteisesti ollut tärkeä rakentamisen laatutason määrittäjä Suomessa. Esimerkiksi koulurakentamisen laatu antaa erinomaisen kuvan yhteiskunnan tilasta. Kun julkiseen rakentamiseen sijoitetaan riittävästi yhteiskunnan varoja, se osoittaa paitsi yhteisön sivistystahtoa ja vastuuntuntoa, myös ylpeyttä jo saavutetusta sekä uskoa tulevaisuuteen. Viimeisten selvitysten mukaan tämä onkin erittäin perusteltu – kenties jopa ainoa luotettava – peruste kehittää maatamme. Panostus korkeatasoiseen kouluarkkitehtuuriin ja -rakentamiseen on arvostava ja rohkaiseva viesti tuleville sukupolville. "

Näillä ajatuksilla toivon, että meillä on jatkossakin viisautta suunnitella hyvin uudet koulut ja päiväkodit sekä muut tarpeelliset rakennukset.

*

Paljon on töitä jäljellä

2010-01-31T14:43:00.003+02:00

Päivän Hesarissa on näyttävä juttu kaupunginjohtajamme ajatuksista ja tavoitteista, mitä pitäisi Espoossa saada vielä aikaiseksi ennen kuin hän jää eläkkeelle. Onneksi sentään hän vain johtaa näiden asioiden valmistelua ja me päättäjät yhdessä tai enemmistön voimin sitten teemme päätöksiä.

Muutamaan asiaan on syytä puuttua tuossa kirjoituksessa:

1. Kaupungintalon tulevaisuus
Olen pitkään kannattanut kyseisen talon purkamista, koska käsitykseni mukaan se oli sekä taloudellisesti ja kaupunkirakenteen kannalta järkevämpää. Olen kuitenkin koko ajan korostanut, että kaupungintalon paikka on Espoon keskuksessa. Talo voisi olla pienempi ja toimivampi. Pröystäilevästä rakennuksesta en ole haaveillut, mutta hyvin suunnitellusta ja sitä kautta edustavasta kylläkin. Tavoitteeni on lisätä alueen viihtyisyyttä ja turvallisuutta.

Samalla tavoin kuin palveluiden kokoaminen yhteen tuo etuja ja parantaa yhteistyötä niin on myös hallinnon laita, siksi kaupungintalo on järkevää olla. Se on työpaikka ja asiointipiste siinä missä moni muukin toimipiste.

Nyt meille kuitenkin esitetään, ettei taloa tarvittaisi lainkaan. Kaupunginjohtajan näkemyksen mukaan on ihan sama, missä kopissa virkamiehet istuvat. En yhdy tähän virkamiesten halveksuntaan, sillä hyvä hallintohan juuri luo edellytykset palveluille ja päätöksenteolle. On espoolaistenkin etu, että koko ketju toimii.
- Toimivan ja hyvän hallinnon arvon huomaa vasta kun se puuttuu.

Näyttää siis siltä, että joudun kääntämään takkini tässä asiassa ja sitä pohdin parhaillaan. Jos peruskorjaus takaa toimivamman ratkaisun niin kai sitten sitä on syytä kannattaa?

2. Maahanmuuttajat ja koulut
Valtuustoryhmien tekemä sopimus siitä, että koulupolkuja tulisi suunnitella siten, ettei yhteenkään kouluun tulisi enempää kuin 15 % maahanmuuttajia on saanut syystäkin paljon huomiota. Kirjaus oli selvästi hätiköity, mutta sen ansio on huomion kiinnittäminen maahanmuuttajien keskittymiseen. Tutkimustenhan mukaan juuri kukaan ei kannata sitä, että vieraskielinen väestö keskittyy, mutta silti niin tapahtuu. Miksi?

On myös niin, että alueiden sisällä maahanmuuttajalapset ovat keskittyneet tiettyihin kouluihin. Kylillä jopa puhutaan, että osa näistä lapsista kuljetetaan autoilla näihin kouluihin. Onko kyse siis vain huonosti onnistuneesta asuntopolitiikasta vai myös opetusviraston tukemasta keskittymisestä, en tiedä.

Samaan aikaan on kouluja, joissa on vain kantaväestöön kuuluvia lapsia. He jäävät siis kokonaan ulkopuolelle nykyaikaisen monikuttuurisen maailman, enkä pidä sitäkään toivottavana.

Kaupunginjohtaja väittää, ettei hän ole havainnut Espoossa ilmiötä, että kantaväestöön kuuluvat vanhemmat hyljeksisivät kouluja, joissa on paljon maahanmuuttajia. Kokkonen näyttää olevan liian kaukana asukkaiden arjesta, sillä tätähän on tapahtunut jo pidemmän aikaa! Ainakin keskustelun tasolla, mutta onhan se johtanut ihan päätöksiinkin esim. parakeista ja tiettyjen ryhmien sijoittelussa.

Tuon 15 % kirjauksen paheksumisen sijaan, pitäisi miettiä keinoja miten asiaan voitaisiin vaikuttaa. Lopetetaan hymistely, ryhdytään ideoimaan parempaa kouluverkkoa! Ja ennen kaikkea huolehditaan tasa-arvoisesta koulusta, sillä se on tämän maan valtti.

3. Hyvän elämän eväät
Kokkonen kertoo, että tekeillä on tieteellinen tutkimus hyvän elämän perusteista alueellamme. Hyvä niin, sillä sehän kaiken toiminnan taustalla on. Ja toki kaupungillakin onnen syntymisessä oma roolinsa on.

Kukapa sen osaisi sanoa, mistä onni syntyy. Itse uskon vahvasti siihen, että yksi luotettava aikuinen niin toisen aikuisen tai lapsen rinnalla on tärkein asia, josta rakentaa onnen eväitä. Joskus tuo toinen ihminen voi olla kunnan palkkalistoillakin: se voi olla opettaja tai nuoriso-ohjaaja, jonka tuki kantaa lasta läpi vaikeiden vuosien. Olisipa vain nämä työntekijät pysyviä!

Kaupunkisuunnittelullakin on tärkeä rooli ihmisten elämässä: se luo edellytykset toimivalle arjelle tai lisää ihmisten kiirettä yhä enemmän. Se myös voi edistää ihmisten kohtaamisia tai eristää heitä toisistaan.

Toimivat palvelutkin ovat tärkeitä, sillä apua tarvitsevien on saatava tukea ajoissa, ettei asiat ehdi paisua todella vakaviksi. Hyvää elämää on turvallista rakentaa, kun voi luottaa saavansa tukea, jos vaikeuksia tulee. Ja jokainenhan meistä on toisinaan avun tarpeessa.

Uskon, että turvallisuuden tunne on osa onnea. Se rohkaisee myös kokeilemaan ja kehittymään, menemään eteenpäin, mitä sekä kaupunkimme että yhteiskuntamme tarvitsee.

Minulle se tarkoittaa sitä, että huolehdimme myös heikoimmista, ettei ketään heitetä yli laidan. Ja että eniten tukea tarvitsevat sitä myös eniten saavat.

*

Kiirettä tiedossa?

2010-01-27T19:10:00.009+02:00

Tammikuussa oli pari kaupunginhallituksen kokousta ja yksi valtuusto. Jälkimmäisen isoin asia oli liikuntapoliittinen ohjelma. Kaupunginhallituksessa taas kiperin kysymys oli henkilöstöetujen (työnarviointivapaa) romuttaminen neuvottelematta henkilöstön kanssa, josta ei todellakaan voi antaa hyviä tyylipisteitä. Tämä asia palautettiin uudelleen valmisteltavaksi, sillä pitkään Espoossa työskennelleitä on syytä huomioida tavalla tai toisella. Lisäksi olemme käyneet pelisääntökeskustelua.
- Näin siis, kun isot ja merkittävät asiat antavat odottaa itseään.

Pelkään taas kerran, että lopulta eri tahoilla valmistelussa olevat asiat kerätään samoille listoille samoihin kokouksiin ja sitten kerrotaan, ettei yksikään saata odottaa. Tämän olenkin nostanut esille: valmistelun pitää olla perusteellista, mutta päätöksenteollekin pitää antaa riittävästi aikaa. Ja meillä on oikeus ottaa siíhen aikaa, jotta voimme perehtyä asioihin riittävästi.

Kevään yksi isoimmista kysymyksistä on tuleva palveluverkko ja siitä tehtävät ratkaisut. Siihen on onneksi myös varattu hyvinkin aikaa: kaupunginhallituksella on kevään aikana kaksi iltakoulua asian tiimoilta ennen kuin päätöksiä tehdään. On myös hyvä, että asia avataan viimein myös kuntalaisten keskusteltavaksi ainakin netissä (Avoin Espoo ja Facebook).

- Näin soisi muitakin merkittäviä asioita valmisteltavan: avoimesti vuorovaikutuksessa sekä päättäjien että kuntalaisten kanssa! Vaientamisen kulttuuri ei sovi nykyaikaan, eikä ainakaan edelläkävijäksi itseään kutsuvaan kunnan toimintaperiaatteisiin. Tässä ylimmällä johdolla on suuri merkitys, sillä hehän luovat sen kulttuurin ja ilmapiirin, millä koko kaupunki toimii.

Kaupunginjohtaja yllätti maanantaina meistä monet ilmoittamalla jättävänsä tehtävänsä vuoden lopulla. Myönnän itsekin epäilleeni, että hän jatkaisi vielä muutaman vuoden. Ilmoitus taisi tulla liiankin sopivasti niille, jotka ovat epäilleet pormestarimallin mielekkyyttä. Nyt mallin selvittämiselle ja pohtimiselle tulee kiire, sillä uuden johtajan hakuprosessi pitää käynnistää keväällä. Ja sitä ennen pitää syntyä yhteisymmärrys siitä, millaista johtajaa ollaan hakemassa.

Olemme kuitenkin päättäneet selvittää pormestarimallia ja minusta selvitys on tehtävä. On myös syytä miettiä kuka sen tekee ja millä ajatuksilla se laaditaan. Asia pitäisi pystyä puimaan niin perusteellisesti, että uuden kaupunginjohtajan - jos siihen päädytään - ei tarvitsisi kuulla jatkuvaa spekulaatiota virkansa muuttamisesta pormestariksi piakkoin. Espoo tarvitsee ja ansaitsee hyvän johtajan, jolla on työrauha johtaa kaupunkia yhdessä luottamushenkilöiden kanssa yli edessä olevien haasteiden. Ja ehkä vähän pidemmällekin.

Aikaisempia ajatuksiani pormestarimallista:
http://jaanaleppakorpi.blogspot.com/2009/10/pormestarit-espooseen.html
*

Elämän suola

2010-01-17T20:30:00.004+02:00

Vietin perheeni kanssa kultuurilauantaita. Kävin ensiksi katsomassa Unga teaternissa näytelmän Aladdin ja ihmeellinen lamppu. Näytelmä oli loistava ja hyväntuulinen. Se vei mukanaan sekä lapset että aikuiset. Pidin myös näytelmän tehosteista, jotka loivat oivasti jännittävää tunnelmaa. Näytelmän jälkeen elimme tunteikkaita hetkiä Espoon Bluesin kotiottelussa kauden komeettaa Lukkoa vastaan. Toisen erän aikana näin, kuinka mikä vain olisi vielä mahdollista ja kolmannen erän jälkeen ei ollut jäljellä toivon hiventäkään.
- Tämä kausi on menetetty. Ja matsin jälkeen kaipasin sitä kevyttä ja iloista mieltä, joka teatterissa oli syntynyt.

Erilaisten kulttuurielämysten nostamat tunteet ja ajatukset ovat elämän suola, siksi minulle on tärkeää käydä katsomassa teatteria, elokuvia ja näyttelyitäkin toisinaan, lukea kirjoja ja käydä katsomassa urheilua, joka sekin on usein upeaa draamaa. Itse asiassa viime syksynä harrastin kulttuuria enemmän kuin aikoihin ja koin monta miellyttävää hetkeä ja jotta en niitä unohtaisi ihan heti, päätin koota noita nuo kokemukset tähän yhteen:

Lastenkulttuurista tullut tärkeä osa elämäämme. Monesti lapsille suunnatuilla esityksillä on aikuisillekin annettavaa ja toisaalta on mielenkiintoista huomata, kuinka erilailla aikuisena asioihin suhtautuu. Olenko liian vakava? Tällaisia ajatuksia minussa herätti viime syksynä Hevosenkengän näytelmä Lohikäärme ja 7 prinsessaa. Kun itse ihmettelin prinsessojen taustalla olevaa naiskäsitystä, tyttäremme kehui lohikäärmettä.

Perheemme suosikki viime syksyltä oli kuitenkin elokuva Up - kohti korkeuksia. Se osoitti, kuinka vaikeitakin asioita voi käsitellä lapsillekin suunnatuissa teoksissa. Sellaistahan elämä on. Viiru ja Pesonen muisti pätkii taas oli herttainen elokuva, jossa oli hauskoja sattumuksia.

Tuomarilassa vietetään syksyisin elokuvaviikkoa ja tänä vuonna teemana oli naisohjaajat. Kävin katsomassa Rastimon Suolaista ja makeaa, jonka olen aikaisemmin katsonut kotisohvalta. Huomasin jälleen kerran, kuinka paljon vahvemmin elokuva vie mukanaan, kun sen katsoo valkokankaalta. Samoihin aikoihin Tuomarilassa esitettiin elokuva Arvostetulla alueella, jonka herättelemiä ajatuksia kirjoittelin jo syksyllä tänne blogiini.

Espoon teatteri teki minuun jälleen kerran vaikutuksen, kun kävin katsomassa Dostojevskin Idiootin. Venäläisissä klassikoissa kerta kaikkiaan on sitä jotakin, joka vie mukanaan! Olisipa aikaa niin, että voisi uppoutua niiden pariin, mutta kun ei ole niin on tärkeää nähdä niiden pohjalta tehtyjä teoksia. Teatteria ei ole ilman seiniä ja siksi teatteritaloasia on vain saatava ratkaistua järkevällä tavalla, kun sen aika on.

Sen sijaan Wirkkalan näyttelyn avajaiset WeeGeessä eivät saaneet minua vakuuttumaan, että tätä Suomen (vai Pohjoismaiden?) suurinta museota oikeasti pitäisi laajentaa entisestään. Lehdistähän olemme voineet lukea tulevaan design-juhlavuoteen liittyen suunnitelmista perustaa Wirkkala-akatemia, jota kai viimein alkuvuodesta punnitaan myös kaupunginhallituksessa. Olen ajatellut sitä ennen käydä Design-museossa ymmärtääkseni asiaa paremmin.

Ostin viime syksynä myös levyjä enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Lauri Tähkä on saanut minut taas levykauppaan ja ostin heidän uusimman. Pate Mustajärven soololevyn julkaisupäivää oikein odotin. Ja ostinpa myös vuoden myydyimmän levyn eli Anna Puun esikoisen, jonka Melankolian riemuihin hullaannuin.

Poikkeuksellista kyllä ylitin useamman kerran myös kuntarajan ja kävin Helsingin iloissa. Hämmästytin itsenikin, kun kävin Tavastialla Kolmannen naisen keikalla. Ilta oli hyvä: sopiva sekoitus uutta (ostin ennen keikkaa tuonkin levyn) ja vanhaa tuttua. Stand up-komiikkaa kävimme katsomassa Studio Pasilassa ja ilta oli juuri niin hauska kuin olimme odottaneetkin.

Syksyn elämyksistä viimeisin, ei ollut lainkaan vähäisin, sillä kävin katsomassa Ateneumissa Picasson näyttelyn. Se vakuutti minut hänen neroudestaan: äärettömän taitava maalari, vuosikymmenten ajan suunnannäyttäjä ja kuinka laaja-alainen taiteilija, vaikkei kaikki työt yksinään vaikutusta tehneetkään.

Ja mitä tästä uupuu? Esityslistat ja selvitykset veivät voiton kirjoista. Onneksi nyt joulun jälkeen olen taas saanut lukuinnostuksen ylle: Lipposen muistelmat innostivat lukemaan demareiden eduskuntaryhmän historiaa Ulpu Iivarin tulkitsemana. Tervon Koljatin jälkeen ihmettelin, miksi koko kirja oli kirjoitettu. Jopa Reijo Mäen dekkarin Lännen mies merkitys kiinnostavine Turkukuvauksineen nousi mielessäni sen jälkeen. Tervolla ei ollut mitään annettavaa minulle. Valitettavasti.

Ihmeellisiä asioita. Näin pitää jatkaa. Ja näin aion jatkaa.

*

Pelolle ei sijaa

2010-01-09T23:52:00.008+02:00

Maailma on kaunis. Näin olen lukuisia kertoja todennut viime päivinä, kun olen häikäistyneenä katsonut ulos tai ollut ulkona. Lumi ja kirkas pakkassää ovat tehneet luonnostamme ihmeellisen.

Tämän kauneuden keskellä tosielämä on synkkä ja murheellinen. Se herättää kysymyksiä ja turvattomuutta. Vuoden viimeisenä päivänä tapahtunut järkyttävä tapahtumaketju ont yhä mielessäni. Omaisten suru on valtava ja omatkin ajatukseni ovat olleet heidän kanssaan, silmäkulmani ovat kostuneet. Arvostan lehdistöä, että uhrit ja heidän omaisensa on annettu olla rauhassa.

Tämä tragedia tuli lähemmäksi kuin yksikään aiempi. Tuttu kauppakeskus, missä itsekin käyn usein ja juuri se kauppa, missä aina tuolloin asioin. Ja kaikki päättyi hyvin lähelle kotiamme. Mieleen palautuivat tietyt muut tapahtumat, joita tässä lähellä on tapahtunut.

Emme asu lintukodissa. Mitä vain, milloin vain ja missä vain voi tapahtua. Silti elämän ja arjen on jatkuttava. Viisautta on huolehtia turvallisuudesta, mutta pelolle ei saa antaa valtaa. Se ei ole hyvä elämänkumppani.

Emme kuitenkaan saa saa alistua. Pitää pohtia, miten asioiden kulkuun voi vaikuttaa. Tämäkin tapaus tulee analysoida ja miettiä, mitä olisi voitu tehdä toisin. Missä meni vikaan, kun niin monta ihmistä menetettiin?

Maahanmuuttajakysymys tämä ei ole. Kyse on rikollisuudesta, sairaudesta ja keinottomuudesta sekä siitä, ettei tällaisiin tapahtumiin kerta kaikkiaan ole osattu varautua. Siksi turvallisuusjärjestelmiä pitää miettiä uudelleen. Vainoamisesta pitää tehdä rikos, laittomiin aseisiin puuttua ja rangaista oikeasti rikoksista. Olisi myös viimein aika rajoittaa laillisten aseiden määrää.

Yhteiskuntamme ei ole valmis, eikä sen palvelujärjestelmä täydellinen. En tiedä, millaisista palveluista tässä olisi ollut apua. Onko kenelläkään siihen vastauksia? Minultakin sitä kysyttiin ja mieleeni nousi vain ajatus siitä, että vastoin tahtoa on kovin vaikea aikuista auttaa. Voi olla, että se hetki oli tässä tapauksessa jo ohitettu tai ehkä sitä ei koskaan ollutkaan. Sunnuntain Hesarissa oli kirjoitus ihmisistä, joiden vaikeuksia ei voi auttaa lääkkeillä, eikä terapialla. Se kuulosti hyvin lohduttomalta.

Itse ajattelen, että monesti alussa on auttamisen paikka ja mahdollisuus. Siksi varhainen tuki on niin kovin tärkeää ja matalat kynnykset ensimmäisen tuen piiriin. Yhä vaikeampiin pulmiin ratkaisu ei voi olla yhä erikoistuneempi palvelujärjestelmä, missä ihminen väsyy etsiessään apua vaan järjestelmän tulisi etsiä ihmiselle hänen tarvitsemansa apu ja tuki. Unohtamatta, että tuo ihminen on oman asiansa paras asiantuntija.

Asennetasollakin olisi muutoksen tarvetta. Ehkä meidän kaikkien pitäisi tunnustaa, ettei kukaan meistä selviä ilman toisten tukea elämässä. Rohkeutta on hakea apua, eikä sinnitellä viimeiseen saakka hammasta purren yksin.

Tapahtumat ovat myös saaneet keskustelupalstat käymään kuumina. Hyvien etnisten suhteiden kehittäminen onkin yhä haastavampaa ja tarpeellisempaa, sillä niin paljon tämäkin on lisännyt epäluuloa, vihaa ja pelkoakin vierasmaalaisia kohtaan.

*

Vuosi 2009

2010-01-05T14:03:00.009+02:00

Viime vuosi jatkui siitä, mihin edellinen jäi eli talouden tummien pilvien ympäröimänä. Samaan aikaan uudet poliittiset päättäjät etsivät yhteisiä askeleita eteen päin. Vei oman aikansa ennen kuin yhteinen tahti ja tahto asioiden hoitamiseksi löytyi.

Tästä johtuen keväällä tehtiin äkkipikaisia säästöjä, joiden vaikutuksia ei ymmärretty. Me demarit emme tuossa operaatiossa olleet mukana. Taloudellisen tilanteen vakavuus selkiintyi vuoden kuluessa ja samalla myös yhteinen tahto ratkaisuihin. Näissä merkeissä tehtiin päätöksiä tuottavuusohjelmasta, vaikeista säästöpäätöksistä (esim. Espoo -lisän tiukentaminen) sekä alkavan vuoden talousarviosta. Joulukuussa valtuusto päätti tulevan palveluverkon suunnittelun periaatteista.
- Käyntännön vääntö kirjastoista, terveysasemista, päiväkodeista, kouluista, neuvoloista ja monesta muusta jäi tälle vuodelle. Siihen siis palataan aivan kohta.

Merkittävä päätös tehtiin päivähoidon (varhaiskasvatuksen) liittämisestä sivistystoimeen. En itse kannattanut siirtoa, mutta jäätyäni vähemmistöön yritin vaikuttaa vahvasti muutokseen. Esim. oman jaoston saaminen valmistelmaan ja seuraamaan päivähoitoasioita oli pitkälle minun sinnikkyyden tulosta ja olen iloinen, että sitä kaikissa eri vaiheessa enemmistö kannatti.

Asioistahan ei jaostossa tule olemaan pulaa, kuten lehdistä on voinut lukea: esim. avoimen toiminnan kehittäminen on nyt otettava tarkasteluun. Toiminnan muutosten pohjalle valmisteltavat kriteerit on saatava myös luottamushenkilöiden käsittelyyn. Jos avoimessa päiväkodissa seurataan esim. vain äitien määrää, jäävät lapset vaille huomiota - puhumattakaan isistä tai isovanhemmista tai muista, jotka siellä voivat lasten kanssa olla. Sillä mitä seurataan ja mitä tuloksia saadaan ei ole vähäinen merkitys.
- Toivon jaostolle menestystä työssään.

Joulukuussa siirsimme esiopetuksen varhaiskasvatuksen vastuulle, joten jotain myönteistäkin päivähoidon muutoksella oli. Paine tähän muutokseen virkamiesten näkökulmasta tuli nimenomaan siirron myötä. Itse näin muutoksen tarpeen palveluiden käyttäjän näkökulmasta, kuten niin monta kertaa viime vuonna kirjoitin,

Kulunut vuosi oli vilkas myös seudullisesti. Vuoden aikana otettiin kantaa useampaankin kertaan siihen, mitä seudulla on syytä selvittää, kuka selvittää ja liitytäänkö yhteen vai ei. Nyt saamme odottaa selvitysten satoa: Espoo käynnisti Hautamäen johdolla laajan (14 kuntaa) kilpailukykyselvityksen, Helsinki ja Vantaa selvittävät yhteistä tulevaisuuttaan ja Vantaan aloitteesta selvitetään seutuyhteistyötä. Näkökulma laajenee hiljalleen oikeaan suuntaan.

Samaan aikaan yhteistyö eteni konkreettisesti ja vuoden alussa aloittivat HSY (vesihuolto, jätehuolto ja seututieto) ja HSL (joukkoliikenne). Konsernijaostossa käsittelimme noiden toimijoiden asioita useampaan otteeseen vakavin mielin: ei tule helppoa olemaan, mutta silti ratkaisut olivat perusteltuja. On järkevää, että sekä joukkoliikenteen että vesihuollon reittejä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä.

Sinänsä joukkoliikenteen tilanne jäi huolestuttamaan. Kun sen asioita käsitellään kuntayhtymässä, saavat nämä asiat liian vähän huomioita (ellei oteta huomioon alituisia metroletkautuksia) talousarvion yhteydessä. Nyt onneksi valtuustoryhmien neuvotteluiden tuloksena vältyttiin pahimmalta alasajolta. Metron rakentaminen alkoi, mutta Helsingissä - meillä Espoossa sen sijaan siitä rakennetaan oikeuteen paperipinoja. Se on kallista hupia se. Toisinaan demokratia maksaa, mutta silti siitä ei voi tinkiä.

Vaalien isoin kysymys oli jätevedenpuhdistamo ja se asia saatiin lopulta ratkaistua. Puhdistamo kaavoitetaan ja rakennetaan Blominmäkeen, vaikkein siitä itse innoissani ollut. Kallis ratkaisu sekin, mutta niin enemmistö tahtoi ja pulinat pois.

Kaupunkisuunnittelun puolella Histan suunnittelu eteni, mutta samassa yhteydessä vaatimus raiteista Lohjan suuntaan voimistui. Ilmastonmuutos on yhä vahvemmin esillä päätöksenteossa ja sitä myöten halu edistää raideliikennettä. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti tehdä Espoolle oman raidevision, joka on tarkoitus yhdistää HLJ:n (Helsingin seudun joukkoliikennejärjestelmän) suunnitteluun. Kunpa valtio pitäisi omasta roolistaan kiinni ja edistäisi seudun raidehankkeita sovitun aikataulun mukaan. Jos valtio (so. Vanhasen hallitus) olisi näin tehnyt, olisi Espoon keskukseen jo rakenteilla kaupunkirata.

Vuoden lopulla kaupunkisuunnittelulautakuntaan tuli käsiteltäväksi Lommilan jättimäinen kauppakeskushanke. Kyse on Sellon kokoisesta (110 000 k-m2) keskuksesta kahden moottoritien risteyksessä, joka olisi höystetty kahdella hypermarketilla (Prisma ja Citymarket). Eikö kuulosta kovin tutulta, vaikka tätä kaupitellaankin meille uudenlaisena konseptina? Itse kannatan yhä Lommilan kehittämistä, mutta ilman hypermarketteja. Tilaa vaativan kaupan, erikoistavarakaupan ja työpaikkojen alueena se oikeasti täydentäisi Espoon keskuksen alueen palveluita.

Entressen liikekeskus aseman kupeessa on nyt ollut toiminnassa vuoden ja Espoontorin peruskojaus on juuri käynnistymässä. Jälkimmäisen laajentamisen mahdollistava asemakaava hyväksyttiin äsken. Valitettavasti näiden keskusten asema ei ole mitenkään vakiintunut, eikä niiden elinvoimaisuutta tulisi millään muotoa uhata rakentamalla lähelle (1,6 km) hypermarketteja. Lommilasta tehdyn kaupallisen selvityksen mukaanhan vähittäiskauppa (ml. hyperit) keräävät asiakkaansa kohtalaisen läheltä eli nimenomaan keskuksen alueelta mentäisiin ruokatarpeet ostamaan Lommilaan.

Kaupungintalosta ei saatu päätettyä mitään koko vuoden aikana, mutta sen kohtaloon käymme käsiksi heti vuoden alussa. Pahinta on, että viimeisimpien suunnitelmien mukaan talo vain purettaisiin, eikä uutta rakennettaisi lainkaan. Samaan aikaan kun palveluita pyritään yhdistämään, jotta tuottavuus paranisi, ajatellaan, että hallintoa (joka sekin on palvelua) voitaisiin hajauttaa ja ripotella sinne tänne. En ymmärrä logiikkaa, mutta aion tähänkin kysymykseen perehtyä tapani mukaan perusteellisesti.

***

Värikäs, tunteita herättävä ja työläskin politiikan vuosi on takana. Olen oikeastaan ylpeä siitä, että nämä asiat koskettavat ja ne ovat minulle oikeasti tärkeitä. Halu vaikuttaa ja muuttaa maailmaa on yhä vahva ja usko sen mahdollisuuteen elää, vaikka näitä politiikan vuosia on jo melkoisesti takana ja toisinaan on tullut turpiinkin. Aina siitä on noustu, eikä turhaan.

Näillä miettein tässä aloittelen alkavaa vuotta. Energistä ja hyvää uutta vuotta!

*

Esiopetuksen paikasta ratkaisu

2009-12-18T09:43:00.005+02:00

Olemme käsitelleet esiopetuksen tulevaisuutta useassa eri kaupunginhallituksen kokouksessa ja ilokseni nyt vuoden viimeisessä kokouksessa teimme ratkaisun, jota itse kannatin. Päätimme siirtää esiopetuksen järjestämisvastuun varhaiskasvatuksen tulosyksikölle.

Olen asiasta kirjoittanut monet kerrat reilun vuoden aikana. Kun viime syksynä itse ymmärsin (silloisia ajatuksiani löytyy täältä), kuinka erilaista nykyjärjestelmässä esiopetus voi olla riippuen siitä onko lapsi päivähoidon vai esiopetuksen vastuulla, tein valtuustoaloitteen siitä, että kaikilla eskarilapsilla tulisi olla oikeus pysyviin aikuisiin. Tällä päätöksellä tuo asia ratkeaa juuri oikeaan suuntaan.

Lapsen näkökulmasta esitystä perusteltiin näin: "Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat lasten ja perheiden näkökulmasta loogisen jatkumon. Koko esiopetusikäisen lapsen päivä rakennetaan tukemaan samoja tavoitteita. Tämä toteutuu, kun lapsen esiopetuksesta ja päivähoidosta vastaavat koko päivän ajan samat aikuiset. Pysyvä henkilökunta huolehtii lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämisestä yhdenmukaisesti, tavoitteellisesti ja samoja toimintakäytäntöjä noudattaen. Lapsi kokee päivän turvallisena ja johdonmukaisena kokonaisuutena. Oppiminen nivoutuu päivän kaikkiin tilanteisiin. Vanhemmat voivat tehdä yhteistyötä saman tahon kanssa koskien sekä esiopetusta että päivähoitoa."
- Juuri näistä syistä näin tarpeen muutokseen ja kannatin tehtyä esitystä.

Saimme myös kokousta ennen kuulla, että Espoon päiväkotien esiopetuksessa on toteutettu laadun varmistamista, sillä että jokaisen päiväkodin esiopetussuunnitelma on hyväksytty opetuksen tulosyksikössä. Esiopetus on siis päiväkodeissakin laadukasta ja suunnitelmallista, mutta samalla lapsen päivä on ehyempi ja rakenne mahdollistaa tiiviin vuorovaikutuksen vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuus tukee lapsen kasvua ja kehitystä.

Oli tärkeää, että päätös viimein syntyi. Vääntö asian ympärillä kesti kauan ja on varmasti osaltaan vaikuttanut henkilökunnan jaksamiseen. Siitä olen pahoillani. Asioita pitää pystyä ratkaisemaan ja päätösten tueksi on saatava aina selvitykset, joita on pyydetty viivyttelemättä.

Tämän ratkaisun jälkeen jään hyvillä mielin politiikasta joululomalle. Hieman olen hahmotellut yhteenvetoa kuluneesta politiikan vuodesta ja sen kirjoittelen ehkä vielä vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa hahmotellessani sitä, missä silloin olemme.

Sen voin jo nyt todeta, että eniten mielessäni ovat olleet nämä pienten lasten asiat: päivähoidon tulevaisuus siirron yhteydessä, Espoo-lisän kiristys ja kotona hoidettavien lasten avoimet palvelut, päivähoidon säästöt ja "tehostaminen" ja tämä esiopetus. Ja niiden asioiden eteenhän lupasinkin vuosi sitten vaaleissa tehdä töitä. Paljon muutakin on kuitenkin ollut.

*

Kuinka keskitettyjä palvelut voivat olla?

2009-12-14T18:24:00.006+02:00

Tänään valtuustossa hyväksyttiin palveluverkon uudistamista koskevat periaatteet. Niitä on kohtalaisen perusteellisesti valmisteltu muutaman kuukauden aikana ja lopputulos on mielestäni kelvollinen ohjaamaan yksityiskohtaista suunnittelua. Kunhan ne muutoksineen (joiden eteen itse tein aikalailla töitä taustalla) otetaan tosissaan.

Periaatepäätös muuttui päättäjien puinnin jälkeen inhimillisemmäksi:
- Palveluseteliin suhtaudumme myönteisesti, mutta samalla huolehdimme, ettei alueellisia eroja tule ja pienituloisillekin turvataan palvelut.
- Sähköistä asiointia kehitettäessä pidetään mielessä, etteivät kaikki kykene käyttämään tietotekniikkaa ja heilläkin tulee olla oikeus saada palveluita.
- Palveluverkkoa muutettaessa huomioidaan lapset ja nuoret, jotka eivät saata kulkea yhtälailla paikasta toiseen kuin (autoilevat) aikuiset.
- Tehokkuutta etsiessämme huolehdimme myös maahanmuuttajista, jotka tarvitsevat paljon tukea kotouttamiseensa. Maahanmuuttajien toimintakeskukset ovat tehneet arvokasta työtä ja sen toiminnan tulisi jatkua. Yhteispalvelupisteistä ei ole riittävästi apua luku- ja kirjoitustaidottomille vaikeasti traumatisoituneille.
- Kaikista pienistä tiloista ei ole tarkoitus luopua, vaan huomioita kiinnitetään tilojen tarkoituksenmukaisuuteen. Epätarkoituksenmukaisista tiloista luovutaan.

Alunperin meille esitettiin, että jatkossa Espoossa olisi vain muutamia lähipalveluita (esim. päivähoito, alakoulut lähiliikuntapaikkoineen ja kotipalvelu) ja kaikki loput palvelut olisivat tavalla tai toisella keskitettyjä. Esityksestäni linjaus muuttui siten, että tulevaisuudessakin palveluverkko jakautuu lähi-, alueellisiin ja keskitettyihin palveluihin.

Samalla todettiin, että kaikkia kaupunkikeskuksia kehitetään tasapuolisesti. Alueelliset palvelut takaavat mahdollisuuden saada palvelut riittävän läheltä, jotta asukkaiden ja perheiden arki olisi toimivaa. Alueelliset palvelut ovat myös merkittävä tekijä asuinalueiden houkuttelevuuden ja identiteetin muodostumisessa.

Samaan aikaan eri toimialoilla on haravoitu palveluiden verkkoja konkreettisesti. Sieltä ja täältä on putkahtanut esille kahden toimipisteen suunnitelmia, mikä ei ole millään tavoin nyt tehdyn päätöksen kanssa linjassa. Keskeisten palveluiden tulee olla alueellisia.
- Esim. sosiaalipalveluissa on jo luovuttu pienistä yksiköistä ja toiminnat keskitetty alueittain. Näin on syntynyt toimiva verkko, joka on riittävän lähellä tukea tarvitsevia kuntalaisia.

Lautakuntien tuleekin huolehtia, että päätökset syntyvät nyt hyväksyttyjä periaatteita noudattaen.

Avoin keskustelu ja vuorovaikutus ovat varmin tae testata ideoita, löytää parhaat ratkaisut ja edistää luovuutta. Salailu, tukahduttaminen, keskustelun kieltäminen taas estävät luovuuden, eikä se ole hyvää johtajuutta. Harmikseni tällaisestä tukahduttamisesta on viitteitä. Toki palveluverkon muuttaminen on haastavaa, mutta kaikilla valmistelijoilla ja päättäjillä on oltava riittävästi rohkeutta laajaan ja avoimeen keskusteluun.
- Itse asiassa se kuuluu näihin tehtäviin!

Varmuuden vuoksi esitin tätä koskevan toivomuksen, jotta se olisi jatkotyön keskeinen periaate. Toivomukseni kuului: "Valtuusto toivoo, että palveluverkkojen uudistamista valmistellaan toimialoilla ja lautakunnissa avoimessa vuorovaikutuksessa sekä henkilöstön että asiakkaiden ja asukkaiden kanssa."

Tämä toivomus hyväksyttiin yksimielisesti.

*

Esitystä parempi talousarvio

2009-12-04T16:36:00.011+02:00

"Päätämmekö me asioista nyt oikeasti vai leikisti,
jos budjetti kerran kuitenkin avataan jo ihan pian?"

kyseli kaupunginvaltuutettu Jaana Leppäkorpi.
(Helsingin Sanomat 5.12.2009)

"Kaupungin henkilökunnan sitoutumista työhönsä
ei pidä horjuttaa lomautusuhkauksilla".
Jaana Leppäkorpi (sd.) (Länsiväylä 9.12.2009)

Valtuuston puheejohtaja nuiji nyt perjantaina Espoon talousarvion ja -suunnitelman tulevalle vuodelle. On hienoa, että näistä syntyneen neuvottelutuloksen saattoivat hyväksyä kaikki ryhmät. Myös keskustalaiset, jotka kehyksen yhteydessä vielä väittivät, että me muut olisimme keksineet lisämenoja veronkorotuksen perusteeksi.

Nyt kaikki ymmärtävät, että veronkorotuksen tuomat miljoonat (12,5 milj.) eivät edes riitä. Neuvotteluissa talousarvioon lisättiinkin varoja lähes 5 miljoonaa palveluihin mm. opetukseen ja vanhustenhuoltoon. Veronkorotus olisi voinut olla siis suurempikin.

On hyvä muistaa, että kaupunki ja sen varat ovat kuntalaisten hyvinvointia ja turvallista arkea varten. Vaikka talousarvio nousi noin 17,5 miljoonaa kaupunginjohtajan esitykseen verrattuna, ei se kuitenkaan ole yltäkylläinen. Näistäkin varoista huolimatta ensi vuodesta tulee vaikea - joudumme jakamaan niukkuutta. Toivottavasti kuitenkin selviämme.

Hyväksyttiinkö talousarvio oikeasti vai leikisti? Laajasta yhteisymmärryksestä mielestäni luonnollisesti seuraa se, että pidämme suunnitelmastamme kiinni, sillä se tuo selkeyttä, turvallisuutta ja jatkuvuutta. Myöskään henkilökunnan sitoutumista omaan työhön ja sen kehittämiseen - tuottavuuden nostamiseen - ei tule horjuttaa lomautusuhkailuilla.

Päivähoidon tilanne huolestuttaa minua yhä. Jo tehty ratkaisu Espoo -lisän ehtojen kiristämisestä syntyi nopeasti ja jälkikäteen ajatellen sitä olisi pitänyt valmistella huolellisemmin. Naapurikaupunkimme Vantaa teki samanlaisen ratkaisun, mutta päätti samalla kerhotoiminnan lisäämisestä, tilapäishoidon tarjoamisesta ja hoitotakuusta, mikä tuo jatkuvuutta ja turvallisuutta lasten elämään.
- Tämä osoittaa, että Vantaan valmistelijoilla ja päättäjillä oli parempi ymmärrys perheiden arjesta ja tarpeista.

Nyt meillä Espoossa neuvotteluissa sovittiin kerhopalveluiden tarjonnasta. Myös sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt hoitotakuusta. Kun perheet juuri nyt parhaillaan tekevät hoitoratkaisujaan, tulisi päivähoidon hoitopaikkatakuu laajentaa välittömästi koskemaan myös ostopalvelupäiväkoteihin.

Kun valtuustossa päätettiin lisästä, totesimme valtuustossa yhdessä, että Espoo -lisän tulee säilyä niillä perheillä, joilla on hoitopaikkaan asiantuntijan toteama erityinen tarve. Ohjeet, kuinka tämä toteutuu olisi pitänyt olla mietittynä jo silloin. Tai ainakin niiden pitäisi olla selkeänä tiedossa päivähoitohenkilökunnalla ja muissakin palveluissa viimeistään nyt.

Valitettavasti näin ei ole ja kovasti minua huolestuttaa, miten se vaikuttaa kun nyt nekin perheet, joilla olisi erityisiä syitä päivähoitoon saattavat luopua hoitopaikastaan. Entä jos he eivät selviä ilman hoitopaikkaa tai lapsen kehitys näin vaarantuu?

Ensi vuodesta ei tule helppo, mutta silti meillä on oltava varaa kokonaisvaltaiseen ja huolelliseen suunnitteluun. Sen tämä Espoo -lisätapaus osoittaa. Siitä on otettava opiksi.

*

Espoon keskus ja talousarvio 2010

2009-12-01T18:43:00.007+02:00

- Kaupungintalosta ratkaisu, palveluverkko uudistuu

Valtuusto päättää ensi vuoden suunnitelmista ensi perjantaina. Talousarvion yhteydessä päätetään monesta asiasta, jotka näkyvät myös Espoon keskuksessa tulevina vuosina.

Palveluiden järjestämistä ja sijoittumista koskevat periaatteet tulevat ohjaamaan myös alueemme palveluiden sijoittumista. Tästä syystä tulevien rakennushankkeiden tarpeellisuutta arvioidaan seuraavan kerran jo keväällä.

Pitkään jatkunut jahkailu Kaupungintalon tulevaisuudesta loppuu vuoden alussa ja viimein tehdään ratkaisuja siitä rakennetaanko keskukseen uusi kaupungintalo vai peruskorjataanko nykyinen uudenlaiseksi. Tässä yhteydessä päätetään myös siitä, kuinka virastokeskuksen aluetta kokonaisuudessaan kehitetään. Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että virastotalo 1 saa väistyä uudisrakentamisen tieltä. Virastokeskuksen alueelle etsitään mahdollisuuksia lisätä asuntorakentamista, parantaa näkymiä kirkon suuntaan ja elävöittää aluetta mm. tuomalla jalankulku katutasoon.

Myös Kuninkaantien hotellin kohtaloa selvitellään. Ollakseen elinkelpoinen pitäisi hotellia laajentaa ja sen pitäisi löytää uusi omistaja itselleen. Virastotalossa ja alueella muutoin hajallaan olevia perheiden palveluita on tarkoitus koota yhden katon alle Perheiden taloon, joka on tarkoitus saada rakenteille 2014 Samarian viereen. Hanketta ei ole syytä karsia listoilta, sillä se on tulevien palveluverkkoa ohjaavien periaatteiden mukainen: hyvien liikenneyhteyksien äärelle kootaan useita palveluita yhteen, jolloin asiakkaat saavat samalla kerralla hoidettua useamman asian ja toisaalta eri toimijoilla on paremmat mahdollisuudet yhteistyöhön asiakkaiden parhaaksi.

Eri palvelupisteiden verkkoja käydään ensi vuonna läpi monissa lautakunnissa. Pohdittavana ovat päivähoidon ja koulun yhteistyömahdollisuudet, neuvolan toimipisteet, kirjastoverkko ja monet muut palvelut. Alueemme on voimakkaimmin kasvava ja lapsirikas alue, joten jo nyt esillä olevia hankkeita tarvitaan, vaikka periaatteita kuinka tarkastellaankin.

Aikaisempaa ehompi Suvelan päiväkoti avaa ovensa vuoden alussa ja myös Vanttilan päiväkoti valmistuu. Ymmerstan päiväkodin rakentaminen taas on käynnistymässä. Kirkkojärven koululla käynnistyy opetus myös ensi vuonna ja Tuomarilan koulun peruskorjaus on ajoitettu muutaman vuoden päähän.

Ikäihmisten kannalta on hyvä tietää, että keskuksen palvelutalossa käynnistyy Elä ja asu -seniorikeskusmallin käyttöönotto. Eikä Puolarmetsän sairaalakaan kaukana alueestamme ole ja sinne on nyt viimein suunnitteilla uusi kuntoutussairaala ja Elä ja asu -yksikkö.

Alueemme keskeisiä liikennehankkeita saamme valitettavasti odottaa. Espoonväylä on investointisuunnitelmissa useamman vuoden päässä. Ja joukkoliikenteen kehittämisen kannalta tärkeä kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen odottaa valtion ratkaisuja. Ei ole mitään tietoa siitä, koska valtio on valmis käynnistämään kaupunkiradan jatkosuunnittelun ja rakentamisen, vaikka kaupungin tahtotila onkin ollut selvä jo pitkään.

Kaupunkisuunnittelukeskuksessa käynnistyy Suvelan alueen kehittäminen. Myös Lommilan alueen asemakaavoitus ja ns. Lindholmin kolmion tornitalokaava etenevät.

Tulevakin vuosi tulee siis olemaan keskuksen asukkaiden kannalta mielenkiintoinen. Muutoksia ja kehitystä tapahtuu. Epävarmuuttakin on ilmassa. Monta asiaa on vielä päättämättä ja keskustelulle on tilaa. 　　

(Kuvassa näkymä uudistuneelle Siltakadulle, joka mielestäni on varsin onnistunut, vaikka olisikin saanut valmistua aikataulussa.)
Kirjoitus on julkaistu lyhyempänä Keski-Espoon Sanomissa 2.12.2009
*

Arvotonta aikuisten politiikkaa

2009-11-19T21:54:00.006+02:00

Vuosien vääntö kauppojen aukioloajoista on loppunut. Näinhän se näyttää olevan, että aina "ei" jollekin asialle tarkoittaa vain uuden kierroksen alkua. Eduskunnan enemmistö kertoi, ettei pyhällä ja yhteisellä vapaalla ole merkitystä. Tärkeintä on, että kauppa saa pyöriä mahdollisimman vapaasti. Minä en jaa tätä arvomaailmaa vaan olen pahoillani tästä.

Suuret ja laajat kaupat ovat jatkossa usein auki, pienillä ja ketterillä on mahdollisuus olla aina auki. Jälkimmäiseen lähikaupan muutokseen en usko, sillä kuluttajia ei riitä yön pimeille tunneille kuin ehkä aivan harvoissa paikoissa. Jonkin verran aukiloajat saattavat iltaan pidentyä. Pienille suotu kilpailuetu, joka aiemmin oli todellinen ja edisti konkreettisesti lähikauppojen toimintamahdollisuuksia, on nyt enää näennäinen.

En usko, että tämän jälkeen paluuta takaisin. On vain toivottava, että myös kauppiailla on mahdollisuus valita ja että me kuluttajat totumme siihen, etteivät kaikki liikkeet ole aina auki. Pienillä kauppiailla on oltava mahdollisuus lepoon ja omaan elämään.

Kuntapäättäjänä olen asiasta kiinnostunut kahdesta syystä:

1. Kaupan palveluiden verkkoa suunnitellaan kaavoittamalla. On tärkeää pystyä ennakoimaan, miten tämä muutos vaikuttaa kauppaan ja toisaalta miettiä, miten me voimme edistää toivottua kaupan kehitystä. Kyse ei siis ole luonnonvoimista, vaan palveluiden toimivuuteen ja lähipalveluiden saatavuuteen on mahdollista ja on syytä vaikuttaa.

Myönnän toki, että vaikuttamismahdollisuudet ovat rajalliset, kuten Tuomarilan Kulovalkeassa oleva tyhjä kaupan tontti osoittaa. Kuntapäättäjinä ja kaavoittajina meidän pitää olla kärsivällisiä ja pitkäjänteisiä. Kyllä se kauppa tulee, kun jaksamme pitää tontin sille varattuna.

2. Toinen kysymys on se, miten kauppojen aukiloratkaisu vaikuttaa kuntapalveluiden kysyntään. Kasvaako ympärivuorokautisen päivähoidon tarve tai viikonloppuhoidon tarve? Ja jos näin käy, lankeaa lasku kalliimmasta hoidosta kuntien maksettavaksi ilman, että valtio näkee minkäänlaista omaa vastuuta toimistaan.

Miten pienten koululaisten elämä muuttuu? Jo nyt on toisinaan herätelty keskustelua siitä, että yksinhuoltajien alakouluikäisille lapsille tulisi tarjota ilta- ja yöhoitoa, jotta vanhemmat voivat jatkaa töissä silloinkin kun lapsi aloittaa koulun. Lapsia ja varsinkaan alakouluikäisiä lapsia ei saa jättää yksin liian pitkäksi aikaa.

Tietysti toivon, että jokaisen kaupan myyjän tai kauppiaan lapsella on toinen vanhempi luonaan silloin, kun työvuoro yöllä tai sunnuntaina on. Valitettavasti vain tosielämässä vanhempien elämän (enää ei voi puhua arjen) epäsäännöllisyyden lisääntyminen heijastuu myös lasten elämään. Eikä se muutos ole lasten edun mukainen.

Silti alkuviikosta lakimuutoksen puolesta äänestäneetkin juhlivat loppuviikosta lapsen oikeuksien päivää ja lapsen oikeuksien sopimusta. Kuka kysyi lapsilta haluavatko he enemmän lisäaikaa kaupoille vai vanhemmille ja perheille? Olisiko pitänyt?

*

Lasten puolesta puhujia lisää

2009-11-16T20:47:00.006+02:00

Viime keväänä valtuusto teki periaatepäätöksen siitä, että päivähoito (varhaiskasvatus) siirtyy sivistystoimeen. Tuolloin valtuusto myös päätti esityksestäni, että opetuslautakunnan alaisuuteen tulee varhasikasvatusjaosto, jonka tehtävänä on päivähoitoon liittyvien asioiden valmistelu.

Nyt kun saimme konkreettiset esitykset muutoksesta eteemme, olivatkin virkamiehet harkinneet asiaa ja päätyneet siihen, ettei jaostoa tarvita. Onhan toki niin, että mitä enemmän luottamushenkilöt perehtyvät asioihin sitä asiantuntevampia aloitteita ja kysymyksiä heiltä tulee. Joistakin se voi olla hankalaa ja haitata asioiden "järkevää" hoitamista tai lisätä byrokratiaa, mutta meidän muiden mielestä se on demokratiaa.
- Meidäthän on valittu tekemään perusteltuja päätöksiä ja vaatimaan hyvää valmistelua sen tueksi.

Tein tänään uuden esityksen varhaiskasvatusjaostosta ja korostin sitä, kuinka tärkeää on tällaisessa muutostilanteessa huolellinen asioiden valmistelu myös päätöksentekijöiden osalta. Valtuusto kävi asiasta hyvän keskustelun ja päätyi esitykseni kannalle selvin numeroin, mistä olen tyytyväinen.

Nyt päivähoito on kahden ison organisaation välissä matkalla sosiaalipuolelta sivistystoimeen, enkä ole aivan varma onko meillä luottamushenkilöillä riittävän selvää kuvaa päivähoidon tilasta. Avoimia kysymyksiä on enemmän ja varmuus siitä, että siirto on melkoinen kulttuurinen muutos. Säilyvätkö päivähoidon vahvuudet ja hyvät yhteistyökäytännöt?

Itse nostin keskustelussa esille avoimen päivähoidon epävarman tulevaisuuden ja toisaalta sen, kuinka tärkeää nyt on seurata Espoo -lisän tiukennuksen seurauksia. Päivähoitopaikka ei saa leikata lisää silloin, kun lapsella tai perheellä on erityinen tarve hoitopaikkaan. Muut valtuutetut muistuttivat myös mm. hoitopaikkatilanteen tarpeen arvioinnin olevan haastavaa ja siitä, kuinka hyvät pelisäännöt hoitopaikkojen kilpailutukselle olisivat todella tarpeen.

Luottamustehtävien pitää olla sopivan kokoisia ja sopivan vaativia, jotta ne voi huolella hoitaa. Minusta on rikkaus, että opetuslautakunnan jäsenet saavat nyt tuekseen päivähoidon erityiskysymyksiin syvällisesti perehtyvän jaoston. On taidosta kiinni, että nämä toimijat löytävät hyvän yhteistyölinjan.

Päivähoito on niin tärkeä lasten ja perheiden palvelu, että sen kehittämiseen on perusteltua valita oma porukka luottamushenkilöistä. Varhaiskasvatus saa siis oman jaostonsa ja näin lapset useamman puolesta puhujan. Se ei ole vähäinen tehtävä tässä tilanteessa, missä talouden niukkuutta jaetaan.

*

Talousarvio: niukkuutta ja silti toimivampi palveluverkko?

2009-11-02T18:43:00.005+02:00

Perjantaina julkaistiin kaupunginohtajan esitys ensi vuoden talousarvioksi. Se on ensimmäinen talouden taantuman oloissa laadittu esitys, eikä siinä ole iloisia yllätyksiä. Enemmänkin se sisältää jaettua tuskaa, kun varat eivät riitä.

Taloudellisesti vaikeina aikoina käydään tavallista enemmän periaatteellista keskustelua ja johtopäätöksistä vallitsee aika laaja yhteisymmärryskin. On selvää, ettei kaikkein heikoimpien tilannetta saisi vaikeuttaa entisestään, mutta keitä nämä heikoimmat ovat? Ja keitä ne, joiden palveluista ja tuesta on varaakin tinkiä?

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuutemme ja siksi heidän palvelut pitäisi jättää säästötoimien ulkopuolelle. Nyt tulisi keskittyä perusasioihin ja pitää huolta hyvinvointiyhteiskunnna ytimestä eli peruspalveluista. Lisäksi juustohöylä on osoittautunut huonoksi säästömetodiksi ja viimein nyt pitäisi tehdä ratkaisuja priorisoiden.

- Miten tämä kaikki muutetaan käytännöksi, kun verotulot hupenevat silmissä?

Sosiaali- ja terveystoimi ja opetustoimi yhdessä vievät kaksi kolmasosaa kaupungin menoista. Ja juuri nämä ovat niitä, jotka huolehtivat sekä lapsistamme että sairaista, huono-osaisista ja vanhuksista.

Jos pitää jakaa niukkuutta, ei sitä voi jättää pelkästään loppusiivun tehtäväksi, sillä sielläkin on paljon tärkeää: kaduista ja leikkikentistä (liikkumisen turvallisuudesta) huolehtii tekninen toimi ja nuoriso- ja liikuntatoimi tarjoaa pienillä varoilla monille nuorille elämää suurempia onnistumisen kokemuksia. Kulttuuritoimi ja kirjasto taas ovat monelle meistä elämän suola - se, joka tuo piristystä pimeään ja toisinaan ahdistavaankin arkeen.

Suosituin säästökohde perinteisesti on ollut hallinto, jonka toimimattomuuden huomaa vasta, kun tulee ongelmia. Ilman kunnollista valmistelua, taustatyötä ja ohjeistuksia eivät palvelut vain toimi ja hallintoon kuluu Espoossakin aikalailla pieniä hippusia.

Myös ympäristötoiminto ja kaupunkisuunnittelu saavat hyvin pienen siivun Espoon varoista, mutta rakentavat tulevaisuuden Espoota. Hyvällä suunnittelulla luodaan hyvinvointia ja huolehditaan vastuullisesti ympäristöstämme.

***

Pienen avun talousarvion valmisteluun tuo veronkorotus, joka esityksestämme ensi vuodelle päätettiin. Se tuo 12,5 miljoonan avun sivityksen ja sosiaali- ja terveystoimen paineisiin, jonka jakamiseen ovat ilolla pyrineet osallistumaan nekin, jotka eivät koko korotusta alun perin hyväksyneet. Jopa kaupunginjohtaja keksi tuolle tulolle sopivaa käyttöä ja esittää napattavaksi siitä joukkoliikenteen tasausjärjestelmään kaksi miljoonaa euroa.

Näillä mielin tässä pohdin talousarviota. Olenkin jo aiemmin nostanut esille muutamia seikkoja, joita omasta puolestani aion nostaa esille:
- Lapsiperheiden perhetyö on saatu viimein käyntiin, eikä sitä saa tässä tilanteessa vaarantaa vaan meillä on jatkossakin oltava mahdollisuus saada ohjausta, neuvontaa ja lastenhoitoapua,
- Avoimien päivähoitopalveluiden (avoimet päiväkodit, asukaspuistot ja kerhot) tarjontaa pitäisi kehittää, eikä ajaa alas.
- Nuorisotyöttömyyden kasvu pitää saada taittumaan ja näissä talkoissa Espoon kaupungin tulisi toimia aktiivisesti.
- Kouluihin kohdistuneiden säästöpaineiden tulee olla kohtuullisia ja säästöjä tulisi kohdentaa järkevästi siten, ettei opetus kärsi kohtuuttomasti.

***

Tulevaisuudessa tulee asioita tehdä järkevämmin ja tehokkaammin, mistä on sovittu tuottavuusohjelmassa. On myös katsottava ensi vuotta pidemmälle ja luotava periaatteet, joilla palvelurakenteemme ja palvelutilamme tarjoavat hyviä palveluita ja tukevat toimivaa arkea. Esittelijöiden ajatus, että Espoossa olisi vain tiettyjä lähipalveluita (mm. päivähoito ja alakoulut) ja kaikki muut palvelut tavalla tai toisella keskitettyjä palveluita, ei ole mahdollinen.

Palvelujen järjestämistä koskevaa esitystä tuleekin muuttaa siten, että siinä määritellään noiden lähipalveluiden ohella aluekeskustasoiset palvelut. Kaikkia palveluita ei tarvitse tarjota aivan lähellä kotia, mutta kyllä keskeiset palvelut omalta alueelta pitää löytää. Hyvä esimerkki tästä on Perheiden talot, joita suunnittellaan alueille ja joihin on tarkoitus koota lapsiperheitä palvelevia toimintoja (mm. neuvolat, terapiapalvelut, perheneuvola ja sosiaalityö). Näin niistä perhe voi hoitaa useamman asian kerralla ja samalla eri tahot voivat tehdä yhteistyötä lasten ja perheiden parhaaksi.

Nyt on aika paneutua vielä syvemmälle suunnitelmiin, keskustella ja katsoa onko tämä kokonaisuus hyväksyttävissä ja miten sitä tulisi kehittää.

*

Iloa puutarhasta ja surkea tappio

2009-10-24T16:42:00.020+03:00

Syksyn kiireiden ja viileyden myötä omalla pihalla hyöriminen ja möyriminen on jäänyt vähemmäksi. Keväällä pienen puutarhanhoito oli kunnollista terapiaa. Se auttoi selviämään lopullisesti edellisen syksyn vaalien rasituksesta. Keväällä olikin tehtävä paljon kaikenlaista pientä, jotta piha on piristänyt loistollaan meitä koko kesän.

Upeinta pihallamme on ruusu. Nina Weibull -lajike on osoittautunut helppohoitoiseksi ja varmaksi. Ensimmäiset nuput - joita oli kymmeniä -ruusuun puhkesi kesäkuussa ja niitä on yhä lokakuussa. Mielenkiinnolla odotan jaksavatko ne vielä puhjeta kukkaan.

Olen tavoitellut sitä, että koko kesän jokin kasvi kukkisi ja tarjoaisi mahdollisuuden ihailla kukintojaan. Tässä olen onnistunut niin hyvin kuin vain tälläinen tavallinen amatööri voi. Yllä kevään ensimmäiset kukat huhtikuulta ja alla kesän muita otoksia.

Pionin kukat ovat upeita, mutta lyhytaikaisia. Kärhöjä taas pihassamme on kolme eri väristä, jotka kaikki kukkivat hieman eri tahtiin, mistä olen ollut iloisesti yllättynyt. Olin ostavinani samanlaisia, mutta sainkin tumman punaisen, valkoisen ja sekoituksen. Luulin myös keväällä tappaneeni tämän kolmikon, kunnes ne alkoivatkin versoa maasta ja korottua ylös.

Terassin reunustamassa säleikköön olen istuttanut myös pari tulikuusamaa, jotka ovat kukkineet läpi kesän. Alla oleva kuva on otettu nyt lokakuun lopulla ja yhä vain siinä on villin oransseja kukkia.

Nämä muutamat vuodet, mitä tässä olemme asuneet, olen taistellut jättimaista putkikasvia vastaan. Tuo jättitatar on naapurin maalla, mutta heitä se ei haittaa lainkaan. Vielä alkukesällä uskoin voivani hallita sen leviämistä ja voittaa taistelun. Loman jälkeen myönsin tappion ja pyysin apua, mitä en ole saanut. Omin käsin sitä kasvia ei saa pysymään aisoissa.

Viimeistään ensi kesänä tarvitaan selvästi kovempia otteita tai sitten se valtaa myös meidän pienen pihamme. Ja sitä minä en totisesti hyväksy. Tuo kasvi tekee joka vuosi uuden kolmimetrisen varren ja alla olevassa kuvassa näkyy myös sen lakastuneita lehtiä, jotka nekin ovat aikamoisen kokoisia. Kaupunkimaisiin pieniin pihoihin tuo kasvi ei sovi lainkaan.

Sanotaan, että tärkeintä on puutarhanhoito. Ja kun näitä kuvia katselen niin yhä nuo kukat piristävät ja tuovat iloa - ehkä vähän ylpeänkin olon. Onnea on oma pieni piha.

*

Pormestarit Espooseen

2009-10-19T16:06:00.011+03:00

Espoon ja kuntien johtamisessa on haasteensa. Varsinkin suurissa kunnissa asioita on todella paljon ja yhdellä luottamushenkilöllä aikaa rajallisesti. Asioita pitäisi yrittää seurata ja ottaa kantaa. Valmisteluvaiheessa käytetään paljon valtaa, mutta usein sitä käyttävät muut kuin luottamushenkilöt.

Itsekin olen pelkästään tänään yrittänyt puuttua ja edistää useampaa asiaa. Nuorisotyöttömyys on Espoossa kaksinkertaistunut ja sen helpottamisessa kaupungin olisi syytä olla aktiivinen. Minulle luvattiin, että näistä toimista saadaan selvitys talousarvion yhteydessä.

Viime kuun seurannan yhteydessä taas sain tietää, että päivähoidossa hoito- ja kasvatushenkilöstön määrä on kääntynyt laskuun koska hoitopaikkojen kysyntä on vähentynyt. Samalla kuitenkin tulee yhä viestiä siitä, että kerho- ja muuta avointa toimintaa ajetaan alas, mikä on kestämätöntä Espoo-lisän ehtojen kiristämisen jälkeen. Meille luvattiin tästäkin selvitys samaisiin talousarvioneuvotteluihin.
- On syytä myös valvoa ja muistaa, mitä meille on luvattu.

Osana tuottavuusohjelmaa valmistellaan palveluiden tilojen ja järjestämisen strategiaa. Käsittelimme tänään myös luonnosta näistä linjauksista ja toivon, että hyvä keskustelu vie tuota esitystä parempaan suuntaan. Joulukuun valtuustossa on tarkoitus määritellä mm. se, mitkä palvelut Espoossa ovat lähipalveluita, missä asioissa asukkaita palvellaan kullakin suuralueella ja mitkä toiminnot keskitetään. Kaavoitusta ja suunnittelua on tarkoitus ohjata niin, että jatkossa useampia palveluita saa samasta paikasta ja hyvien liikenneyhteyksien ääreltä.

Toisinaan siis merkittävissä asioissa luottamusmiehet pääsevät ohjaamaan valmistelua. Näin syntyy toivottavasti laajaa yhteinen ymmärrys tavoitteista ja keinoista, jolla selviämme vaikeiden aikojen yli. Helppoa tämä ei tule olemaan, sillä meillä on ratkaistavana useampia haasteita: talouden niukkuus, työvoiman väheneminen ja ympäristön kestokyvyn rajat.

Avoimuus ja erilaisten toimintatapojen kehittäminen on todella tarpeen, jotta valtuutetuilla pysyy se päätösvalta, joka sille kuuluu. Se ei kuitenkaan riitä, vaan olen vakuuttunut siitä, että meidän on syytä siirtyä pormestarimalliin kaupunkimme johtamisessa Tampereen mallia mukaillen. Se ei tarkoita vain kaupunginjohtajan korvaamista poliittisella johtajalla, vaan edellyttää laajempaa remonttia.

Tähän johtopäätökseen tulin lukiessani erinomaista VM:n laatimaa raporttia Kunnan johtaminen - demokratian työnjako ja vastuu. Siinä kuvataan hyvin sitä, kuinka nykyisin kaupunginjohtaja on sekä ammatillinen virkajohtaja, mutta samalla poliittinen johtaja, jonka valtuusto voi ääritapauksessa erottaa. Pormestarin myötä tästä poliittisesta johtamisesta tulisi avoimempaa, selkeämpää ja samalla se antaisi kasvot päätöksenteolle ja vastuulle.

Tätä asiaa Espoossa selvitetään ensi vuonna ja tuo raportti on hyvä pohja sille työlle. Sen verran arka kuitenkin olen tekemään radikaaleja muutoksia, etten uskalla ainakaan vielä kannattaa suoralla vaalilla valittavaa pormestaria. Siitä on kuitenkin rohkaisevia kokemuksia muualta Euroopasta, mutta ehkä tähän suuntaan on syytä edetä vaiheittain?

*

Arvostetulla alueella

2009-10-06T21:40:00.009+03:00

Siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun muutimme näille kulmille. Asumme nyt kolmannessa asunnossa ja nykyisen kotimme ikkunasta voin nähdä ensimmäisen asuntomme ikkunan. Tuntuu, että olemme asettuneet paikoilemme Tuomarilaan ja lyhyen historiamme vuoksi meille muuttunut ja kehittyväkin Tuomarila tuntuu hyvältä paikalta asua ja elää.

Onko kyse enemmän siitä, että olemme löytäneet hyvän paikan vai viihtyisän asunnon, joka miellyttää? Tätä jäin miettimään, kun kävin Lasse Naukkarisen dkumentin Arvostetulla alueella ensi-illassa. Se kuvaa täällä pitkään asuneiden tunteita muutoksen keskellä. Maalaiskylämäisyys on saanut väistyä uusien talojen tieltä. Tuo kehitys on tarjonnut meillekin mahdollisuuden löytää koti täältä.

Naukkarinen ihmettelee dokumentissaan, kuinka tätä aluetta voidaan pitää arvostettuna - kuten kiinteistövälittäjät aluettamme kuulemma kuvaavat - kun täältä puuttuu kaikki kaupunkiin liittyvät olennaiset tekijät. Tuomarilassa ei ole (enää tai vielä) kauppaa, eikä myöskään postia, kahviloita tai ravintoloita. Nurkan takaa ne kuitenkin löytyvät.

Täällä on kuitenkin ihana kampaamo, herttainen kukkakauppa ja tunnelmallinen elokuvateatteri VPK:n talossa, josta löytyy myös kioski. Tuossa teatterissa käynnistyi taas tänään elokuvaviikko ja siellä on myös alakoululaisten leffakerho.

Naukkarisen dokkarin jälkeen jäin muuten ihmettelemään, miksi kukkakioskimme ei saanut lainkaan huomiota osakseen. Minusta se olisi sen ansainnut.
- Parasta täällä on kuitenkin hyvät liikenneyhteydet ja juna-asema, joka on monet meistä tänne tuonut ja luo yhä paineen tiivistää asutusta.

Perheellistyminen sitoo asuinalueeseen erityisellä tavalla, suhde omaan alueeseen muuttuu vakavammaksi. Tänä syksynä olemme huomanneet, kuinka uudella koulu- ja päiväkotitiellä yhä useampi tervehtii. Lasten kautta tullaan tutuksi myös leikkikentillä, vanhempainilloissa ja muuallakin ja kannetaan yhteistä huolta alueen palveluista.

Tavallaan sitä tuntee kuuluvansa alueeseen, kun raiteilla kulkiessa tapaa ihmisiä, jotka tervehtivät ja joiden kanssa pysähtyä rupattelemaan hetkeksi. On tämä minunkin kyläni, vaikka katsonkin sitä hieman toisin silmin kuin vanhemmat asukkaat.

Koulupolun ensiaskeleet

2009-09-24T22:06:00.003+03:00

Syksyn alussa on jälleen kerran monissa perheissä eletty jännittäviä hetkiä. Itsestänikin tuntui, että ensimmäisen kerran eläessäni jännitin koulun alkua.

Ensimmäinen koulupäivä tarkoittaa muutosta ja kehitystehtävää koko perheelle – ei vain pienelle lapselle. Hiljalleen lapsen elinpiiri laajenee ja vanhempienkin on uskottava, että pienet siivet kantavat. Lapsi tarvitsee rohkaisua ja luottamusta sopivassa suhteessa. Ja aikuisen aikaa kokeakseen olevansa turvassa.

Vanhemmille muutos aiheuttaa myös huolta. Miten lapsi selviytyy, miten lapsi oppii, saako lapsi kavereita ja entä onhan koulussa varmasti nollatoleranssi kiusaamisen suhteen?

Jo pelkästään koulutien oppiminen on haastavaa ja aamupäivähoidon puute vaatii aikamoisia järjestelyitä perheiltä. Omalta osaltani olen ihmetellyt, kuinka ilman iltapäivähoitoa selvittiin vielä muutama vuosi sitten. On hienoa, että Espoo pystyy nyt tarjoamaan turvallisen iltapäivän pienille koululaisille.

Koulun tehtävä on tukea lasten kasvua ihmisyyteen ja vastuullisuuteen sekä antaa lapsille tietoja ja taitoja. Kasvatuskumppanuus tukee koteja näiden kasvatustehtävässä. Muutaman viikon kokemuksella tunnen tyytyväisyyttä koulun ja opettajien ajatuksiin: sosiaalisten taitojen tärkeyttä ja oppimisrauhaa korostetaan hyvällä tavalla. Kaikkea ei tarvitse osata heti, vaan lasten yksilöllistä kehitystä tuetaan.

Samaan aikaan valtuustossa olemme joutuneet laatimaan Espoolle selviytymisohjelman siitä, kuinka selviämme talouden taantumasta. Vaikka turvaudumme rahastoihin, otamme lainaa ja korotamme verojakin niin selvitäksemme joudumme nipistämään menoista. Tämä on jo nyt näkynyt myös koulujen arjessa ja vanhemmat ovatkin olleet syystä huolissaan.

Onneksi valtuusto päätti poistaa sijaiskiellon ja myös tukiopetuksen antamisen mahdollisuuksia parannettiin. Espoolaisten päättäjien arvoista kertoo myös se, että veronkorotuksella saatavat lisävarat on korvamerkitty koulupuolen ja sosiaali- ja terveystoimen kipukohtien helpottamiseen.

Näin toivoaksemme luomme edellytyksiä sille, että lapsiemme on jatkossakin hyvä oppia ja kasvaa kaupungissamme.

*Kirjoitus on julkaistu Espoon seurakuntasanomat Essessä 24.9.2009

Autoton päivä

2009-09-21T20:44:00.004+03:00

Tiistaina 22.9. vietetään jälleen autotonta päivää, jonka viettoon osallistun osaltani pyöräilemällä töihin ja päiväkotiin. Niin olen tehnyt niinä päivinä, kun ei ole ollut syytä kiiruhtaa päivän aikana paikasta toiseen ja kolmanteen. Pyörä on kaikkein kätevin kulkuneuvo lyhyillä matkoilla.

Myönnän, että toki auton hankinta vuoden alussa on muuttanut elinpiiriäni ja kulkutapojanikin. Esimerkiksi viime viikolla oli mahdollista osallistua illalla sekä kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoukseen että Espoon teatterin Idiootin ensi-iltaan, kun kuljin matkat autolla - aiemmin olisi pitänyt valita. Pitkän ja antoisan näytöksen jälkeen oli mukavaa tulla kotiin nopeasti ja tarjosin mielelläni kyydin lähellä asuvalle toisellekin katsojalle.

On päiviä, jolloin pitää säntäillä paikasta toiseen ja valitsen kulkupelin tilanteesta ja matkasta riippuen. Tuona samaisena keskiviikkona olin aamupäivästä ollut koulutuksessa Helsingin keskustassa, jonne sateesta huolimatta menin tietysti junalla ja loppumatkan taitoin ratikalla.

Samaisena keskiviikkona (16.9.) Länsiväylä moitti meitä päättäjiä kaksinaismoraalista liikenteessä. Kuljemme omilla autoilla, koska joukkoliikenne toimii kehnosti ja olemme laininlyöneet joukkoliikenteen kehittämisen, vaikka meillä on valta ja vastuu.

Tuossa on totta ainakin toinen puoli. Pari viikkoa sitten konsernijaostossa käsittelimme ensi vuoden joukkoliikenteen suunnitelmia tai paremminkin karsintalistaa, jota emme suostuneet sellaisenaan hyväksymään. Ensi vuoden talouden kehyksessä näyttää olevan useamman miljoonan aukko juuri joukkoliikenteen kohdalla: pääkaupunkiseudun yhteistyössä on sovittu tietystä maksusta, jolla korvataan Helsingin palvelurakenteita ja sitä ei ole varattu mihinkään.

Uuden joukkoliikenneorganisaation myötä tulevia arvioituja hyötyjä ei näytä olevan tiedossa lainkaan, vaan hallinto, suunnittelu ja muu sellainen maksaa yhtä paljon kuin aiemminkin. Niinpä johtopäätöksenä siitä on sitten niiden linjojen karsiminen, joiden osalta sopimukset päättyvät riippumatta kysynnästä tai siitä aiheutuuko karsinnasta kustannuksia toisaalle esim. koulukuljetuksiin.

Sanoimme konsernijaostossa, että ei käy. Sen sijaan näytimme vihreää valoa maltillisille lippujen hintojen korotukselle. Enhän minä mielelläni hintojen korostusten takana ole, mutta talouden tilanne on niin vakava ja vielä pahempana olisin pitänyt joukkoliikenteen romuttamista.

Joukkoliikenne tuntuu olevan yhä enemmän "ei-kenenkään" -maata: sillä ei Espoossa ole omaa lautakuntaa tai johtokuntaa ja sen palvelutasoa valvoo vain konsernijaosto, jolle kuuluu monta muutakin tehtävää. Kuvaamastani tukalasta tilanteesta huolimatta yksikään valtuutettu ei valtuuston kehyskeskustelussa puhunut joukkoliikenteestä.

Tuleva Helsingin seudun joukkoliikennekuntayhtymä on liian kaukana useimmista valtuutetuista: poissa silmistä, poissa mielestä. Kun päätökset on tehty, voi lopputulos olla ikävä yllätys ja herääminen tulla liian myöhään.

*

Espoo -lisästä päivähoidon avoimeen toimintaan

2009-09-14T17:09:00.006+03:00

Viime viikolla valtuusto päätti tulevan syksyn suunnasta ja ensi vuoden talouden raameista. Tässä yhteydessä syntyi ratkaisu tiukentaa Espoo -lisän ehtoja siten, että sitä myönnetään vain perheille, jotka hoitavat kaikki päivähoitoikäiset lapsensa kotona. Toki tästä tulee olemaan poikkeuksena ne perheet, joiden lapsella on erityinen tarve päivähoidon palveluille.

Eivät tällaiset tiukennusratkaisut helppoja ole. Olen varsin tietoinen siitä, että moni pienten lasten perhe on taloudellisesti tiukoilla ja tuo tuen kiristäminen asettaa heidät vaikeaan tilanteeseen. Joko lapsi otetaan pois hoidosta tai sitten vyötä kiristetään. On kuitenkin syytä muistaa, että kotihoidon tuen nuo perheet saavat kuten ennenkin, vaikka lapsi hoidossa jatkaisikin. Ja toisaalta on siinä kotona olemisessakin puolensa, jos hoitopaikka jää.

Tässä yhteydessä olen itse pitänyt tärkeänä, että huolehdimme palveluista, joilla tuetaan lasten kotona hoitamista. Avointen päiväkotien, asukaspuistojen ja kerhojen toimintaa tulee kehittää tukemaan tavoitetta lisätä lasten kotona hoitamista.

Molemmista päistä nipistäminen olisi karhun palvelus perheille ja voi tulla kalliiksi kaupungille päivähoidon kysynnän kasvun myötä. Kyllähän tämä tunnutaan ymmärrettävän myös valmistelijoiden keskuudessa, mutta huoleton ei voi olla.

Tänään kaupunginhallituksen listalla oli hetken aikaa aloitusluvan antaminen Hiirisuon asukaspuistolle. Sitä on Kalajärvellä kaivattu iät ja ajat ja nyt sen viimein pitäisi sinnne tulla. Mutta ei se niin yksinkertaista ole. Ensiksi esittelijä esitti, että aloituslupaa ei anneta ja ehdin saada myönteiselle vastaesitykselleni vähän kannatustakin kunnes asia vedettiinkin kokonaan pois listalta. Onkin kuulemma niin, että asukaspuiston tarjouskilpailussa on tapahtunut kömmähdys ja se joudutaan suorittamaan uudelleen, eikä koko puisto edes vielä tarvitse aloituslupaa.

Huhhh... huhh. Ota tuosta nyt sitten selvää! Iso riski on kuitenkin, että tuo asukaspuisto jää odottamaan uusia kaava-alueita ja niiden valmistumista ennen kuin rakennustöitä aloitetaan. Ja näin toiveikas suunnittelu alueen toimijoiden kesken valuu hukkaan. Toivon, että olen väärässä peloissani. (Ja muutaman reunahuomautuksen voisi tehdä tästä käsittämättömästä kilpailuttamisen taitamattomuudesta, mistä syystä meillä ei vielä rakenteilla ole esim. Leppävaaran uimahallia ja maauimalaa.)

Aiemminkin jo olemassa olevat asukaspuistot ja avoimet päiväkodit ovat olleet uhattuna, kun jollakin tietyllä alueella on ollut pulaa päivähoitopaikoista. Useimmiten väliaikaisjärjestelyiden jälkeen avoin toiminta on saatu käynnistettyä uudelleen. Saamieni tietojen mukaan esim. Kilossa on jo nyt niin paljon avoimen toiminnan kysyntää, että sinne ollaan avaamassa uudelleen avoin päiväkoti ja kerhotoimintaakin kun rakenteilla oleva päiväkoti valmistuu.

Tiedän myös, että päivähoidossa kaikkialla näkyy talouden ahtaus henkilöstömäärien tarkistamisissa. Se koskee myös avointa toimintaa ja kerhotoimintaa. Ihmettelin tänään ääneen myös sitä, kuinka Kauklahden alueelle tulevaan uuteen päiväkotiin tarvitaankin vain muutama uusi virka ja muu henkilöstö saadaan siirroilla hoidettua. Sain selvityksen, etteivät nämä henkilöt tule avoimesta toiminnasta. Ainakaan tällä kertaa.

Päivähoitopaikan saamiseen meillä on subjektiivinen oikeus, avoimen toiminnan mahdollisuudet ovat kunkin kunnan viisauden varassa. Yritän omalta osaltani pitää tuota viisautta yllä, vaikka tässä talouden puristuksessa se ei ole yksinkertaista.

*

Päätöksien aika

2009-09-02T23:01:00.006+03:00

Ratkaisu jätevedenpuhdistamosta näyttää kypsyvän. Asia on minulle ollut hankala kahdesta syystä: kaikkien selvitysten perusteella järkevin ratkaisu suljettiin pois jo ennen kuin selvitykset olivat kunnolla tehty. Itse halusin niitä odottaa, mutta huomasinkin, ettei faktoilla ollutkaan merkitystä. Ja toisekseen nyt esillä ollevan vaihtoehdon ympäristölautakunta tyrmäsi aikanaan täysin.

Valmistelun aikana olen käynyt tutustumassa parissakin kalliojätevedenpuhdistamossa. Turussa sellainen rakennettiin aivan keskeiselle paikalle ja lapsuuteni kotikaupungissa Lahdessakin sellainen on ollut vuosia kuntalaisten olohuoneen (nykyisen Sibeliustalon seutu) vieressä, eikä se ole häirinnyt ketään.

Kannatan jätevedenpuhdistamon siirtämistä kallion sisään, koska niin saamme paremman puhdistustuloksen. Se on siis ympäristöteko ja osa Itämeren suojelua. Ja koska Suomenojan laajentaminen tulisi käyttökustannuksiltaan kallioratkaisua kalliimmaksi.

En myöskään näe kaupunkirakenteen ja kaupunkikuvan kannalta järkeväksi rakentaa Suomenojalle meren rantaan ja toivottavan metroaseman viereen huiman suurta teollisuushallia. Sellainenhan katettu ja uusittu puhdistamo aikanaan olisi. Sen sijaan näen perusteltuna alueen kehittämisen ja kaavoittamisen asunto- ja työpaikka-alueeksi siten, että yhteiselo lintujen kanssa on mahdollinen.

On aivan poikkeuksellista, että tuolla alueella maanomistaja on nimenomaan kaupunki. Se antaa meille erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa alueen asuntotuotantoon siten, että alueelle tulee monipuolista ja myös kohtuuhintaista asuntorakentamista. Se avaa mahdollisuuden myös haastaa asuntorakentajia laadulla ja kehittää kaupunkiasumista. Tuon alueen rakentaminen on järkevää myös siksi, että siellä on jo palveluita, kunnallistekniikka ja kehittyvä joukkoliikenne ainakin osin myös tulevienkin asukkaiden tarpeisiin.

Näillä perustein olen päätynyt siis kannattamaan kalliojätevedenpuhdistamon rakentamista Blominmäkeen, koska se on tehdyin muutoksin (maanpäälliset osat on siirretty täyttömäen päälle) toiseksi paras vaihtoehto ja poliittisisin perustein paras mahdollinen. Tarkennusten jälkeen hanke ei uhkaa luonnonsuojelullisesti arvokasta viheryhteyttä ja suoaluetta, eikä vaaranna Espoonjoen ja Espoonlahden luontoarvoja.

***

Toinen alkusyksyn kimurantti kysymys on ollut jälleen kerran Histan osayleiskaava. Sen suhteen olen erinomaisen tyytyväinen tämän illan kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoukseen, joka yksimielisesti linjasi Histan suunnittelun periaatteet:

- Histaan on saatava rata. Länsiradan on mahduttava tulevan Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaan, sillä se palvelee myös Kirkkonummen, Vihdin ja Lohjan tulevia ja nykyisiä asukkaita.
- Histan asemakaavoitus käynnistyy vasta myöhemmin. Nyt viimein näyttää syntyvän yhteinen ymmärrys siitä, että suunnittelemme tuota aluetta tulevaisuuden tarpeisiin (2020 ja eteenpäin) ja tämän hetken asuntorakentamisen tarpeita varten tiivistämme Eteläistä Espoota.
- Pelkkä yleiskaava ei riitä Histan asemakaavoituksen ohjeistukseksi, jos haluamme sille oman luonteen ja imagon siten että se on kestävän kehityksen edelläkävijä. Histan suunnitteluun pitää saada mukaan erilaisia yhteisöjä ja tiukat tavoitteet energiapihiydestä.

***

Joidenkin mielestä näiden asioiden valmistelu on vienyt tuskastuttavan kauan, eivätkä ne nytkään valmiita ole, vaikka olenkin oman näkemykseni kertonut. Ratkaisut, jotka nyt näyttävät syntyvän osoittavat kuitenkin sen, että politiikassa on viisasta tehdä huolella isoja ratkaisuja, ottaa aikaa keskustelulle ja pyrkiä yhteisymmärrykseen. Niin syntyy parempia ratkaisuja, mikä on kaikkien meidän kuntalaisten etu.

*

Isoja asioita heti aluksi

2009-08-19T21:24:00.006+03:00

Palailen arkeen vaiheittain, kuten lähdin lomallekin. Olin yli kolme viikkoa maalla ja aikalailla erossa kaikesta vakavasta ellei oteta lukuun puutarhaunelmiani, jotka sielläkin veivät minut mukanaan. Niistä enemmän tila-blogissamme jossain vaiheessa.

Tiistaina jännitin oikeasti koulun alkamista ensimmäisen kerran elämässäni, kun saatoin pienen poikamme kouluun. Näin sekä lapsen että koko perheemme elämä muuttuu aikatavalla emmekä vielä oikein edes tiedä mitä se tarkoittaa. Onneksi olen voinut keskustella henkilökunnan kanssa ja myös muiden vanhempien kanssa, jotka ovat kokeneet saman. Kiitos sen, on oloni nyt karvan verran rauhoittuneempi.

Politiikan asialista on alusta alkaen ollut painava. Maanantain valtuustossa oli lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma käsiteltävänä. Siihen oli kerätty merkittävää tieto espoolaisten lasten elämästä ja siitä, kuinka paljon lasten palveluista puuttuu osaavia ihmisiä, jotta heitä perheineen voitaisiin auttaa riittävän ajoissa. Neuvolassa, kouluterveydehuollossa, perheneuvoloissa ja muualla on työntekijävajetta samaan aikaan kun lasten ja nuorten tuen tarve kasvaa.

Viikon alusta alkaen on käyty neuvotteluja ensi vuoden talousarvion suuntaviivoista. Espoon taloudellisessa tilanteessa ei valoa näy ja olenkin iloinen, että ryhmien välillä syntyi sopimus siitä, että käytämme kaikkia mahdollisia keinoja selvitäksemme. Valitettavasti ensi vuonna ei ole jaettavana kuin niukkuutta siitä huolimatta, että veroja korotetaan (0,25 %), rahastoja puretaan aiempia suunnitelmia enemmän ja lainaa otetaan reippaasti.
- On hienoa, että lähes kaikki ryhmät ovat mukana sopimuksessa. Se kertoo tahdosta etsiä ratkaisuja yhdessä vaikeina aikoina. Se on vastuunkantoa. Ei varsinaisen talousarvion tekeminen helppoa tule olemaan, mutta nyt lähtökohdat sen laatimiseen ovat paremmat kuin osasin uskoa kotiin palatessani.

Veronkorotuksen tuotto käytetään sosiaali- ja opetustoimen menoihin. Se ei tarkoita, ettemmekö silti joutusi säästämään ja tehostamaan eli tekemään asioita järkevämmin tulevaisuudessa. On vain niin, että muutokset vievät aikansa ennen kuin säästö niiden kautta tulee. Näin rakennamme siltaa muutoksen tueksi, jotta kuntalaiset saavat tarvitsemansa palvelut ja huolehdimme lapsistamme ja nuoristamme nyt, kun he tukea tarvitsevat.

***

Olen myös ehtinyt pohtia, millainen tulevaisuuden Histan tulisi olla, jotta se olisi kestävän kehityksen airut - jotta Histaan muuttaminen olisi samalla ympäristöteko. Alueelle tulisi luoda oma imago ja omanlaisensa vetovoimatekijät, mutta kuinka niitä voisi sanoittaa yleiskaavassa?

Raide ja kevyt liikenne ovat ehdottomia edellytyksiä, mutta asumisen kehittämistä tulisi voida ohjata uuteen suuntaan. Tätä ajatusta tukee Helsingin kaupungin kannanotto nykyrakentamisesta. On hyvä, että edes joku uskaltaa haastaa rakennusliikkeet, jotka eivät liiemmin ole panostaneet tuotekehittelyyn.

On mielenkiintoista, että Suomessa on nyt kaksi passiivitaloa kun niitä Saksassa on 12 000. Siellä on kunta, joka on päättänyt, että 2011 alkaen kaiken rakentamisen on oltava passiivitasoa. Myös meillä on mahdollisuus ohjata, vaatia ja luoda edellytyksiä, että rakentamisessakin viimein ryhdytään oikeasti säästämään energiaa. Sillä on oikeasti merkitystä, sillä liikenteen ohella rakennukset ovat todella merkittävä energian kuluttaja ja sitä kautta päästöjen aiheuttaja.

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää meiltä kaikilta uutta ajattelua ja ideoita.

*

Kuvia kesästä

2009-07-20T19:49:00.016+03:00

Perheemme lomat ovat alkaneet asteittain. Ensimmäisenä kesälaitumille pääsi Väinö, joka jätti samalla taakseen lopullisesti päiväkotiajan. Neljä vuotta lapset tuossa talossa olivat. Nämä ovat niitä liikuttavia elämän käännekohtia lasten ja vanhempien elämässä. Pojan loma alkoi yhdessä perheen kanssa Suvisaariston luonnosta nauttien.

Pihamme kukkien väri-iloittelu on jatkunut läpi kesän. Tässä kärhön ja ruusujen loistoa. Pulmiakin puutarhanhoidossa on ollut: ruusuihin iski jokin tuholainen, etanat ahmivat kukkien lehtiä ja naapurin valtava Jättitatar yrittää valloittaa yhä pihamme. Ainakin tässä vaiheessa olen voitolla taistossa näitä vastaan.

Espoon keskuksessa Siltakadun työmaa valmistui viimeistelyä vaille valmiiksi viimein, eikä kesällä kukaan enää jaksa ihmetellä töiden venymistä usealla kuukaudella. Katu on hieno ja korostaa jalankulkijoiden turvallisuutta. Autoliikenne hidastuu bussipysäkkien ja liikenneympyrän keinoin, eikä näin tarvita liikennevaloja. Entressen edusta on nyt parempi kuin koskaan.

Ps. Kuvaa emme ehtineet ottaa, mutta Kirkkojärveltä löytyi todella ilahduttava rakennustyömaa. Siellä sitä kaikessa hiljaisuudessa rakennetaan urheiluhallia, enkä ainakaan minä ole lukenut asiasta mistään. Toki suunnitelmista tiesin, mutta usein niiden toteutuminen kestää äärettömän kauan.

*

Takki tyhjä, osa 2

2009-06-29T20:58:00.010+03:00

On hetkiä, jolloin tulee miettineeksi ajan kulkua. Vuoden vaihteessa tulee tehtyä tiliä menneestä vuodesta ja suunnitteltua tulevaa. Vuosien vierimistä tulee pohtineeksi myös keväisin, kun ikää tulee lisää. Nyt kun lapset ovat tulossa kouluikään elämän pyörä kulkee yhä selvemmin kesästä kesään. Valo antaa voimaa, jolla pitää jaksaa seuraavaan suveen.

Myös politiikan kalenteri on aina kiireinen syksystä pitkälle kevääseen. Viime syksy oli poikkeuksellisen rankka kunnallisvaalien vuoksi. Tein kaiken kuten ennenkin ja vähän enemmänkin. Sain voimaa vastustuksesta ja likaisesta kampanjoinnista. Pursuin sisua, mutta sillä oli veronsa ja siksi olin keväällä poikkeuksellisen väsynyt. Sitä sisua tarvittiin taas, että jaksoin viimeiset kokoukset.

Loma politiikasta tuli tarpeeseen, vaikka ihan kokonaan Espoon asioita ei voi olla ajattelematta kesälläkään. Siitä ovat monet uutisetkin pitäneet huolta. Tässä taloudellisessa tilanteessa sapettaa mm. se, että metron maanalaisten asemien kaavavalitukset viivästyttävät rakentamista vuodella ja jokainen päivä maksaa paljon.

Mieltäni on ilahduttanut suuresti myönteinen palaute, jota olen toisinaan saanut. On ollut ilo huomata, että tätä blogianikin seurataan ja muutoinkin työskentelyäni luottamustehtävissäni. Pidän vuorovaikutusta ja sähköpostia tärkänä, vaikka en aina olekaan ehtinyt vastata. Omatuntokin on siitä kolkutellut.

Kevään myötä ajatukset liitävät muualle: kävin Sysmän tilalla tarkistamassa paikat ensimmäisen kerran jo toukokuun alussa. Sellaisena kuin olimme sen jättäneet se odotti paluutamme. Siellä on ihan toisenlaista työtä yllin kyllin ja pienetkin etenemisen askeleet tuottavat suurta iloa. Savun kohoaminen piipusta tai padallinen lämmintä vettä ovat olleet todella riemastuttavia kokemuksia!

Kotonakin on mieli saanut levätä puutarhatöissä. Pienen pieni pihamme tuntuu olevan valmis ja on ilahduttanut meitä jo monella upealla kukalla. Keväällä luulin tappaneeni upeat kärhöni, mutta hihkuin ilosta kun löysinkin niiden varsia viime viikolla. Ja pieniä suloisia nuppua, joista avautuu vielä hienoja kukkia.

Nyt pioni on puhkeamassa kukkaan ja ruusussa on nuppuja enemmän kuin jaksan laskea. Taistelussani naapurin jättimäistä putkikasvia (Jättitatar) olen ottanut uuden taktiikan ja olen mielestäni voitolla. Törkeitä rajan ylityksiä tosin tuo kasvi on tehnyt ja viimeksi löysin sen taimen jopa nurmikoltamme. Periksi en kuitenkaan aio antaa.

Aurinko, valo ja maa. Niistä saan voimaa, jotta jaksan ensi syksyn ja talven tuiverruksen. Kuten jo kirjoitin asioista ei tule seuraavanakaan talvena olemaan pulaa, mutta vaikeuskerroin kasvaa talouden taantuman myötä. Kirjoittelen niistä sitten, kun koulut ovat alkaneet. Ehkä muutaman kukkakuvan saatan sitä ennen jakaa kanssanne. Saa nähdä.

Nyt nautitaan lämmöstä!

*

Takki tyhjä, osa 1

2009-06-15T21:17:00.011+03:00

Maanantaina oli kevätkauden viimeiset kokoukset. Illan kaupunginhallituksessa oli vahvimmin esillä taloustilanne ja kuinka se tulee vain pahenemaan. Listalla oli myös joukkoliikenteen kehityssuunnitelma tuleville vuosille. YTV oli valmistellut hyviä parannusehdotuksia, joihin suhtauduimme myönteisesti, mutta samalla muistuttaen etteivät uudet asuntoalueet välttämättä toteudu suunnitellulla tavalla laman vuoksi.

Kävimme myös alustavaa keskustelua siitä onko meillä ylipäätään tulevina vuosina varaa kehittää joukkoliikennettä. Olisi kovin erikoista ja lyhytnäköistä, jos taloustilanteen vuoksi päätyisimme siirtämään ihmiset liikkumaan omilla autoilla kun samaan aikaan ainakin väitämme olevamme huolissamme ilmastosta ja olemme edistävinämme kestävää kehitystä. Parannukset, jotka lisäävät joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja sitä myöten matkustajia on syytä toteuttaa suunnitelman mukaan. Joukkoliikenteen kustannuksiin palataan alkusyksystä, kun annamme lausunnon ensi vuoden palvelutasosta YTV:lle.

Käsiteltävänämme oli myös toukokuun talouden seurantaraportti ja sen yhteydessä merkittäviä muutosesityksiä. Päätimme siirtyä pilottikokeilun kautta koulukohtaiseen budjetointiin, mutta samalla edellytimme ettei muutos saa vaarantaa koulujen välistä tasa-arvoa ja kouluilla on oltava myös riittävästi ihmisiä hoitamassa taloutta. Tätä asiaa aion seurata tarkoin.

Toimialoja edellytettiin tekemään uusi toimia, jotta valtuuston asettamissa menorajoissa pysytään. Kaupunginhallitus päätti, että uudet tiukennukset pitää tuoda lautakuntien päätettäväksi ja myös tiedoksi kaupunginhallitukselle, jotta olemme tietoisia, mitä varojen niukkuus arjessa tarkoittaa. Sietämättömiä ratkaisuja ei tässäkään tilanteessa voi hyväksyä ja harkintaa on voitava käyttää.

Eniten keskustelua tällä kertaa herätti jo aiemminkin esillä ollut esiopetuksen siirto varhaiskasvatuksen (so. päivähoidon) vastuulle. Niukimmalla mahdollisella enemmistöllä kaupunginhallitus päätti olla tekemättä tuota muutosta vielä, vaikka se toisi lapsille eheämmän päivän ja olisi siten lasten ja heidän perheiden edun mukainen ja samalla se toisi myös säästöjä kaupungille. Tähän kuitenkin palataan syksyllä, kun asiaa on tarkemmin selvitetty.

Kevät on ollut vaikea ja työläs laman vuoksi, eikä helpotusta ole näkyvissä. Kaikki ennusteet näyttävät siltä, että ensi vuosi tulee olemaan vielä vaikeampi. Syksyllä tulee olemaan tukalaa suunnitella tulevaa vuotta, kun tulotilanne on kehno, velkaa otetaan aikalailla ja rahastoja syödään eikä varat silti riitä kaikkeen ja samaan aikaan palveluiden tarve kasvaa.

Työ valtuustossa ja kaupunginhallituksessa on vienyt voimia ja loma on nyt todella tarpeen. Olen pahoillani, että blogini on ollut jo melkein tauolla viime aikoina. Voimia ei vain ole ollut riittävästi kirjoittaa. Kesällä keskityn muuhun ja päivittelen tätä jos ja kun jaksan, jotta syksyllä olisin voimissani. Toisen Takki tyhjä kirjoituksen kuitenkin vielä kirjoitan, missä kerron siitä, mikä on antanut voimia jaksaa ja ilahduttanut minua kevään aikana.

Kiitän lukijoitani ja toivotan hyvää kesää!

*

Eu-vaalit olivat

2009-06-08T00:23:00.003+03:00

Vaalien voittajat Vihreät ja persut olivat liikkeellä ykkösketjun voimin. Se kertoo tahtotilasta, sillä niin vaalit voitetaan: tarvitaan hyviä ja uskottavia ehdokkaita ja positiivista kamppailua.

Myös SDP:n listalle olisi kaivattu kipeästi sekä istuvia meppejä että entisiä ministereitä ja puheenjohtajia. Onhan se outoa, että ainoa aidosti kansainvälinen puolue ei syty eikä menesty eurooppalaisissa vaaleissa.

Äänestysinto oli samaa tasoa kuin yleensäkin kiinnostus EU-asioihin ellei oteta huomioon kurkkudirektiivien kritisointia tai muita yleistyksiä. Täällä sentään vaalit näkyivät pari viikkoa katukuvassa toisin kuin Budapestissä, missä olimme lyhyellä lomalla vaaliviikolla.

Mielestäni suomalaiset eivät protestoineet näissä vaaleissa. He vain eivät välittäneet.

Politiikka on puhumista ja kirjoittamista. Nuo taidot Timo Soini taitaa paremmin kuin muut. Se teki hänestä äänikuninkaan. Nyt Soini kertoo hoitavansa EU:n, puolueensa ja Espoon asiat. Niitä tekoja vain on saatu tähänkin asti Espoossa ootella ja niin on jatkossakin.

RKP käy elämän ja kuoleman kamppailua. Äärimmäisessä hädässä näyttää olevan mahdollista voittaa kolmosluokankin ketjulla, kun joukkue toimii riittävän hyvin yhteen.

Toivotan onnea menestyneille ja rakentavaa keskustelua meille tappion kärsineille.

Valtuustotyötä talouden myllerryksessä

2009-06-01T21:29:00.005+03:00

Muutokset kuluttavat - haasteellisuus jatkuu

Viime vuoden lopulla alkanut vakava taloudellinen myllerrys on varjostanut alkanutta valtuustokautta. Jo viime syksynä talousarviota tehdessä päätettiin, että tarvittaessa keväällä talousarviota tarkistetaan. Ja näin myös tapahtui vuoden alkupuolella.

Valtuusto ei ollut yksimielinen talousarvion supistamisessa. Me demarit esitimme vähäisempää karsintaa, jotta äkkijarrutus ei vaarantaisi palveluiden toimivuutta. Kun suunnittelemattomasti karsitaan, se haittaa myös toiminnan kehittämistä. Jo nyt on selvää, että enemmistön sopima säästösopimus on aiheuttanut vaikeuksia. Lehdistäkin olemme saaneet lukea esim. koulujen sijaiskielloista, mihin ratkaisu on johtanut.

Pitkään jatkunut keskustelu päivähoidon kotipesästä päättyi, kun valtuusto päätti siirtää koko varhaiskasvatustoiminnan sivistystoimeen. Muutos huolestutti demariryhmää. Tällaiset muutokset syövät resursseja ja talousvaikeuksissa pitäisi keskittyä päivähoitopalveluiden turvaamiseen. Muut pienten lasten perheitä tukevat palvelut – kuten lastenneuvolat, perheneuvolat ja puhe- ja toimintaterapia - jäävät sosiaali- ja terveystoimeen. Ero ei saa vaarantaa toimivaa yhteistyötä perheiden parhaaksi.

Päivähoidon myötä sivistystoimeen siirtyy myös asukaspuistot ja avoimet päiväkodit. Esityksestämme valtuusto korosti päätöksessään näiden ja kerhotoiminnan turvaamista muutostilanteessa. On tärkeää, että taloudellisesti niukkoinakin aikoina huolehditaan kotona hoidettavien lasten ja heidän perheidensä palveluista. Tuolla toiminnalla ei ole lain turvaa, mutta se on se silti kaupungille edullisempaa kuin järjestää näillekin lapsille hoitopaikat.

Valtuustoryhmämme edessä on isoja haasteita. Jätevedenpuhdistamoratkaisu piti jo olla tehty, mutta virkamiesten venkoilun vuoksi päätös siirtyi. Näyttää siltä, että valtuutettujen määrätietoinen toiminta on johtanut lopulta luovuuteen ratkaisun etsimisessä.

Talouden taantuma ei ole hellittänyt. Tulevan vuoden talousarvio on valmisteltava huolella ja ratkaisuvaihtoehtoja tarkasteltava avoimin mielin. Pelkän karsinnan sijasta on etsittävä keinoja myös tulojen lisäämiseen. Pitkäjänteiseen palveluiden järkiperäistämiseen olemme sitoutuneet hyväksymällä tuottavuusohjelman.

Uusi valtuusto ja uudet toimijat hakevat vielä paikkaansa, mutta haasteet ovat keskuudessamme nyt. Laaja yhteisymmärrys tilanteesta, vaihtoehdoista ja parhaista mahdollisista ratkaisuista olisi nyt tärkeää, jotta meille kaikille tärkeiden palveluiden toimivuus ja laadukkuus turvataan. Demareiden valtuustoryhmä ei kaihda vastuunkantoa, mutta edellyttää yhteistyöltä avoimuutta ja rehellistä vaikutusten arviointia

Yhteenveto uuden valtuustoryhmän alkutaipaleesta on julkaistu Espoon demareiden Eurovaaliruusu-lehdessä 27.5.2009

Kuluttamisen ihanuus

2009-05-17T21:43:00.006+03:00

Olen ajoittain miettinyt millainen kuluttaja olen ja mitä se minulle merkitsee. Näitä ajatuksia herätteli kirja Olimme kuluttajia, jonka luin. En epäile ettenkö eläisi tavalla, jota ympäristö ei kestä. Niinhän me kaikki tällä puolen palloa teemme.

Tuo kirja kohdisti katseen meidän arkiseen elämäämme ja siinä tekemiimme valintoihin. Sillä on merkitystä, vaikkakin itse korostaisin enemmän esimerkiksi asumisen ja liikkumisen merkitystä.

Politiikalla ja sitä kautta syntyvällä ohjauksella ja sääntelyllä on iso merkitys, jos haluamme muuttaa ilmastonmuutoksen suuntaa. Kuinka kauan meillä on varaa esimerkiksi kuluttaa energiaa rakentamalla saunoja jokaiseen asuntoon ja käyttämällä niitä?

Raideliikenteen laajentaminen näyttää olevan vaivalloista. Kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen ja siitä eteenpäin on edelleen epävarmaa ja sujuvampi yhteys Lohjan kautta Turkuun tuntuu utopialta. Samaa voi sanoa myös junayhteydestä Helsingistä Tallinnaan, vaikka nämä kaikki raideyhteydet olisivat todella perusteltuja ympäristön kannalta. Kuinka köyhällä Suomella oli reilu sata vuotta sitten varaa radan rakennukseen kun nyt ei ole?

Näin helppoa on kiertää kysymystä omasta kuluttamisesta. En ole himoshoppaaja ja osaksi ahdistun kaupoissa. En ole myöskään merkki-ihminen. Ostan sen mitä löydän silloin kun löydän ja iloitsen siitä silloin kovasti. Tapoihini kuuluu myös nukkua yön yli, jos tekee jotain mieli. Ostan vasta, kun olen varma. Kypsyttelen asioita, mutta toisinaan teen kuitenkin nopeita ratkaisuja. Todella harvoin mikään jää käyttämättömänä makaamaan.

Kotimaisuus ja laatu painavat joissakin valinnoissa paljon. Ja vaikka merkeillä ei ole väliä, on yksinkertaisempaa ostaa vain tietyn tuottajan kosmetiikkaa kuin alkaa vertailla loputtomia hyllymetrejä eri vaihtoehtoja. Ostoksista pitää selvitä nopeasti, siksi hyväksi havaittua ostaa mielellään uudelleenkin.

Ostan siis pääasiassa tarpeeseeni. Ja silti liikaa. Myös minun pitäisi muuttua, mutta se on vaikeaa.

Meidän kuluttajien pitäisi muuttua tavaroiden hamstraajista palveluiden käyttäjiksi. Ne työllistävät eivätkä kuluta samalla tavalla. Itsekin nautin huimasti kampaajalla käynneistä. On todella ihanaa saada hyvää ja osaavaa palvelua naapurissa. Nytkin kampaajani teki ison työn, kun kerroin haluavani itselleni uudenlaisen kesäpään. Lopputulos kuvassa. Välivaiheista minulla ei - onneksi - ole omia näköhavaintoja, mutta ihan yksinkertaista värin muuttaminen ei ollutkaan.

Näin myös palvelusta on iloa pitkäksi aikaa ja ainakin minua se ilahduttaa. Uudistuminen on hauskaa!

*

Valtuustosopimus kaudelle 2009 - 2012

2009-05-04T21:09:00.006+03:00

Uuden valtuuston työskentely on alkanut kiivaasti. Asioita on paljon ja taloudellinen tilanne niin vakava, joten aikaa pohdintaan ei juuri ole ollut. Vaalin tulos muutti myös poliittista ilmapiiriä monessakin mielessä, mikä on näkynyt kokouksissa.

Viime kausi alkoi toisella tavoin ja teimme silloin valtuustosopimuksen, joka oli eräänlainen ohjelma siitä, mitä tulemme tekemään tulevan neljän vuoden aikana ja teemoitimme vuodet eli sovimme, mitä minäkin vuonna ratkaistaan. Listasimme isot kysymykset, joista oli syytä päästä ratkaisuun oli se sitten millainen tahansa.

Tässä tilanteessa on epäselvää kykenemmekö me samanlaiseen ohjelmatyöskentelyyn vai käymmekö työhön erilaisia tulipaloja sammuttaen. Kriisissäkin pitäisi nähdä pidemmälle, olla uskoa tulevaisuuteen ja tavoitteita. Olen käsittänyt, että ensi maanantain seminaarissa käymme asiasta keskustelua.

Edellisessä valtuustoseminaarissa itse hahmottelin keskusteluiden perusteella valtuustosopimusta, jollaista olisin valmis tukemaan. Näistä tulemme valtuustokaudella päättämään tavalla tai toisella:

Talouden vastuullinen tasapainotus
Laman myötä verotulot ovat pudonneet aikalailla ja siihen on puututtava. Uskon, että asioita voi hoitaa järkevämmin ja taloudellisemmin ja samalla paremmin – siis tehokkaammin. Se kuitenkin vaatii huolellista suunnittelua, eikä hyviä tuloksia synny äkkijarrutuksin.

Vastuullinen taloudenhoito tarkoittaa myös sitä, että kaikki keinot ovat käytettävissä, jotta palveluiden laatu tulee turvattua. Säästäminen ei ole ainoa vaihtoehto, on myös mietittävä miten tuloja lisätään.

Hetkellinen taloudellinen niukkuus ei saa estää merkittävien investointien suunnittelua ja toteutusta, sillä niitä tarvitaan, jotta kuntamme toimisi paremmin ja kuntalaisten palvelut kehittyisivät. Siksi mm. metro, Puolarmetsän sairaala, kaupungintalo, jätevedenpuhdistamo on toteutettava.

Huolehditaan palveluista
Hoitotakuun on toteuduttava tiukkoinakin aikoina. Lähipalvelustrategia on tehtävä viimeinkin, missä määritellään asuinalueilla lähellä olevat palvelut ja kerrotaan, mitä palveluita saa yhdestä paikasta kaupungista tai pääkaupunkiseudulla. Ehkäisevä työtä tulee kehittää ja määritellä, mitä se tarkoittaa.

Vieraskielisten määrä on kasvaa Espoossa ja heidät tulisi huomioida paremmin palveluissa. Se tarkoittaa henkilökunnan osaamisen kehittämistä ja maahanmuuttajien ottamista mukaan palveluiden parantamiseen. Maahanmuuttajien kotoutuminen vaatii yhteistyötä, jota valtuuston tulee ohjata ja luoda sille riittävän vahva tahtotila.

Asuminen, liikenne ja maankäyttö haaste
Tällä kaudella tulee määrätietoisesti toteuttaa Etelä-Espoon yleiskaavassa mahdollisia alueita. Näillä alueilla on jo valmiiksi palveluita (päiväkoteja, kouluja, kauppoja ja joukkoliikennettä) ja kunnallistekniikkaa, jonka vuoksi rakentaminen on edullisempaa sinne kuin täysin uusille alueille.

Kaavoitus, suunnittelu ja kunnallistekniikan rakentaminen on syytä nivoa paremmin yhteen, jotta kaavoitetut tontit voidaan rakentaa. Siksi maankäytön toteuttamisohjelma on tehtävä ja otettava pysyväksi suunnittelun työkaluksi.

Meidän tulee huolehtia siitä, että asuntotuotanto kasvaa nykyisestä ja vuokra-asuntotavoitteeseen päästään. Espoonkruunun rakentamismahdollisuuksista on huolehdittava ja omatoimirakentajien tonttitarjonnasta huolehdittava.

Helsingin seudun yhteistyö
Viime kaudella pääkaupunkiseudun (4 kuntaa) yhteistyö tiivistyi aivan uudelle tasolle. Samalla selkeytyi, että asukkaiden arjen parantaminen yhteistyöllä on mahdollista vain silloin, kun yhteistyöverkko kattaa vähintään 14 kuntaa. Seudun kipeimmät kysymykset liittyvät asumiseen ja siihen, kuinka voimme edistää kohtuuhintaista monipuolista asumista. Täällä liikkuminen vie paljon aikaa, siksi liikennejärjestelmää ja joukkoliikennettä on parannettava.

Yhteistyö on järkevää, kun se parantaa palveluitamme ja edistää perheiden arjen toimivuutta.

Ilmastonmuutos
Kaupunki voi vaikuttaa ilmastoon eri tavoin: mm. hankinnoilla, omalla rakentamisella, ohjaamalla rakentamista, edistämällä joukkoliikenteen houkuttelevuutta, parantamalla pyöräilymahdollisuuksia ja tehostamalla energian käyttöä. Kaavoituksessa ja palveluiden suunnittelussa tulee kiinnittää enemmän huomioita arjen toimivuuteen (kaavoituksen aikavaikutuksia), sillä se on myös hyvää ilmastopolitiikkaa.

Tavoitteista on siirryttävä tekoihin. Päätöksiä tehtäessä tulee arvioida aina niiden ilmastovaikutuksia.

Organisaation ja hallinnon arviointi 2011
Vuoden 2009 alusta Espoota on johdettu uudella organisaatiolla, joka syntyi pitkällä valmistelulla, mutta silti liialla kiireellä. Päätöksiä tehtäessä sovittiin, että muutosten toimivuutta arvioidaan jo tänä vuonna seurantaraportin yhteydessä. Jo nyt on selvää, että osin pieleen meni. Toimivan hallinnon kehittäminen onkin jatkuvaa ja nyt onkin huolellisemmin valmisteltava uudistuksia niin, että päätöksiä voitaisiin tehdä 2011 lopulla.

Hyvää hallintoa ja valmistelua on myös se, että päätöksenteolle annetaan riittävästi aikaa. Vaihtoehtoisia ratkaisuja on oltava ja niitä on voitava pohtia. Myös kuntalaisilla on oltava osallistumisen mahdollisuuksia valmistelussa, päätöksenteossa, toteutuksessa ja kehittämistarpeita arvioitaessa.

Päätösesitysten vaikutuksia on avoimesti arvioitava sosiaalisen eheyden, ympäristön ja ilmaston kannalta.

Olen useammin manaillut sitä, kuinka huonosti Espoossa hoidetaan useimmiten yhteistoiminta henkilöstön kanssa. Minusta Espoon tulisi parantaa toimintatapojaan ja Espoon yhteistoimintamallista pitäisi tehdä esimerkillinen. Se loisi hyvän pohjan henkilöstöpolitiikalle ja sitä kautta henkilöstön hyvinvoinnille. Tulevan kymmenen vuoden aikana kaupungilta jää joka kolmas työntekijä eläkkeelle, eikä laadukkaita palveluita ole ilman osaavaa henkilökuntaa.

*

Älä tyydy vähään!

2009-04-26T18:37:00.007+03:00

Olin juhlistamassa Tiirismaan koulun sataa ensimmäistä vuotta Lahessa viikonloppuna. Oli todella mukavaa nähdä tavata ihmisiä, nähdä vanhoja opettajia, kulkea koulun käytävillä ja muistella menneitä. Noin 22 vuotta sitten painoimme valkolakit päähämme, enkä ole koululla sen koommin käynyt.

Juhlassa saimme kuulla koulun tarinan, joka oli samalla katsaus suomalaisen sivistysyhteiskunnan rakentumiseen: pyrkimys tasa-arvoon ja koulutuksen merkityksen korostamiseen. Tipala syntyi yksityiseksi tyttökouluksi 1900-luvun alussa ja muuttui ajan saatossa peruskouluksi, missä tytöt ja pojat yhdessä opiskelevat.

Koulun tarina kertoo myös Lahden muuttumisesta. Tipala on nyt kolmannessa paikassa, koska tilaa on tarvittu enemmän. Kaupunki on kehittynyt ja oppilaiden määrä on sitä myöten kasvanut. Viimeiset laajennusosat ovat valmistuneet muutama vuosi sitten.

Menin Tiirismaan yläasteelle syksyllä -81. Koulu oli tavallaan tuttu, sillä olin katsellut sitä vuosia harjun alapuolella olevasta Lotilan koulusta. Koulupolku oli yksinkertainen, sillä Tipala oli ainoa lukio mihin saatoin hakea kielivalintojeni vuoksi. Muistan kuinka harmissani olin, koska valinnanmahdollisuuksia ei ollut. Myöhemmin olin tyytyväinen.

Juhlassa ylistettiin Tipalan erityistä henkeä. Minulle se on aina ollut kaksijakoinen ja se muistui eilenkin mieleeni. Koulussa olleet musiikkiluokat tekivät siitä arvostetun ja siksi meidät, jotka emme olleet musiikkiluokilla ohitettiin silloin ja niin nytkin. Olimme rupusakkia, joiden velvollisuus oli osallistua juhliin ja muihin tilaisuuksiin ja kuunnella kuorolaulua. Mieleeni palaa ne loputtomat kuorolauluesitykset, joita inhosin. Myönnän kuitenkin, että eilen esitykset olivat erilaisia ja hyviäkin.

Mutta Lotila ja Tipala olivat kouluja, joissa oppilaat opiskelivat. Meille kaikille oli selvää, miten tunneilla käyttäydytään ja että oppiakseen tulee tehdä töitä. Aktiivisuutta tuettiin ja palautettakin sai. Muistan saaneeni opettajilta arvostusta tekemisestäni ja rohkaisua. Tunsin olevani erityinen. Tipalan slogan "Älä tyydy vähään" tuntuu sopivalta, vaikka sitä ei kouluaikoinamme käytettykään.

Kun eilen kuulin tarnoita vanhoista koulukavereista niin parempaa tunnuslausetta ei todellakaan ole. Luokkakavereita on ympäri maailmaa ja totisesti he ovat toteuttaneet unelmiaan. Ja toiset vanhassa kotikaupungissa ja jopa vanhassa koulussa. On tärkeää, että koulusta lähtevät nuoret uskovat, että maailma on avoin ja että sen mitä tahtoo voi saada, kun sen eteen tekee työtä. Sen me opimme koulussa.

En ole syntynyt koulutettuun enkä varakkaaseen perheeseen, siksi koululla oli ratkaiseva merkitys siinä, että päädyin yliopistoon opiskelemaan. Polku sinne tosin oli mutkainen, sillä lukiossa kaikille oli selvää, että kuulun teknilliseen korkeakouluun. Tarvitsin aikaa löytääkseni itseni. Matemaattiset aineet jäivät, mutta maisteri minusta tuli. Tein valintani itse, enkä antanut sosiaalisen taustani vaikuttaa siihen.

Siitä suuri kiitos hyvälle opetukselle! Kiitos Tiirismaalle ja koulukavereille!
- Toivottavasti kohtaamme joskus uudelleen.

Espoon keskus eli elämää työmaalla

2009-04-22T20:35:00.005+03:00

Ilmojen lämpeneminen toi mukanaan odotetun ilmiön: Siltakadun rakennustyömaalle ilmestyivät viimein työmiehet, joita olen luullut aina kuuluvan työmaille. Toki talven aikanakin kadun varressa olleessa teltassa töitä kai tehtiin. Ainakin teltta hitaasti, mutta varmasti siirtyi eteenpäin ja alta paljastui valmista kivetystä. Nyt katu näyttää valmistuvan ja asfaltti on tulossa näinä päivinä.

Kuun alussa ovensa avasi Entressen kirjasto, jota olemme täällä niin pitkään odottaneet. Toivottavasti se myös tuo kauppakeskukseen tarvittavaa vilinää, sillä liian moni on huolissaan keskuksen elinvoimasta. Sain myös kuulla, että Espoontorin kunnostus käynnistyy syksyllä ja näiden keskusten välillä käydään keskustelua siitä, kuinka ne voisi yhdistää paremmin. Jonkinlainen kauppasilta olisi todella tarpeen! Näin niistä yhdessä tulisi riittävän iso, monipuolinen ja houkutteva kaupallinen keskus. - Toivottavasti.

Kuljen niin paljon keskuksessa, että nämä asiat pyörivät jatkuvasti mielessäni, mutta tänään keskuksen tulevaisuus oli myös tiedotusasiana kaupunkisuunnittelulautakunnassa. On aina hyvä katsoa kokonaisuutta. Paljon on jo tapahtunut: uimahalli, alikulku, Kirkonkymppi, Omnian laajennus, Entresse ja monta muuta.

Tärkeitä asioita on myös tekeillä: Kirkkojärven koulu ja asemasilta (toinen mitä olemme odottaneet loputtomiin). Hankkeita on myös käsittääkseni käynnistymässä: keskustakorttelin asuinrakennus ja Omnian käden taidon keskus.

Lupauksiakin paremmasta on: kaupunkirata (2012-2014?) ja bussiterminaali (2012-2013). Raideliikenteen aikatauluissa valtiolla on viimeinen sana ja siksi niiden kohdalla varmaa on vasta, kun työmaa on käynnistynyt.

Suviniityn ensimmäiset asemakaavat ovat myös valmiita ja rakentaminen voisi alkaa milloin vain. Maa-alueet ovat kaupungin, joten nyt on luottamushenkilöiden todella oltava tarkkoina, ettei alueen rakentumista edistetä laadusta tinkien. Ensimmäiset uudet rakennukset luovat alueen maineen ja ilmeen, joka houkuttelee tai karkoittaa rakentajia ja asukkaita.

Suviniityn tornitalohanke (ns. Lindholmin kolmio) on vielä suunnittelijoiden pöydällä. Valistunut arvio kaksoistornin rakentumisesta on 2015. Myös Espoontorin laajennus käynnistyy, kun taloudellinen tilanne näyttää paremmalta.

Kaupungintalon kohtalo ja virastokeskuksen kehittäminen ovat yhtä auki kuin vuosi sitten, jolloin odotimme elokuun ratkaisevia kokouksia. Kaupunginhallitus päätti joku aika sitten palauttaa kaksoiskilpailun järjestämisen valmisteltavaksi uudelleen siten, että valtuusto saa päättää puretaanko talo vai ei.

Olen edelleen purkamisen kannalla ja päätöksen kiirehtiminenkin on paikallaan, sillä kaikissa tapauksissa uudistaminen kaavoituksineen vie vuosia. Tämän taloudellisen laman varjolla ei voi tehdä hätiköityjä ratkaisuja, vaan meidän tulee rakentaa keskusta niin että se kestää vuosikymmeniä. Uudella kaupungintalolla (2012-2015) tulee olemaan merkittävä vaikutus kaupunkikuvaan.

Muutos on valtava mahdollisuus keskukselle, mutta se tarkoittaa elämistä rakennustyömaalla vuosikausia: pölyä, liikennettä, melua ja poikkeusjärjestelyitä loputtomiin. Jo Siltakadun pitkittynyt remontti on kiristänyt asukkaiden hermoja ja asemasiltakin puhututtaa. Olisi todella suotavaa, jos rakennustyön ohessa pystyttäisiin nykyistä paremmin huomioimaan meidät kävelijät, pyöräilijät ja autoilijat, jotta elämä sujuisi näinä poikkeuksellisina vuosinakin.

*

Maahanmuuttajakeskittymät eivät tue kotouttamista

2009-04-16T20:30:00.002+03:00

Kaupunginhallituksen iltakoulussa käsittelimme kaupungin strategiaan tulevia valtuustokauden tavoitteita. Siitä olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta yhteen keskeiseen asiaan halusin kiinnittää huomiota ja se on maahanmuuttajien tulevaisuus maassamme ja kaupungissamme. Tällä kaudella pitää tehdä parempaa työtä yhdessä maahanmuuttajien kanssa, jotta he kotoutuisivat paremmin.

Maahanmuutto on meille suomalaisille mahdollisuus. Se auttaa meitä selviämään eläköitymisen myötä syntyvästä työvoimapulasta, mutta ei ilman suunnitelmallista työtä. Espoossa on n. 8 % on maahanmuuttajia eli 18 000 vieraskielistä asukasta. Yleisempiä kieliä ovat venäjä, viro, somali, englanti ja kiina. Heidän määrä kasvaa koko ajan, sillä tulevasta väestönkasvusta n. 75 % on vieraskielisiä.

Viimeistään nyt asuntopolitiikkaan on saatava myös vahvempi ote. Kaupungin omassa katsauksessa käy ilmi, että maahanmuuttajien määrä ei ole jakautunut tasaisesti, vaan Espooseen on muodostunut alueita, joilla asuu poikkeuksellisen paljon maahanmuuttajataustaisia asukkaita. Suurimmat maahanmuuttajakeskittymät sijaitsevat Suvelassa, Kirkkojärvellä ja Otaniemessä, joiden alueella asui v. 2008 alussa lähes viidennes kaikista Espoon vieraskielisistä asukkaista. Kaksi noista keskittymästä on siis Espoon keskuksen alueella!

Suvelassa vieraskielisten määrä on kasvanut 2000-luvun aikana 1200 asukkaalla, mikä on sekä määrällisesti että väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin millään muulla alueella pääkaupunkiseudulla (vrt. Helsingissä Kuntulassa vieraskielisten määrä kasvoi 1100 asukkaalla ja Vantaalla Hakunilassa 800 asukkaalla vastaavana aikana). Iltakoulussa kerrottiin, että tarkemmassa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että Suvelassa on kortteleita, missä 60 % asukkaista on maahanmuuttajia.

Espoon visiona on, että täällä jokaisen olisi hyvä asua, oppia, tehdä työtä ja yrittää. Tuollaisissa keskittymissä tämä ei helpolla toteudu, koska keskittyminen ei tue mutkatonta vuorovaikutusta valtaväestön kanssa. Myöskin maahanmuuttajat itse vastustavat keskittymistä. He toivovat saavansa asua alueilla, joilla olisi eritoten valtaväestön lapsiperheitä. Hyvät kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuudet ovat heille yhtä tärkeitä kuin meille täällä aina asuneille.

Osa maahanmuuttajista pärjää hyvinkin, mutta moni tarvitsee paljon tukea kotoutumiseensa. Siksi maahanmuuttajien toimintakeskusten toimintaa tulisi parantaa, eikä ajaa alas tehostamisen nimissä. Ne ovat tärkeä pala kotoutumisen palapelissä, mutta onnistuminen siinä vaatii kaikilta toimijoita parempaa osaamista ja muutoksen ymmärtämistä.

*

Päivähoito siirtyy

2009-04-08T12:02:00.003+03:00

Maanantain valtuustossa keskiyön tunteina päätettiin lopullisesti, että päivähoito siirtyy sivistystoimeen. Kun muissa asioissa oli mennyt aikaa niin paljon, ei asiasta keskusteltu kovin pitkään.

Oli erikoista kuulla, kuinka asiaa ajaneet uskoivat siirron muuttavan asioita. Heidän mukaan se on todella lasten parhaaksi ja luo edellytykset vähentää hallintoa. Näin he väittivät, vaikka siirron tueksi valmisteltu aineisto ei heidän uskomuksiaan millään tavoin tue. Siirto ei selvitysten mukaan muuta juuri mitään, mutta vaatii kuitenkin aikamoista valmistelua. Se tarkoittaa siis kokouksia, kehitystyötä, valmistelua, raportteja eli hyvin paljon hallinnollista työtä.

Esityksestäni valtuusto hyväksyi lisäyksen päätökseen, missä korostettiin päivähoidossa nykyisin olevien yhteistyörakenteiden säilyttämistä ja kehittämistä, koska ne tukevat lasta ja perhettä hyvin. Yhteistyö neuvolan kanssa on tästä hyvä esimerkki.

Lisäksi esitin, että siirron yhteydessä turvataan asukaspuistojen, avointen päiväkotien ja kerhotoiminnan jatkuminen ja kehittäminen. Nämä tukevat lasten hoitamista kotona ja ovat siksi tärkeitä, mutta ne eivät ole lakisääteistä toimintaa. Taloudellisesti tiukkoina aikoina voi herkästi iskeä kiusaus säästää näistä, vaikka se lopulta tulisikin kalliiksi. Hyvä, että valtuusto oli yksimielisesti esitykseni takana.

Lisäksi valtuuston enemmistö yhtyi toivomukseeni, missä esitin, että tulevia johtosääntöjä valmisteltaessa opetuslautakunnan yhteyteen perustettaisiin varhaiskasvatusjaosto, jonka tehtävänä olisi päivähoitoon liittyvien asioiden valmistelu. Mielestäni jaosto on tällaisessa muutostilanteessa erityisen tärkeä, kun asiantuntemusta muutoinkin jää sosiaali- ja terveystoimeen.

Asia on nyt ratkaistu, vaikka en silti voi ymmärtää miksi siirto pitää tehdä. Nykyiselläänkin päivähoitoon ollaan erittäin tyytyväisiä. Lapsille tarjotaan turvallisuutta, hoivaa ja huolenpitoa. He saavat leikkiä ja oppia ikätaso huomioiden. Päivähoito tukee lapsen kehitystä uskomattoman taitavasti lapsesta välittäen. Lapset saavat myös tarvittaessa erityistä tukea osaavasti ja monikulttuurisesti.

Ja mikä tärkeintä: päivähoidossa vuorovaikutus vanhempien kanssa on jatkuvaa!

Itse asiassa eikö meidän pitäisi enemminkin tehdä kaikkemme muuttaaksemme koulua paremmaksi? Jos peruskoulu rakennettaisiin nyt, ei siitä todellakaan tehtäisi sellaista kuin se on: pienten lasten ryhmät ovat aika suuria, päivät lyhyitä ja lapset osin oman onnensa varassa, kun kaikkien vanhempien työt eivät jousta riittävästi. Ja vuorovaikutuskin koulun ja kodin välillä on selvästi satunnaisempaa kuin mitä päivähoidossa.

Voisipa tämä ratkaisu tehdä ihmeitä ja muuttaa koulua!

*

Haluan lapsille parempaa

2009-03-29T23:06:00.003+03:00

Päivähoidon ja koulun toimintakulttureissa on eroja. Koulu organisaationa ja yhteisönä on heikoimmillaan juuri siinä, missä päivähoitoikäisten tarpeet ovat suurimmillaan: turvallinen jatkuvuutta korostava lapsilähtöinen läsnäolo ja leikinomainen sekä tunnetasolla tapahtuva vastavuoroinen yhdessäolo.

Päivähoito ja esikoulun pulmat ovat vieneet ajatukseni viime aikoina ja keskustelua asian tiimoilta olen käynyt paljonkin. Tuossa alussa oleva teksti oli lainaus eräältä asiantuntijalta, joka olisi halunnut pitää päivähoidon osana sosiaali- ja terveystoimea eikä viedä sitä lähemmäksi koulun toimintaa. Näin ajattelen itsekin.

Kaikesta huolimatta päivähoito päätettiin siirtää sivistystoimeen ja lopullisen siunauksen se saa reilun viikon päästä valtuustossa. Samassa yhteydessä on esitetty, että esiopetus taas siirrettäisiin varhaiskasvatuksen vastuulle. Se taas on saanut sellaiset vastavoimat liikkelle, etten usko idean menestykseen, vaikka siinä järkeä olisikin. Varsinkin jos asiaa tarkastelee pienten lasten ja heidän perheidensä kannalta.

Vaikka olenkin jäämässä isoissa ratkaisuissa vähemmistöön, yritän silti vaikuttaa asioihin.

Jos esiopetus jatkuu koulussa koulumaisesti, pitää mielestäni näillä lapsilla ja heidän perheillään silti olla oikeus yhdenmukaisiin palveluihin verrattuna päivähoidon eskariin. Nyt he eivät ole tasaveroisessa asemassa, vaikka monet vanhemmat ovatkin tyytyväisiä. Jos kuitenkin vanhemmilta kysyttäisiin
- haluatteko lapsillenne selvästi suuremmat (13) vai pienemmät (7 lasta) ryhmäkoot tai
- toivotteko kuulevanne lastenne koko päivästä (n. 9 h) säännöllisesti kuulumisia vai ette niin vastaukset olisivat uskoakseni ilmeisiä.

Jos olisin itse tiennyt näistä pulmista koulun eskarissa, olisi myös omat johtopäätökseni olleet selviä. Vanhemmilla pitäisikin olla oikeus tähän tietoon, jos siihen ei tule muutoksia ja tehdä sen perusteella valintoja.

Muutostarpeita siis on. Esitänkin siksi, että koulun esiopetuksessa olevien päivähoidossa tulisi myös jatkossa olla vain 7 lasta / kasvatushenkilö. Ei ole ihme, että toiminnasta saa rauhattoman kuvan, kun lapsiluvut ovat noin suuria. Nyt toiminta on lähinnä lasten säilöntää, eikä tavoitteellista toimintaa, mitä sen pitäisi olla. Sen tulisi antaa tukea sekä opetukselle että perheiden vanhemmuudelle. Tällaisilla luvuilla emme myöskään millään saa tiedonkulkua toimimaan!

Näihin tiedonkulun ongelmiin auttaisi myös se, jos asioista sovittaisiin syksyllä sekä eskarin opettajan että päivähoidon lastenhoitajan kanssa. Koulun esiopetuksen piirissä oleville lapsille tulisikin tehdä opetus- ja hoitosuunnitelma yhdessä lapsen vanhempien, esiopettajan ja päivähoidon lastenhoitajan kanssa.

Vanhemmille tulisi tarjota vähintään kolme kertaa lukuvuoden aikana mahdollisuus tavata esiopettaja ja päivähoidon hoitaja yhdessä ja keskustella lapsen hoitoon ja perheiden kanssa käytävään vuorovaikutukseen liittyvistä asioita. Vuorovaikutusta voisi parantaa myös nettiä hyödyntämällä. Jos ja kun kerran opettajaa ei kokopäivätyössä oleva vanhempi erikseen sopimatta tapaa koskaan, niin opettaja voisi kertoa lapsen päivistä säännöllisesti sähköisesti.

Se olisi askel oikeaan suuntaan. Silti jää huoli siitä, ettei kenelläkään ole kokonaiskuvaa näiden pienten lasten päivistä. He ovat neljä tuntia koulussa ja sitten ehkä viisikin tuntia päivähoidossa. Siinä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, mistä vanhempien olisi hyvä olla tietoisia. Koulun eskarissa varmasti tulee valmiimmaksi kouluun, mutta entä kuinka tällainen rakenne tukee lasten sosiaalisten taitojen kehittymistä?

Eskarilaiset ovat vielä pieniä lapsia. Syksyllä osa heistä on vasta viisivuotiaita. Pienten lasten elämän tulisi olla turvallinen ja kokonainen, jossa hän saa oppia ja leikkiä tukea saaden päivittäin.

*

Lapsille turvallinen päivähoito

2009-03-15T21:33:00.008+02:00

Viime päivinä on sähköposti tulvinut kannanottoja siitä, ettei esiopetusta saisi siirtää päivähoitoon. Tämä idea sisältyy kaupunginhallitukselle valmisteltuun esitykseen siitä, että päivähoito siirtää osaksi opetustointa ja samalla esiopetus osaksi päivähoitoa. Esitykseen kuuluu myös linjaus siitä, että päivähoidon sijasta käytetään termiä varhaiskasvatus. Minulle ei kuitenkaan ole selvinnyt olisiko meillä jatkossa sitten varhaiskasvatuskoteja vai mitä kuntalainen lähtisi etsimään, kun tahtoisi lapselleen saada päivähoitopaikan.

Myönnän, että minulla on vahva näkemys tästä asiasta, eikä nyt ole noussut mitään sellaista, jonka vuoksi kantaani olisi syytä muuttaa. Selvityksissä ei ole ilmennyt selkeitä hyötyjä, joiden vuoksi ehdottomasti päivähoito tulisi siirtää opetustoimeen. Kyse on kuitenkin mittavasta toimenpiteestä ja haasteellisesta muutostyöstä, koska päivähoidon ja opetustoimen toimintakulttuurit eroavat kovin toisistaan. Myös työehtosopimukset ovat erilaiset ja tuovat tähän oman jännitteensä.

Tässä taloudellisessa tilanteessa tulisi mielestäni keskittyä palveluiden turvaamiseen ja siksi muutosta ei tule tehdä. On myös syytä huomata, että asukkaat ovat varsin tyytyväisiä päivähoitoon, eikä siis sen vuoksi muutostarvetta ole. Lisäksi päivähoidossa nykyisellään on hyvin toimivat yhteistyörakenteet muihin lapsia ja heidän perheitään palveleviin toimintoihin kuten lastenneuvolaan ja terapiapalveluihin. Sosiaali- ja terveystoimessa on kokonaisvastuu pienistä lapsista.

Siirtoesitys on perusteltu kahdesta syystä. Se on säästöesitys, sillä tarkoitus on karsia päivähoidon avustavaa henkilökuntaa reilulla sadalla ihmisellä. He jäisivät sosiaali- ja terveystoimeen muihin tehtäviin, vaikka päivähoidossa on paljon pieniä paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevia lapsia. Tavoite on siis saada näin yksikkökustannukset laskuun. Toinen peruste on se, että muutokset kautta mahdollistettaisiin tilojen tehokkaampaa yhteiskäyttöä. Itse uskon, että siihen päästäisiin kehittämishankkeellakin.

Ainoa myönteinen seikka, joka hankkeeseen sisältyy on esitys siitä, että esiopetus siirrettäisiin päivähoidon vastuulle ja näin tuettaisiin lapsen oikeutta kokonaisvaltaiseen hoito- ja opetuspäivään. Nythän koulun puolella eskaria käyvät lapset ovat kahden organisaation "loukussa", mikä näkyy mm. vanhempien palautteena siitä, ettei tietoa lapsen päivästä saa.

Tästä minullakin on omakohtaisia kokemuksia, kuten olen aiemminkin kirjoittanut (ja tässä ja tässä). On todella onnetonta, että koulun puolella esiopetuksesta (4 h) ja päivähoidosta (n. 5 h) vastaavat aivan eri ihmiset eivätkä he juuri keskustele keskenään, eikä näin ollen kenelläkään ole selkeää kokonaiskuvaa lapsen päivistä. Siksi ei myöskään viestit kulje. Päivähoidon puolella henkilökunta työskentelee limittäin, jolloin myös terveiset kotiin kulkevat paremmin.

Katson siis, että tämä muutos olisi hyvä tehdä siitäkin huolimatta, että päivähoito säilyisi sosiaali- ja terveystoimessa. Pitää muistaa, että eskarilaisetkin ovat vielä pieniä lapsia. Osa heistä on syksyllä aloittaessaan vielä viisivuotiaita ja minusta heidän laittaminen koulumaailmaan on kovin aikaista, vaikka toki heistä tulee kouluvalmiita (tai ainakin valmiimpia kuin turvallisessa päivähoidossa) sillä tavoin.

Tämän vahvistivat myös rehtorit omassa kannanotossaan. En kuitenkaan usko, että tuon ikäisille lapsille on haitaksi että heistä huolehdittaisiin enemmän ja ettei heidän vielä tarvitsisi käydä välitunneilla. Mihin meidän pienillä lapsilla olisi niin kiire? Eikö vielä eka- ja tokaluokkalaisetkin saa olla pieniä ja vähän avuttomiakin, vaikka se teettäisikin sitten opettajille hitusen enemmän työtä? Annetaan lapsille aikaa olla lapsia.

Mutta en halua tehdä näitä ratkaisuja ilman tietoa kustannusvaikutuksista enkä ilman selvitystä siitä, kuinka se vaikuttaa työntekijöiden työehtosopimuksiin. Enkä voi myöskään millään muotoa hyväksyä sitä, että jälleen kerran tämänkin asian valmistelun yhteydessä virallinen yteistoimintamenettely on hoidettu huonosti. Esimerkiksi avustavan henkilökunnan tulevaisuudesta ei ole virallisesti keskusteltu.

Nämä ovat vaikeita ratkaisuja ja asioilla on puolensa. Kun otan tai otamme kantaa jonkin ratkaisun puolesta, olemme toista näkemystä vastaan. Haluan kuitenkin, että päätökset tehdään rakentavassa hengessä, hyvin valmisteltuina ja työntekijöitä arvostaen. Olen hyvin pahoillani, että näiltä osin jälleen kerran on menty sieltä, missä aita on matalin.

*

Espoon säästöistä työelämään

2009-03-11T22:13:00.010+02:00

Espoon säästöistä syntyi sopu enemmistön kesken, josta tiedotettiin kertomalla mistä ei rahaa oteta pois. Espoo-lisästä ei tingitä, eikä opetuksen tuntiresursseista. Myös oppilashuolto ja kouluterveydenhuolto säästyy säästöiltä. Viheralueiden hoidosta ja järvien hapetuksestakin vastataan aiempien suunnitelmien mukaan. Hyvä näin!

Jostain otetaan kuitenkin pois noin 29 miljoonaa euroa (Kela-maksun alennuksesta syntyy tänä vuonna n. 6 miljoonan säästö), eikä sitä kaupungin lähettämässä tiedotteessa kerrota. Eikö se olisi ollut olennaisempi tieto?

Ensimmäisenä vastuun taloustilanteen kurjistumisesta joutuvat siis kantamaan pienimmät lapset (päivähoito ja neuvolatoiminta), sairaat (terveyskeskukset) ja vanhukset. Tässä sopimuksessa demarit eivät suostuneet olemaan mukana. Meidän ehdotuksemme oli hillitympi, koska Espoolla on mahdollisuus myös purkaa rahastoja ja ottaa velkaa tässä tilanteessa. Peruspalveluista huolehtiminen olisi nyt tärkeintä.

Tulevien vuosien talouden tasapainottamissuunnitelmaa ei ole vielä ryhmien välillä puitu. Kukapa vastustaisi sitä, että asioita tehtäisiin järkevämmin ja samalla edullisemmin, mutta listalla on myös esityksiä, joita ihmetteln. Näitä on mm. maahanmuuttajien toimintakeskusten keskittäminen ja toiminnan luonteen muuttaminen. On myös väärin pyrkiä perustelemaan tehostamisella päivähoidon siirtämistä opetustoimeen. Tuollaiset suuret organisaatiomuutokset vievät voimavaroja, kun nyt pitäisi keskittyä palveluiden turvaamiseen.

***
Tänään saimme kuulla, kuinka maan hallitus veti pois esityksensä nostaa eläkeikää. Tämä oli jo toinen kerta, kun hallitus teki huolimattoman esityksen ja joutui sen sitten perumaan. Ensimmäinenhän oli päivähoidon nollamaksuluokan poistamisyritys.

Tätä taustaa vasten ymmärrän nyt pääministerin virallisen linjan siitä, ettei valmisteilla olevista asioista saa puhua. Kun ministereiden tietotaso on tätä tasoa niin asioita onkin syytä antaa virkamiesten valmistella huolella ennen kuin ne tuodaan julkisuuteen.

Toki itsekin kuulun niihin, joiden mielestä työntekijöitä tulisi kannustaa ja houkutella olemaan nykyistä pidempään työelämässä. Siinä työssä johtamisella on iso merkityksensä ja hallituksen yritys sanella näin isoja asioita ei tässä mielessä näyttänyt hyvää mallia.

Paluu neuvottelupöytään, erilaisten näkemysten ymmärtäminen ja ratkaisujen etsiminen on varmasti tuloksekkaampi tie. Näin on myös työpaikoilla: arvostuksen saaminen, hyvät työolosuhteet ja vaikuttamisen mahdollisuudet ovat avainasemassa työssä viihtymiselle sen lisäksi, että tietysti palkan ja työmäärän pitäisi olla kohillaan niin työuran alussa kuin loppupäässä.

*

Luminen helmi

2009-03-08T21:07:00.011+02:00

Kävin tutustumassa Högnäsiin ja Matalajärven ympäristöön yhdessä kaupunkisuunnittelulautakunnan kanssa. Högnäs on uskomaton pieni kylä hieman Kehä kolmosen pohjoispuolella. Alueella on omakotitaloja ja loma-asuntoja sekä erittäin rikas luonto. Nyt tuolle alueelle ollaan laatimassa asemakaavaa, jonka tavoitteena on osittain luoda edellytykset nykyisen asuntokannan kunnostamiselle. Loma-asuntoja toivotaan voivan muuttaa ympärivuotiseen asumiseen. Myös lisärakentamista on ainakin jonkin verran tulossa.

Högnäs sijaitsee kapealla kannaksella Bodominjärven ja Matalajärven välissä. Jälkimmäinen noista taas on valtakunnallisesti arvokas Natura-ohjelmassa suojeltu lintujärvi. Suojelu ei ole valitettavasti turvannut pientä järveä, vaan se on pahasti rehevöitynyt ja asukkaat ovat tehneet kovasti töitä yhdessä viranomaisten kanssa kunnostaakseen sitä. Tämä työ tulee jatkumaan.

Merkittävien luontoarvojen ja Matalajärven tilan vuoksi lisäasumista ja ylipäätään kaikkea lisärakentamista tulee suunnitella huolella. Siksi olikin hyvä, että lautakunta jalkautui maastoon ja perehtyi koko Matalajärven alueen suunnitteluun, vaikka jokaisesta hankkeesta päätetäänkin sitten yksitellen.

Tuo alue ja Bodominjärven ympäristö on aivan omanlaisensa maailma, missä on historian havinaa, kartanoita, upeita maisemia ja monimuotoinen luonto. Kannattaa siis tutustua! Jo nyt voin kuvitella, kuinka uskomattoman kaunista Högnäsissäkin on kesällä, kun lumivaippa on sulanut ja puihin puhjennut lehdet. Siinä on aihetta useammallekin kesäretkelle.

Harmikseni tällä kertaa unohdin kameran kotiin, joten en nyt jakaa talvisia näkymiä kanssanne. Sitä virhettä en toiste tee ;)

*

Talvi - kaivattu vieras

2009-03-01T22:22:00.005+02:00

Helmikuu olikin oikea talvikuu. Kauan saimmekin oikeaa talvea odotella ja jonkin verran on sen kunniaksi tullut ulkoiltua viikonloppuisin. Kävimme Oittaalla laskemassa mäkeä ja kulkemassa hiemaan jäällä. Poikkesimme myös talvisessa ja aurinkoisessa Korkeasaaressa. Kissalaaksossa kissat olivat kovin eläväisiä ja lämmitellä saimme africasia-talossa, missä nautimme myös omat eväämme.

Kuun alussa jatkoin lastenkulttuurin harrastustamme. Teatteri Hevosenkengässä oli ensi-illassa Tuhkimo, joka oli ehkä tavanomaista hauskempi versio tutusta sadusta ja sai tyttömme eläytymään voimakkaasti. Pojan kanssa kävin katsomassa 3D-version elokuvasta Kärpäsenä kuuhun, missä oli vähän aikuisellekin kohdennettuja heittoja historiasta. Uusi tekniikka antoi elokuvalle todella oman säväyksensä! Se toi asiat ja tapahtuman aivan nenän eteen.

Helmikuun piti huipentua Tampereelle ja kylpylään. Ja tavallaan huipentuikin, mutta varsin kurjalla tavalla, sillä vatsatauti tainnutti meidänkin perheemme. Juuri nyt näyttää olevan harmillisen paljon erilaisia pöpöjä liikkeellä.

Muutoin olen pari kolme kertaa viikossa käynyt salilla, mutta tavoitteena on kyllä lisätä liikuntaa kun kevät menee pidemmälle ja ulkona on mukavampi olla. Vaikka talvi onkin ollut hieno niin kaipaan todella jo lämmintä ja vihrää luontoa. Oi sitä onnea, kun kohta saa upottaa sormet oman pienen pihamaan multaan!

Vastuuta heikoista vai taloudesta?

2009-02-26T21:02:00.004+02:00

Espoon talous on sukeltanut ja nyt suunnitellaan korjaustoimia. Vielä Haikossa esittelijät vakuuttelivat, että tässäkin tilanteessa tavoitteena on huolehtia kaikkein heikoimmista. Hehän ovat eniten palveluidemme varassa ja heistä tulee huolehtia vaikeinakin aikoina. Keitä tällä tarkoitettiin, en tiedä.

Tällaisena aikana lapset haavoittuvat herkästi. Työelämässä vallitseva epävarmuus tulee vanhempien mukana kotiin ja vaikuttaa lapsiin. Näin kunnan palveluiden tarjoma turvallinen arki ja mahdollisuus leikkiin ja oppiin ovat entistäkin tärkeämpiä.

Siksi olen erittäin pettynyt, kun kaupunginjohtajan säästölistalla on perusopetus. Tuntiresurssista on tarkoitus leikata kaksi prosenttia, mikä tarkoittaa kerho-, jako- ja tukituntien vähennystä. Eivätkö juuri nuo tunnit ole niitä, jotka kannattelevat lapsia, joilla on vaikeuksia oppimisessa?

Kun ehkäisevästä työstä säästetään, kertautuvat kustannukset aina toisaalla. Se tulee lopulta hyvin kalliiksi.

*

Uusi aika, uudet ideat?

2009-02-24T20:46:00.004+02:00

Auton ja asunnon hankinta ovat eri asioita, mutta silti tekee hieman vertailla niiden kehitystä, kun sattumoisin olen viime aikoina autoiluun ja autouutisiin perehtynyt. Kun on autoilematta yli kymmenen vuotta, huomaa todella maailman muuttuneen.

Viime viikolla taisi uutisissa olla kannanotto, jossa asuntorakentajat vaativat siirtämään edessä olevia uusia rakentamismääräyksiä. Näiden tarkoitus on puuttua asuntojen energian kulutukseen ja syystä, sillä asuminen vie ison lohkon siitä mitä me energiaa kokonaisuudessa kulutamme.

Missä maailmassa nuo esityksen tekijät oikein elävät? Useampi vuosi on ilmastokeskustelua käyty ja kaikille pitäisi olla selvää, että nykymeno ei voi jatkua. Tästä mielestäni löytyy hyvä esimerkki juuri autoteollisuuden puolelta: siellä näkyy todella olevan valtava kehitystyö meneillään. Hybridiauton ohella kehitetään yhä vähemmän kuluttavaa tekniikkaa ja päästörajoituksista on tarkoitus selvitä. Samalla myös autoilun mukavuus tuotekehittelyn myötä on kohonnut huimasti.

Autoteollisuus on toki selkä seinää vasten: sitä uhkaa ajorajoitukset ja kiellot, asumista taas kukaan ei ole kyseenalaistanut. Ehkä rakennusteollisuus uskoo, että mikä vain käy kaupaksi aina vaan.

Toki asuntopuolellakin tapahtuu, mutta hitaasti. Eilen valtuustossa hyväksyttiin asemakaava Nupurinkartanon alueelle, jota tullaan huoltamaan kalliolämmöllä ja asunnoista tehdään matalaenergiataloja, jotka säästävät sähköä. Äsken taas luin uutisen siitä, kuinka Heinolaan on valmistumassa kerrostalo, joka käyttää energiaa yli 70 % vähemmän kuin normaalitalo ja jonka rakentaminen maksaa vain pari prosenttia enemmän kuin tavallisen talon.

Suhtautuminen ilmastonmuutokseen on vain yksi osoitus siitä, kuinka vähän rakennusteollisuus näyttää satsaavan tuotekehittelyyn. Mitä uutta asumiseen on viime vuosina tullut ja koska (pitäisikö kysyä millä vuosikymmenellä)? Asuntokohtaiset saunat tulivat aikaa sitten, lattiamateriaalit on muuttuneet ja kaakelit yleistyneet, lattialämmitys märkätiloissa ja lasitetut parvekkeet. Ja tuon lisäksi kai keittiöiden varustelu on kehittynyt. Voiko olla niin, että kaikki mukava asumisessa on jo meillä olemassa? Tietotekniikkakin käytetään pääsääntöisesti vain kotikoneissa.

Maanantain valtuustossa käytiin keskustelua myös Espoon ympäristöohjelmasta ja se palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Ympäristö- ja ilmastokysymyksiin on etsittävä määrätietoisesti ratkaisuja, eikä yrittää väistellä niitä. Nykyistä kestävämpi elämä voi olla ihan yhtä hyvää ja rikasta elämää kuin tämä nykyinen tuhlailevakin elämämme.

*

Laatikkoleikeistä asiaan

2009-02-17T20:23:00.008+02:00

Olin vantaalaisten vieraana keskustelemassa pääkaupunkiseudun kuntien tulevaisuudesta. Liitetäänkö kunnat yhteen, mitkä kunnat pitäisi liittää yhteen, tehdäänko selvistys vai tutkimus? Näitä kysymyksiähän tässä on pyöritelty kohta neljä vuotta, eikä kukaan tunnu huomaavan edistystä, jota on tapahtunut. Saati sitten, että puhuttaisiin asioista, joihin tarvitsemme ratkaisua.

Laatikkoleikit ja rajojen siirtely on mukavampaa kuin asiat?

Nykyinen hallitus teki historiaa kirjaamalla metropolipolitiikan omaan ohjelmaansa. Tässä taloudellisessa tilanteessa se tuntuu vieläkin tärkeämmältä, mutta mitä se tarkoittaa?

Tämä seutu (taatusti muuten enemmän kuin neljä kaupunkia) on Suomen veturi nyt ja tulevaisuudessa. Jos haluamme lisää työpaikkoja Suomeen, pitää maamme olla kiinnostava, uskottava ja luotettava. Millainen on yritykselle hyvä toimintaympäristö (se on oikea fyysinen paikka tai paikkakunta), on kysymys johon pitäisi etsiä vastauksia. Tässäkin murroksessa syntyy ja pitää syntyä uusia yrityksiä jonnekin ja sitä kautta tuotteita tai palveluita, joilla me menestymme maailmalla. Se tuo ihmisille työtä, hyvinvointia ja mahdollisuuksia.

Tuon osan nosti myös Espoon kaupunginhallitus omassa kannanotossaan viime viikolla esille, jonka pääasiallinen tavoite oli tietysti torjua kuntien yhdistyminen. Tarkoitus oli myös kiinnittää huomiota itse asioihin ja puhuttiinhan siinä myös kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksista sekä palveluiden turvaamisesta.

Pitäisi puhua myös tämän alueen erityisistä haasteista ja etsiä ratkaisuja niihin. Meitä kaikkia koskettaa kipeästi asumisen kalleus, joka johtuu isolta osalta tahdottomasta maapolitiikasta. Kuinka kunnat voisivat luovuttaa tontteja rakentajille, jos niillä ei ole edes maata, jota kaavoittaa?

Huono-osaisuuskin on omanlaistaan täällä, missä juurettomuutta on paljon ja kaikki kalliimpaa kuin muualla. Täällä köyhä on köyhempi ja pitkäaikaisasunnottomuus yleisempää. Polku omaan tupaan on hyvin mutkainen, koska vuokra-asuntoja on liian vähän ja vuokratkin huimaavia osalle.

Maahanmuuttajia täällä on enemmän kuin muualla, eikä nykyinen palvelujärjestelmä pysty heitä kaikkia auttamaan. Ulkomaalaistaustaiset ihmiset ovat keskittyneet tietyille alueille ja heidän tuen tarpeensa on erilaista. Kyse ei ole yhtenäisestä ryhmästä. On alueita, missä asuu muualta tulleita tutkijoita ja opiskelijoita ja on alueita, joilla osa maahan tulleista aikuisista on luku- ja kirjoitustaidottomia. Jälkimmäisten perheiden kanssa on oikeasti haastavaa työskennellä, eikä kotoutuminen onnistu ilman osaavaa tukea.

Oma kysymyksensä on se, pitäisikö maahanmuuttajien keskittymistä ehkäistä palveluita ja asuntotarjontaa lisäämällä. Mikä tukisi parhaiten kotoutumista ja tulijoiden hyvinvointia? Miten saisimme heidät entistä enemmän mukaan palveluiden suunnitteluun?

Metropoli on monimuotoinen. Täällä on menestyjiä ja Suomen osaamisen luojia, mutta myös monenlaisia reunalla kulkijoita, hädässä olevia. Siksi tarvitsemme valtioltakin erityistä huomiota. Yhdessä meidän pitäisi myös huolehtia niistä, joiden omat voimat eivät riitä ja joita on täällä enemmän kuin muualla.

Kaavoihin kangistunut

2009-02-09T21:04:00.007+02:00

Noilla sanoilla minua kerran eräässä demareiden kokouksessa kuvatiin. Sanojaa en muista, mutta tuo kuvaus jäi mieleeni, sillä se on niin totta. Tänään kaupunginhallitus päätti edustajistaan lautakunnissa ja johtokunnissa. Minut valittiin kaupunkisuunnittelulautakuntaan.

Jotta politiikassa jaksaa olla mukana, pitää olla asioita, joista on todella innostunut ja kiinnostunut. Kaupunkisuunnittelu, kaavoitus ja asuntopolitiikka ovat intohimoni.

Olen juuri lukenut kirjan Oppiva kaupunkisuunnittelu, joka on herättänyt paljon ajatuksia kaavoituksen parantamiseksi. On hyvä, että viime kaudella emme enää tuijottaneet pelkästään kaavoitusprosessien kestoa vaan tarkastelimme rakentamiseen ja suunnitteluun kuluvaa työtä kokonaisuutena: miten saisimme nopeammin uusia rakennuksia: uusia asuntoja ja työpaikkoja ihmisille; uusia asuinalueita palveluineen.

Nyt haluaisin laajentaa tuota näkemystä entisestään. Jotta onnistuisimme paremmin suunnittelussa pitäisi meidän myös arvioida, miten viihtyisiä ja toimivia asuntoalueita kaupunkiimme syntyy. Miten voisimme toisaalta antaa tilaa luoville ideoille ja toisaalta vaatia kaavamääräyksillä riittävää laatua?

Asukkailla on mahdollisuus antaa palautetta ja ideoita kaavatyön eri vaiheissa, mutta valmiin alueen asukkailla ei enää tuota palautemahdollisuutta ole. Ainakin joillekin se mahdollisuus pitäisi antaa, jotta tietäisimme miten olemme onnistuneet.

Vähän tässä tuntuu siltä kuin kotiin palaisi...

*

Lapsen ääni

2009-02-05T20:50:00.009+02:00

"Siellä on liikaa lapsia ja meteliä." kertoi poikamme, kun ihmettelimme, miksi päiväkotiin meno ei enää ollutkaan niin mukavaa kuin aluksi.

"Siellä ei saa leikkiä tarpeeksi." sanoi sama poika nyt, kun jälleen kerran puhuimme siitä, miksi esikoulu (joka on siis koulussa, kuten aiemmin olen kertonut) ei olekaan niin mukavaa kuin alkusyksystä. Into hiipui liiankin nopeasti.

Tuon ensimmäisen kommentin jälkeen olin tilaisuudessa, missä Kuntaliiton edustaja kertoi keskustelun liian suurista päivähoitoryhmistä olevan puhtaasti ammattiliittojen masinoimaa. Hänen mielestään ongelmaa ei ole - meidän poikamme oli toista mieltä.

Tällä viikolla taas jokin työryhmä kertoi, että koko päivähoito - tai nykyaikaisemmin varhaiskasvatus - pitäisi siirtää opetustoimeen, koska suomalainen koulu on tuottanut niin hyviä tuloksia.

Lehtien mukaan huomiotta jäi täysin se, kuinka tyytyväisiä lopulta päivähoitoon ollaan. Liian suurista ryhmistä ja henkilökunnan vaihtuvuudesta huolimatta suomalainen päivähoito on uskomattoman hyvää, turvallista ja luotettavaa: hoivaa, huolenpitoa ja leikkiä ilman tulospaineita. Mistä siis muutostarve?

Nuo kipeää tekevät kommentit palasivat jälleen kerran mieleeni, kun viikolla olin lasten osallisuutta pohtivassa seminaarissa. Kuuluuko lasten ja nuorten ääni palveluiden suunnittelussa? Ja miten sen pitäisi kuulua lapsen omissa asioissa tai päivähoidossa ja koulussa?

Olemme oikealla tiellä ja ehkä suunnassakin - ellei lama nyt muuta kurssia - mutta paljon on vielä kuultavaa. jotta ymmärtäisimme.

*

Käynnistymistä

2009-02-01T20:04:00.006+02:00

Tammikuu on aina ryhdistäytymisen ja parannusten aikaa. Niin minullakin ja niinhän lupasinkin. Liikunnan rytmi on taas hiljalleen löytymässä. Olen käynyt salilla pari kolme kertaa viikossa ja nauttinut sauvakävellen kirpeistä pakkassäistä. Miksi ihmeessä sitä niin helposti tuosta lipsuu, kun se kuitenkin tuntuu niin tavattoman hyvältä?

Lasten kulttuurin kannalta vuosi on alkanut aktiivisesti. Kävimme Unga Teaternissa katsomassa Peukaloisen retket ja liikutuin. On tärkeää, että lapsille on tarinoita, joiden sanomana on luonnon suojeleminen. Kävimme myös Kauniaisten elokuvateatterissa (aika hyvä muuten!) katsomassa Discomadot. Elokuva oli ihan vetävä, mutta kyllä siinä olisi enemmänkin saanut olla vanhaa kunnon diskoa ;)

Lasse Lehtisen uusi kirjakin Siivetönnä en voi lentää tuli luettua. Se kuvaa jälleenrakennuksen ajan Suomea ja aluerakentamisen kulta-aikoja. Helppoa luettavaa, eikä kirjoittajan historian tuntemusta voi epäillä millään tavoin. Tosin naisen roolista ja paikasta Lehtisen maailmassa olisi muutama valittu sana sanottavana, jos tosikoksi alkaisin. Nyt yöpöydälläni on Jari Tervon uusin, mutta valitettavasti se on saanut väistyä asiakirjallisuuden tieltä.

Olen tuntenut valtavaa pakkoa yrittää ymmärtää (jos se edes on mahdollista), mistä tässä lamassa on kyse ja mikä nyt on tärkeää. Siksi olen lukenut analyysiä viime lamasta ja arvioita siitä, ketkä olemme unohtaneet nousukaudella. Myös kaupunkisuunnittelusta sain ajatuksia herättävän kirjan. Palaan siihen myöhemmin.

Aikamoinen kulttuurielämys on ollut myös vuoden ensimmäiset valtuuston, kaupunginhallituksen ja sen jaoston kokoukset. En tiedä, kuinka muutenkaan sitä värikkyyttä voisi kuvailla, mitä kuntalaisten tahto on keskuuteemme tuonnut. Toivon vilpittömästi, että toiminta tästä rauhoittuu, jotta voimme keskittyä oikeasti edessä oleviin vaikeisiin asioihin.

Toki siihen, mikä on olennaista, pitää puuttua, asioita pitää kyseenalaistaa ja vaihtoehtoja on vaadittava varsinkin nyt. Politiikkaahan meidät on valittu tekemään, mutta jotain tolkkuakin siinä saisi olla.

Huimin muutos - koko elämäntapamme radikaali muutos - tässä kuussa oli kuitenkin oman auton hankinta. Espoo näyttää kokonaan toisenlaiselta autoilijan silmin. Lasten into autoiluun hiipui jo toisella viikolla: ensiksi he olivat sitä mieltä, että "Onni on oma auto", mutta sitten pulkka olikin jo autoa parempi menopeli päiväkotiin.

Kunnon talvi taitaa olla parasta, mitä tähän aikaan vuodesta voi olla.

*

Viestin paikka

2009-01-25T18:25:00.005+02:00

"Viestimme ei mennyt perille" -tyyppisiä selityksiä olemme saaneet kuulla kyllästymiseen asti viime vaalien jälkeen, kun on etsitty syitä demareiden huonoon menestykseen. Entäpä jos sitä viestiä, jota meiltä on odotettu ei ole ollutkaan?

Viime viikolla työmarkkinajärjestöt sopivat sosiaaliturvan kehittämisestä sopivasti ennen Sata-komitean esityksiä. Syntynyt sosiaali-tupo sisältää toivottuja parannuksia mm. työttömien ansioturvan piirin pääsyn helpottamisesta. Perusturvan varassa olevien edustajia ei noissa neuvottelupöydissä istunut.

Suomessa tuloerot ovat samalla tasolla kuin 70-luvulla. Perusturvan varassa olevien elämässä ei laman jälkeinen parempi aika ole näkynyt mitenkään. Pitkäaikaistyöttömät ovat työmarkkinatuen lisäksi juuttuneet toimeentulotukiasiakkuuteen, minkä ostovoima on nyt 30 euroa heikompi kuin vuonna 1990.

Jos toimeentulotuki auttaisi köyhyysrajan yläpuolelle, sen pitäisi olla päivässä 7 euroa korkeampi. Ja työmarkkinatukea taas pitäisi korottaa, jotta sillä voisi elää ilman jatkuvaa turvautumista toimeentulotukeen.

Meidän demareiden viesti on vuosia ollut se, että työ on parasta sosiaaliturvaa ja olemme pitäneet hyvää huolta ansioturvan tasosta. Köyhille olemme tarjonneet palveluita. Nyt olisi aika laajentaa suuntaa ja ottaa kantaa perusturvan varassa elävien puolesta siitä huolimatta, että työmarkkinajärjestöt ovat sopimuksensa tehneet. SDP:n tulisi nähdä yhteiskunnan tarpeet ja tila laajemmin.

Köyhät eivät äänestä, mutta ehkäpä äänestäjät ovat toivoneet meiltä vahvempaa vastuuta kaikkein heikoimmista? Pitkäaikaistyöttömyydestä emme ole päässeet irti, mutta kyllä heilläkin pitäisi olla säälliset tulot, joilla elää.

**
Jos tosiaan kyse olisi pelkästään siitä, ettei viestiämme ole kuultu niin voisimme ehkä yrittää saada enemmän ehdokkaaksi toimittajia. Taannoin heitä oli listoillamme enemmän ja menestyimme paremmin.

*

Kukapa ei, mutta tärkeintä on miten

2009-01-22T21:44:00.003+02:00

Politiikassa on aina tehty erilaisia sopimuksia ja kähmitty paikkoja sulle ja mulle. Kukapa ei käyttäisi tilaisuutta hyväkseen, jos sellainen eteen tulee? Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja käytännötkin reilumpia ja avoimempia. Nykyään ei enää riitä, että on oikean poliittisen puolueen jäsen, pitää olla myös pätevä kulloinkin haettavana olevaan tehtävään. Pitää pärjätä vertailuissa, haastatteluissa ja testeissä.

Näin uskoin maailman muuttuneen.

Viikolla sain tietää, että menen huomenna YTV:n seutukokoukseen valitsemaan yhteistyöjohtajaksi Raimo Inkistä (vihr.). Kutsun mukana tuli lista hakijoista, mutta sillä listalla ei Raimon nimeä ollut. Häntä nostetaan kabinettineista ohi virallisen prosessin. Miksi näin? Eivätkö tukijat ja sopijat usko, että heidän ehdokkaansa pärjäisi avoimessa kilpailussa? Onko hänellä riittävästi muutosjohtajalta vaadittavaa osaamista ja kokemusta vai vain kavereiden tuki? Tätä on mahdoton hyväksyä, eikä se ole YTV:n etu.

Viimein nyt on aika havaita, että Vihreät eivät edusta mitään uutta politiikan taivaan alla. Puhtoisen politiikan sädekehän he kaivavat esille vaalien alla, mutta siinä välissä se saa rauhassa pölyttyä hyllyllä. Valta kiehtoo keinoja kaihtamatta.

*

Osallistaminen on avain

2009-01-20T12:35:00.003+02:00

Espoo markkinoi mielellään itseään edelläkävijänä. Meillä kokeillaan ja etsitään avoimin mielin uusia ratkaisuja, mikä ei sinällään ole huono asia. Kehitystyössä on viime vuosina myös ainakin toisinaan pyritty hyödyntämään oman henkilökunnan osaamista, ei vain ulkopuolisten asiantuntijoiden viisauksia. Tämän linjan soisi jatkuvan nyt, kun niukemmat ajat koittavat.

Tulevan kymmenen vuoden aikana Espoosta jää eläkkeelle 40 % työntekijöistä. Se on valtava määrä ja uusia tekijöitä on yhä vaikeampi saada tilalle. Tuossa kilpailussa ei ratkaisevaa ole vain palkka, vaan se kuinka työntekijöitä kuullaaan ja millaiset osallistumis- ja kehittämismahdollisuudet heillä on.

Työntekijöiden kuuleminen meillä on ollut tolkuttoman huonoa. Yhteistoiminta takkuilee jatkuvasti, mistä saimme taas hyvän muistutuksen kun eilen valtuustossa päätettiin vesilaitosten yhdistämisestä. Se ei ollut kuitenkaan syy jäädyttää pääkaupunkiseudun yhteistyötä, mutta jäi harmittamaan. Aikaa olisi ollut kylliksi selvittää asiat, keskustella avoimesti ja tarttua ongelmakohtiin. Nyt se on tehtävä vaikeimman kautta ja vaatii johdolta enemmän.

Jos Espoo aikoo selvitä eläköitymisestä ja kyetä huolehtimaan palveluistaan, on työntekijöiden kohtelun muututtava. Hyvään valmisteluun kuuluu avoin keskustelu työntekijöiden kanssa ja toimiva yt-menettely, kun muutoksia käynnistetään ja toteutetaan. Se ei voi olla niin vaikeaa kuin näyttää nyt olevan, jos tahtoa on. Ja sitä on oltava.

*

Mistä tässä on kyse?

2009-01-18T09:47:00.007+02:00

Lama tai taantuma mietityttää paljon, enkä osaa olla yhtä optimistinen kuin mieheni. Ihmisenä ja päättäjänä myönnän olevani hämmentynyt siitä, ettei selvyyttä tilanteen vakavuudesta tunnu olevan kellään. Joku asiantuntija väitti laman alkaneet viime vuoden lopulla, toinen taas sanoo, ettei tässä lamassa olla - ainakaan vielä.

Miten kauan tämä kestää? On arvioitu, että talouden toipuminen alkaisi ensi vuoden kesällä. Se antaa toivoa, mutta samaan aikaan on esitetty arvioita siitä, että tällä kertaa kyse on jostain aivan uudenlaisesta talouden häiriöstä. Millaisia jälkiä tämä yhteiskuntaamme ja meihin ihmisiin jättää, riippuu paljolti päätöksistä, joita tehdään Espoossa, Suomessa, EU:ssa ja maailmalla.

Omaa hämmennystä lisää se, ettei maan hallituskaan tunnu olevan selvillä siitä, millaisen taloudellisen taantuman edessä olemme. Viime vuoden lopulla uskottiin sadan miljoonan elvytykseen, joka on nyt muuttunut miljardin paketiksi. Onneksi sentään suunta on hyvä.

Tämä lama on tuontitavaraa ja johtuu luottamuksen puutteesta. Miten sitä rakennetaan, jotta taloudellinen toimeliaisuus saataisiin virkoamaan? Raha pitäisi saada pyörimään. Jos on kyse kaikkien aikojen pahimmasta koko maailman talouden kriisistä, mikä vaikutus meidän omilla, Espoon tai Suomen toimenpiteillä on? Päteekö tässäkin se, että perhosenkin siiven iskulla täällä voi maailman toisella laidalla olla merkittäviä vaikutuksia?

Laajaa yhteisymmärrys näyttää vallitsevan kahdesta asiasta: elvyttää pitää ja ihmisistä on huolehdittava. Viime lamassahan pelastettiin pankit, mutta uhrattiin ihmiset. Syntyi pitkäaikaistyöttömyys, mistä emme ole päässeet eroon ja velkavankilat. Silloin jokaiseen pulmaan oli vain yksi oikea ratkaisu ja näin onnistuttiin lamauttamaan keskustelukin. Myöhemmin näimme, että vaihtoehtoja olisi ollut ja olisimme voineet toimia ihmisten kannalta inhimillisemmin.

Nyt pitäisi toimia viisaammin. Joitakin ideoita ihmisten auttamiseksi vaikean ajan yli onkin esitetty, mutta lisää kaipaisin. Vaikuttavimmat ideat pitää muuttaa teoiksi pikaisesti. Ja mitä tapahtuu laman jälkeen? Meidän pitäisi pystyä näkemään laman yli jotta nyt tehtävät ratkaisut eivät vaikeuttaisi vaan edistäisivät hyvinvointiamme ja osaamistamme myös vuosien päästä.

Huomenna valtuustossa valitaan Espoon kaupunginhallitus ja lautakunnat. Minut valitaan kaupunginhallitukseen, kuten aiemmin kerroin. Talouden seuranta ja tuleva sopeuttamisohjelman valmistelu odottavat kaupunginhallituksen pöydällä. Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, jolla on vahva talous. Meillä on iso rooli näissä talkoissa.

Toki Espoossakin pitää elää nyt tarkemmin, mutta asukkaista on huolehdittava, eikä se onnistu ilman osaavaa ja innostunutta henkilökuntaa. Lama ei muuta sitä tosiasiaa, että eläköityminen kiihtyy ja uusia tekijöitä tarvitaan nyt ja tulevina vuosina. Hyvä työnantaja houkuttelee. Nyt kannattaa myös rakentaa, koska se on edullisempaa ja kasvavassa kaupungissa tarvitaan uusia päiväkoteja, kouluja, raiteita ja sairaalakin.

Helppoa ja yksinkertaista tämä ei tule olemaan. Laajasti yhdessä keskustelemalla me ymmärrämme paremmin, missä olemme ja löydämme parhaat ratkaisut. Tuolle keskustelulle pitää nyt antaa tilaa ja mahdollisuus. Hullujakin ideoita on voitava esittää.

*

Paradoksi

2009-01-13T20:23:00.007+02:00

Viime marras- ja joulukuun sateiset päivät kypsyttivät minut tekemään tälle vuodelle lupauksen, mistä ei voi olla ylpeä. Useamman sykkän iltapäivän jälkeen, kun lähdin pyörällä sateessa polkemaan päiväkotiin lapsia hakemaan, päädyin ajatukseen, että ehkä sittenkin perheellisellä ihmisellä on hyvä olla auto.

Noina iltoina lapset olivat niin väsyneitä, että pojankin oli raskasta pyöräillä kotiin. Itku oli herkässä. Päiväkodilla huomasin, että osa vanhemmista ei saattanut kävellä sateessa edes parkkipaikalta sisälle, vaan jättivät auton aivan portin eteen tukkien kävelijöiden ja pyöräilijöiden reitin. Auton hankintaa suunnitellessa lupasin lapsille, etten itse sentään tee niin. Edelleenkään sade ei sulata meitä, mutta ehkä jatkossa sateisimpina päivinä pyrin viemään ja hakemaan muksut autolla.

Onhan se aikamoinen paradoksi, että kun todennäköisesti ilmaston lämpenemisen vuoksi talvet täällä ovat yhä kehnompia niin se saa meidät hankkimaan auton. Omien johtopäätösten pitäisi olla juuri nyt päin vastaisia, mutta myönnän jokapäiväisen arjen sujuvuuden menevän tässä elämän tilanteessa edelle. Kuvittelen, että jatkossa voisimme useammin käydä myös kyläilemässä tuttavien luona.

Haaveilen myös kauppareissuista, joilla pystyy ostamaan kerralla monen päivän ruuat. Lasten kasvamisen myötä maitoakin pitäisi voida ostaa useampi tölkki ja paljon muuta lisäksi. Niitä ei pyörällä saa kulkemaan.

Annoimme siis periksi. Joku ennusti, että ensiksi pari viikkoa ihmettelemme auton ihanuutta ja sen jälkeen sitä, kuinka olemme voineet olla kaikki nämä vuodet ilman sitä. Saa nähdä. Bussilipussani on kuitenkin edelleen kautta ja polkupyöräkin huollettu, jotta silläkin voin kulkea.

Kun päätös lopulta oli tehty, ryhdyimme toimiin ja tänään toin tuon auton kotiin. Monta kummallista asiaa on vielä edessä ja paljon rahan menoa tiedossa. Mutta kyllä se sentään on hieno - niin kauniin punainen!

Kaupunginhallitukseen

2009-01-11T15:59:00.006+02:00

Eilen oli demareiden kokous, missä nimettiin ihmiset erilaisiin luottamustehtäviin. Nyt on siis selvää, että jatkan kaupunginhallituksessa ja sen konsernijaostossa. Näin kunnallisvaaleista alkanut työ ja pienoinen jännityskin on viimein päättynyt.

En päässyt tehtävään ilman äänestystä. Muutoinkin nämä vaalien jälkeiset viikot ja kuukaudet ovat olleet todella kiihkeitä tunteita herättäviä. Työtä eri ihmisten puolesta ja vastaan - varsinkin vastaan - on tehty oikein urakalla. Tämä koskee myös minua ja vaikka se politiikkaan kuuluukin en tietenkään ole voinut olla tuntematta mielipahaa siitä.

Harmillisinta on, että peliä pelasivat myös sellaiset, joiden olisi kuulunut rauhoittaa tilannetta ja tarkastella kokonaisuutta. Tuo peli ja pyrkimys syrjäyttää ihmisiä haittasi myös neuvotteluja luottamushenkilöpaikoista.

Nyt ratkaisut on melkein kokonaan tehty (emme vielä ole päättäneet ylikunnallisista tehtävistä) ja toivoakseni tilanne rauhoittuu. Nyt sekä kuntalaiset että jäsenemme ovat antaneet monille meistä merkittävän tuen ja vastuullisia tehtäviä hoidettavaksemme. Näiden valintojen takana on oltava myös niiden, joiden ehdokkaita ei eilen valittu.

Politiikka on joukkuepeliä. Nyt meillä - minulla ja Sistosen Markulla - on kaupunginhallituksessa kolmanneksen pienempi joukkue kuin viime vuosina, mutta uskon sen pelikykyyn ja osaamiseen. Työtä on aikaisempaa enemmän ja siksi onkin hyvä, että meillä on pitkän kokemuksen omaavat taustavoimat varajäseninä: Fredrik Almqvist ja Sirkka Pikkusaari.

Eräs politiikan veteraani rauhoitteli eilisessä kokouksessa käytyä kiivasta keskustelua kysymällä että emmekö ole jo riittävän syvällä. Hän vetosi meihin jokaiseen, jotta jatkossa pyrkisimme parempaan yhteistyöhön ja puhaltaisimme viimein yhteen hiileen. Sitä minäkin toivon sydämeni pohjasta, sillä mitä vahvempia me yhdessä olemme sitä parempia tuloksia me saavutamme espoolaisten parhaaksi.

*

Näin on hyvä jatkaa

2008-12-31T12:27:00.010+02:00

Vuosi sitten tein lupauksen, jota olen koko vuoden yrittänyt toteuttaa. Lupasin harrastaa enemmän urheilua ja enemmän kulttuuria saadakseni enemmän hyvää mieltä elämääni.

Lokakuuhun asti jaksoin myös raportoida kuukausittain miten olen päätöksissäni pysynyt. Sitten iski huima vaaliväsymys, flunssa ja syksyn kamala pimeys. Se ei toki merkitse ettenkö olisi mitään tehnyt, mutta vähemmän ja laimeammalla innolla.

Loppusyksystä tutustuin espoolaisen kulttuurin pilkahduksiin, jotka sijaitsevat paikoissa mistä ei teatteria uskoisi löytävänsä. Leppävaaran raitilta löytyy ravintola Alberga, missä kävin nauttimassa hyvää ruokaa ja hauskan kuvauksen naapurielämästä. Kilon poliisin takaa taas löytyy Unga Teatern, jonka ohjelmistoon on tänä syksynyt kuulunut Joulupukki ja noitarumpu. Tuttu tarina, mutta silti mukavaa katsottavaa lasten kanssa.

Lisäksi kävin Elsan kanssa ihailemassa Olarin pienten voimistelijoiden satunäytelmää ja vietin hauskan iltapäivä Madagascar 2:n eläinten parissa elokuvateatterissa. Jouluna tuli noista eläimistä kertova ykkösosa ja se oli tuntui kyllä hauskemmalta.

Kuntosalilla olen siis käynyt harvemmin kuten myös lenkillä. Luistimet olen laittanut kerran jalkaani. Nyt jouluna saimme Wiin ja tasapainolaudan. Viime päivinä olen siis keilannut ja pelannut golfia ja tennistä; heiluttanut hulahulavannetta, hypännyt mäkeä ja lasketellut. Joogaakin olen kokeillut. Hauskaa on ollut ja paikat on olleet kipeinä siitäkin.

Tänä iltana lupaan itselleni pyrkiväni edelleen parantamaan omaa olotilaani ja mieltäni harrastamalla liikuntaa ja kulttuuria. Suurimman osan vuodesta määrä on nyt ollut kohdallaan, joten lisätä sitä ei tarvi, mutta jotain uuttakin pitää olla. Aloitankin vuoden hankkimalla uuden saliohjelman, jotta saan puhtia harjoitteluun.

Onneksi myös päivät vaalenevat jo ja tukevat päätöstäni. Jos tulisi lunta, olisi ulkoilu mukavampaa, mutta siihenhän me emme voi vaikuttaa. Kannattaa siis keskittyä asioihin, joita voi omilla toimillaan toteuttaa.

Oiken hyvää Uutta Vuotta!

Paperipinot järjestyksessä uudelle valtuustokaudelle

2008-12-29T13:52:00.009+02:00

Tänään on viimeinen hetki jättää ilmoitus kuntavaalien rahoituksesta. Sen jälkeen saamme toivottavasti lukea lehdistä mitä valtuustopaikka maksoi ja ennen kaikkea kuka niihin tarvittavan mainonnan maksoi. Vaalirahakohu ja kallistuneet hinnat taisivat hillitä mainontaa. Ainakin vaalit näkyivät varsin myöhään lehtien sivuilla.

Omaan kampanjaani kului oletettua vähemmän rahaa. Kaikkiaan kuluja kertyi n. 2500 euroa. Lehtimainoksiin meni 1800 euroa, lennäkkiin 650 euroa ja ehdokasmaksuun 30 euroa. Aikaa sitä vastoin meni enemmän kuin koskaan. Ja sponsorinani toimivat ainostaan oma kukkaro ja perhe sekä innostus maailman parantamiseen, halu vaikuttaa oman kunnan asioihin.

Olen tämän päivän siivonnut pois hyllyihin ja nurkkiin kertyneitä papereita. Vaikka vaali-ilmoituksen jätinkin jo viime viikolla, olen myös katsellut kampanja-aineistoakin. Enemmän kuitenkin sitä kaikkea, mitä viime vuosina on pinoihin kertynyt.

Niistä pinoista näkyy omat kiinnostuksen aiheet, jotka eivät juuri ole vuosien aikana muuttuneet.

Lapset ja perheiden hyvinvointi sekä opetus ovat kiinnostaneet minua pitkään. Joukkoliikennettä, metroa ja maankäyttöä koskevia raportteja löytyi iso kasa, kuten asumiseen liittyviä selvityksiä. Hyllyiltä löytyi hyvää aineistoa myös osallisuuden ja alueneuvottelutoimikuntien kehittämiseen.

Oman asuinalueen kehityksen seuraaminen on olennainen osa valtuutetun työtä. Vaikka tänään heitinkin aikalailla pois Espoon keskusta koskevia papereita niin kyllä niitä jäikin mm. kaupungintaloa, Lommilaa ja Sunankaarta koskevaa aineistoa.

Yksi aihe on muita uudempi: konserniohjausta, hyvää hallintoa ja omistaohjausta koskevaa aineistoa olen keräillyt vasta viime vuosina. Ne ovat tulleet kaupunginhallituksen konsernijaoston myötä ajankohtaiseksi.

Luontoasioille on ollut aiempaa vähemmän aikaa. Olin aikoinaan luonnonvarainneuvostossa ja siinä tehtävässä piti perehtyä niin metsien suojeluun kuin suurpetoasioihinkin. Viime aikoina asialistalla ovat olleet enemmänkin ilmastonmuutos ja sen hillintää edellyttävät toimet kuntatasolla. Niillä teemoilla alkaa myös uuden valtuuston kausi.

Iso osa vanhoista papereista meni roskiin, mutta paljon jäi myös uuden valtuustokauden tueksi. Alan olla valmis uuden valtuustokauden alkuun levänneenä ja järjestyksessä.

Rauhallista Joulua

2008-12-24T13:40:00.005+02:00

Näinhän sen pitäisi mennä, jotta ensi vuonna jaksaisimme yhdessä taas ..

Joulupatja

Joulupatja o mu omakeksimä perinne,
mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil,ketkä tahto viättä lepojoulu.
Joulupatja tehrä nii,
et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja
keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines.
Ympärs asetella ruakka
(mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu
taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama),
namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.
Siäl peito al sit maatta uuttevuotte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja
ojenella kätt kohren konvehtei.
Viarai ei saa tul käymä,
eikä itte kuulu käyrä missä.
Ei ol väli onk yksinäine,
pariline taik perheline,
joulupatja on loistava ratkaisu.
Ko siit nousse,
on niin kyllästyny makkamisse ja
niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe.

- Heli Laaksonen -

Oikein hyvää ja hauskaa Joulua!

Toivoo,

Jaana L.

Oikea ihminen oikeaan paikkaan?

2008-12-22T19:01:00.014+02:00

Vaalien jälkeen on puolueiden välillä käyty pitkään neuvotteluja siitä, miten erilaiset luottamuspaikat jaetaan eli millaisia paikkoja kukin ryhmä täytettäväkseen saa. Lukuisten kokousten jälkeen paikkajakotoimikunta pääsi viime viikolla ensiksi sopimukseen näistä paikoista ja sen jälkeen vielä sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta kussakin elimessä.

Meille demareille nämä neuvottelut olivat tietysti vaikea paikka, sillä vaalitappio merkitsi tehtävien ja paikkojen vähenemistä. Silti saamme vastuullisia paikkoja tulevallakin nelivuotiskaudella hoidettavaksemme. Ryhmästämme valitaan sekä valtuuston että kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja. Tosin perussuomalaiset ottavat valtuuston pestin hoidettavakseen kahden vuoden jälkeen. Vaalin tulos näkyy siis paikkajaossa.

Demarien vastuulle tulee sosiaali- ja terveyslautakunnan ja kulttuurilautakunnan vetäminen. Varapuheenjohtajina taas toimimme opetus-, tarkastus- ja ympäristölautakunnissa. Jatkossa sosiaali- ja terveyslautakunnan alla toimii vain kolme jaostoa ja yhtä niistä - yksilöasiainjaostoa - vetää demari.

Keitä näissä tehtävissä tulee toimimaan, selviää vasta joulun jälkeen. Monenlaisia keskusteluja asian tiimoilta tietysti käydään yhdistyksissä ja jopa näemmä lehtien palstoilla, mikä ei todellakaan ole paras foorumi sovitella yhteen ristiriitoja. Lehdissä olleita väärinymmärryksiäkin on kovin vaikea oikaista jälkeen päin. No, jokainen pelaa tavallaan.

On kuitenkin hyvä, että perinteistä poiketen yhdessä päätimme ratkaista luottamushenkilövalinnat vasta tammikuussa, sillä se antaa meille enemmän aikaa pohtia tilannetta ja sovitella toiveita.

On tärkeää, että kaikille löytyisi hyvä ja riittävän haasteellinen tehtä; sopivasti tuttu ja sopivasti uutta opittavaa. Yhdeksän hengen ryhmässä ei ole varaa hukata kenenkään osaamista! Uudemmille ja tuoreemmille toimijoille on annettava vaativia tehtäviä, jotta he voivat kehittyä ja ottaa yhä enemmän vastuuta, sillä tulevaisuudestamme on huolehdittava.

Vanha valtuusto

2008-12-14T21:58:00.005+02:00

Maanantaina on nykyisen valtuuston viimeinen kokous. Neljän vuoden työ on ohi ja mieleen nousee kysymys, mitä saimme aikaiseksi. Ja hyvin nopeasti nousee vastauksia, joiden perusteella itse pidän tätä kautta merkittävänä. Teimme isoja päätöksiä - viimeinkin.

Pääkaupunkiseudun kuntien välinen yhteistyö sai aivan uuden muodon ja yhteistyö on syventynyt aivan konkreettisella tasolla. Tästä on osoituksena nyt käsiteltävä vesilaitosten yhdistäminen ja uuden joukkoliikenne-YTV:n syntyminen. Jälkimmäiseen ovat tervetulleita muutkin Helsingin seudun kunnat, jotta saisimme yhä laajemmalle alueelle toimivan ja kilpailukykyisen joukkoliikennejärjestelmän.

30 vuoden valmistelun jälkeen valtuusto hyväksyi Etelä-Espoon yleiskaavan. Se antaa hyvän perustan tiivistää ja kehittää eteläistä Espoota ja antaa lupauksen asukkaille alueista, jotka säilytämme viher- ja virkistysalueina tulevienkin espoolaisten iloksi. Yleiskaava myös nopeuttaa asunto- ja työpaikkakaavoitusta.

Vuosikymmenten vääntö metrostakin sai hyvän päätöksen tällä kaudella. Päätös rakentaa metro Espooseen osoitti, että valtuuston enemmistöllä oli kykyä tarkastella seudun joukkoliikennejärjestelmää kokonaisuutena, eikä tuijotettu ahtaasti vain omia nurkkia.

Espoo on kasvanut huimasti näidenkin vuosien aikana ja palvelujärjestelmä on ollut koetuksella. Päiväkoteja ja kouluja on rakennettu urakalla, eikä kuitenkaan riittävästi. Palveluiden kehittämisessä on otettu myös pieniä, mutta samalla merkittäviä askeleita: lapsiperheiden kotipalvelu aloitettiin uudelleen ja sosiaalinen luototus käynnistyi. Jälkimmäinen tukee erinomaisella tavalla taloudellisessa niukkuudessa elävien mahdollisuuksia omatoimisuuteen ja ehkäisee pitkäaikaista toimeentuloasiakkuutta.

Kun olen uudenkin valtuuston jäsen tekee mieli kurkkia myös tulevaan: mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Varmaa on se, että tuleva kausi ei ole ennakoitavissa ja yllätyksiä tulee. Taloudellinen tilanne luo omat varjonsa ja huolen siitä, kuinka selviämme. Vastuullisuutta ja harkintaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Huomenna kaupunginhallituksessa on tulevaisuuden kannalta kaksi merkittävää asiakirjaa: Espoon ympäristöpolitiikka ja ilmastostrategia. Ilmastonmuutoksen haaste on uusien valtuutettujen otettava aikaisempaa vakavammin. Se pitää muuttaa käytännön teoiksi kaavoituksessa, rakentamisessa, hankinnoissa ja kasvatuksessa.

Espoon keskuksen kannalta keskeistä ratkaista kaupungintalon tulevaisuus, jotta alueen uudistaminen voisi jatkua. Valitettavasti Lommilan jättimarkethanke ei paranna kehittämismahdollisuuksia, vaan uhkaa keskuksen elävyyttä. Lommilasta voisi kehittyä keskuksen palveluita tukeva kaupan alue, jos sinne ei sallittaisi vähittäiskaupan suuryksiköitä. Molemmilla pitäisi olla oma roolinsa ja päivittäistavarakauppa tulisi keskittää liikenteellisesti toimivammalle alueelle eli Espoon keskukseen.

Myös Puolarmetsän sairaalasta pääsemme tekemään viimein päätöksiä. Sairaaloita rakennetaan niin vähän ja harvoin Suomeen, joten on todella mielenkiintoista päästä päättämään hankkeesta, jonka arkkitehtikilpailun tulokset julkistettiin juuri.

Onko Espoo olemassa neljän vuoden päästä? Ja mitä yllättävää nämä vuodet tuovat tullessaan, selviää aikanaan. Asioista ja isoista haasteista ei tule olemaan puutetta tulevallakaan kaudella.

Superviikot ja kiire konsulttina

2008-12-04T19:53:00.007+02:00

Myönnän, että itsellänikin on sitä vikaa, ettei valmista asoista tulisi ilman viime tinkaa. Sama vaiva on myös politiikassa. Nyt on menossa tämän valtuustokauden viimeiset hetket ja asioita on niin, että tässä kuussa valtuusto kokoontuu kolme kertaa.

Perjantaina päätetään ensi vuoden talousarviosta. Tällä kertaa se on nimenomaan arvio tulevasta vuodesta, koska taloudellinen tilanne aiheuttaa aikamoista epävarmuutta. Esitys on tässä tilanteessa on siedettävä, vaikka esille nostamani perhepalveluiden parannusehdotukset eivät kunnolla edenneetkään: lapsiperheiden kotipalvelua vahvistetaan sisäisin siirroin, ei muutoin ja lastenneuvolan tilannetta aiotaan seurata, josko muutostarpeita ilmenee ja niitähän varmasti tulee uuden asetuksen myötä.

Uusi kaupunginhallitus tulee valmistelemaan huhtikuuhun mennessä tasapainotusohjelman, kun talouden muutoksien vakavuus on selvinnyt. Siksi on epävarmaa, kuinka huomenna hyväksyttävä arvio tulee toteutumaan. Täyskäännöstä ei kuitenkaan ole syytä keväälläkään tehdä, koska investoinneilla ja korjausrakentamisella on mahdollista pitää työllisyyttä yllä ja vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä jo senkin vuoksi, että taantuman (laman?) myötä vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa.

Viime laman aikaan säästettiin kipeästi lasten palveluista. Seurauksia olemme saaneet korjata mm. lastensuojelussa vuosia ja se on todella tullut kalliiksi. Silloin esim. lapsiperheiden kotipalvelu ajettiin alas ja pienten lasten vanhemmat jätettiin liian yksin. Siksi nyt pitää huolehtia peruspalveluista: neuvolasta, päivähoidosta ja perusopetuksesta. Nämä palvelut kokoavat kaikki lapset siipiensä suojaan. Laadukas kasvatus ja opetus, turvallinen hoito- ja koulupäivä ja ravitseva ruoka ovat yhä tärkeämpiä, kun epävarmuus ja ahdistus lasten arjessa lisääntyy.

***

Ensi maanantaina valtuusto kokoontuu päättämään kaupungin organisaatiomuutoksista ja siitä, millaisia luottamushenkilöelimiä Espoossa on ja mitä tehtäviä niille kuuluu. Tämä valmistelu jäi taas kerran kelvottoman myöhäiseksi ja nyt tulemme tekemään ratkaisuja, joita harva kokonaisuudessaan ymmärtää. Kiireestä on tullut jo liiankin tuttu konsultti, enkä ole vieläkään vakuuttunut parantaako se päätöksiä.

Lautakunnista, johtokunnista ja jaoistoista on kuitenkin päätettävä, jotta paikkajakotoimikunnassa voimme sopia mitkä tehtävät kuuluvat millekin ryhmälle. Meillä demareilla on tarkoitus nimetä omat ehdokkaat jo viikon päästä, mikä luo aikamoista painetta päätöksille ja neuvotteluille. Valmista on saatava.

Itse olen harmissani, että alueneuvottelukuntien tulevaisuuteen ei tässä kiireessä ehditty paneutua. Näin on kuulemma käynyt myös neljä ja kahdeksan vuotta sitten, mikä kertonee virkamiesten arvostuksista. Itse olen esittänyt, että lähidemokratian kehittämiseen ja vahvistamseen paneuduttaisiin erikseen ja siksi vanhan malliset alueneuvottelukunnat nimettäisiin kahdeksi vuodeksi. Kehitystyö pitäisi tehdä irrallaan muun organisaation ja johtosääntöjen korjaustyöstä.

***

Seuraavana maanantaina listalla on vielä pääkaupunkiseudun yhteistyön konkreettisia hedelmiä eli vesilaitosten yhdistäminen ja Helsingin seudun joukkoliikenneorganisaation hyväksyminen. Varsinkaan vesilaitosasia ei ole ihan yksinkertainen, mutta osa vapaaehtoista yhteistyötä, jota olen kannattanut. Lisäharmia asian käsittelyyn aiheuttaa se, että jälleen kerran kaupunki on hoitanut huonosti työntekijöiden kanssa käytävät yt-neuvottelut.

Miten näin isossa kunnassa voi olla niin kovin vaikeaa huolehtia henkilöstön tiedottamisesta ja rakentavista neuvotteluista? Tahdosta ja osaamisestahan se on kiinni. Uskon, että muutoksia tulee jatkossakin ja siksi olisi perusteltua kuvata esimerkillisen Espoon yt-malli, jota kaikissa tilanteissa jatkossa noudatetaan. Päättäjille tästä kerrottaisiin jokaisen päätösasian yhteydessä kysymättä ja tarpeelliset pöytäkirjat olisivat automaattisesti oheismateriaalina. Kun asiat hoitaa kerralla kunnolla, on siitä helppo kertoa myös osallisille, päättäjille ja tiedostuvälineillekin.

Eikä tässä ollut ihan kaikki asiat, joihin pitää vielä paneutua ennen kuin pääsemme kaivatun joululoman viettoon. Varsinaisia superrutistuksestahan tässä on taas kerran kyse.

Runojen viehätys

2008-11-28T12:40:00.007+02:00

"...
LASTEN AIKA on erilaista kuin aikuisten. Lapsilla on aikaa kaikkeen,

mitä he tahtovat. Miksei aikuisilla ole?

Lasten aikaa ei voi tuhlata. Sitä voi vain kuluttaa. Kaikkeen

hauskaan.

Se mikä on ensin ihan kamalaa, voi äkkiä muuttua

hauskaksi. Ja päinvastoin.

Lapsilla on kiire vain synttäreille, huvipuistoon,

eläintarhaan ja jouluun.

Aikuisilla on kiire joka paikkaan. Miksi?

Ei kai aikuinen vanhene

nopeammin kuin lapsi?"

- Tittamari Marttinen -

Olin eilen kuvattavana Espoon kirjaston avajaisia varten tehtävää kirjavinkkiohjelmaan. Kirjaston väki kuvaa meitä alueen valtuutettuja ja lapsia, kun kerromme mielikirjoistamme. Se tulee pyörimään avajaispäivänä kirjastossa.

Itse mietin hetken aikaa, mistä kirjasta kertoisin ja sitten se kirkastui: Tittamari Marttisen Äidin karkkipäivä kuvaa erinomaisella tavalla, millaista on tulla äidiksi ja millaista lasten kanssa eläminen on. Yllä ote runosta Siniset lapset, joka on liiankin ajankohtainen perheessämme.

Runojen viehätys on minulle kovin yksinkertainen. On upeaa, että joku on pystynyt kiteyttämään tilanteita, tunteita tai tunnelmia, joita me jokainen elämme tai luonnossa näemme. Siksi niiden äärelle on hyvä pysähtyä. On myös runoja, jotka kelpaisivat ohjeeksi elämän matkalle. Yksi sellainen on Helena Anhavan Naapurin tytöltäkö mallin kysyt, missä sanotaan mm. näin:

"Paljon et tarvitse:

hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi. "

Hieman pidempään ajatuksiani saa kuulla ensi huhtikuun ensimmäinen päivä, kun uusi kirjastomme avautuu. Mukava idea, siksi halusin kertoa siitä jo nyt.